Kadonneiden päivitysten summa summarium

Harmillista että olen onnistunut hukkaamaan muutamia blogi päivityksiä. Todennäköisesti olen vain yksinkertaisesti unohtanut tallentaa ja julkaista ne. 😬
Nyt tulee oikein kunnon kuva pläjäys mun puuhailuistani.

Puuhailin työhuonettani pikkuisen selkeämmäksi ja enemmän yhtenäisemmäksi lisäten valkoista ja punaista. Ensin käsittelyn alle joutui mäntyinen laatikosto joka vetää uskomattoman paljon tavaraa. 

Maalasin lipaston ja liimasin Dc-fix tarraa laatikoiden edustaan niin että tarran ja maalin väliin viritin vielä muovi nyöriä. Se olikin sitten mielenkiintoista hommaa. Käytin nimittäin kuumaliimaa kiinnittämiseen. 😬 (näistä näpeistä ei saa pitkään aikaan sormenjälkiä)

Seuraavaksi työn alle joutui metallinen lastikosto jonka olin ostanut viidellä eurolla kierrätyskeskuksesta.

Dippasin vetimet suoraan maalipurkkiin ja jätin ne valumaan coctailtikuissa keikkuen. Helppo juttu 😀

Laatikoiden reunaan teippasin ruudullista kangasteippiä piristämään tunnelmaa.

Jotta koko pöydän alla oleva roina läjä ei hyppäisi silmille ompelin pöydälle helmat. Nidoin tarranauhan pöydän reunaan kiinni ja nyt ne saa nopeasti auki kun haluaa kaivella piiloon tungettuja tavaroita. 

Samaan syssyyn ompelin keittiön tiskipöydän alle verhon. Kiinnitin tämän verhovaijerilla. Pöydän alla oli tooosi jännä porata koukkuja vaijerille. 😃

Huh johan on homma päivittää näin monta juttua kerralla! 

Välillä oli ihan pakko saada ommella eli tein taas pipoja. Aina ei noi kaavojen mitat pidä ihan paikkaansa. Sohvi yrittää kurkkia maailmaa liian ison pipon alta. 

Perhospipon perhoset ovat tehty kuvansiirtopaperia käyttäen. Harmillista että ne onnistuneet pipot ja kaulaliinat unohtu kuvata 😳

Välillä taas ollaan juhlittu ja tein pikkusen hopeakorun suloiselle Felicialle joka täytti vuoden.

Taas pikkusen ompelua meidän pikku Sohville.

Ja viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä on kuva jossa meitä naisia on viidessä sukupolvessa. Vanhin on kunnioitettavat 92 vuotta vanha ja nuorin on kahdeksan kuukautta vanha.

 Tähän päättyy tämä super päivitys. Toivottavasti tämä päätyy blogin sivulle. 😄

Maailman paras porkkanakakku, ei siis yhtään liioteltuna

Eräänä kauniina päivänä varasin kiireisestä rasvojen valmistus aikataulustani aikaa leipomiseen. Meille oli tulossa lapsenlapset perheineen sekä vanhempani kylään. Paikalla tulisi siis olemaan neljä sukupolvea ja siksipä halusin hemmotella rakkaimpiani herkulla, porkkanakakulla.

Sain tämän ohjeen noin 25 vuotta sitten kaveriltani ja siitä lähtien se on ollut yksi suosikeistani. Aikojen kuluessa resepti on hieman muokkaantunut, mutta tietenkin vain paremmaksi. Viimeisin muutos tuli leipoessani tätä versiota, sillä siitä muodostui oikein jännitysnäytelmä.

Porkkanakakkuahan voi hyvällä mielikuvituksella pitää varsin terveellisenä, suorastaan terveyskakkuna sillä siitä löytyy juuresta (porkkanaa), terveellistä tyydyttämätöntä rasvaa sekä hyvää proteiinin lähdettä kananmunaa. No tuleehan siihen vielä vähän muutakin, eli tarvitset seuraavia raaka-aineita.

Taikinaan:

6 kpl kananmunaa

6 dl Sokeria

6 dl Vehnäjauhoja (myös gluteeniton jauho käy, huom! jauho saattaa sisältää nostatusainetta )

1 rkl Leivinjauhoa

1 rkl Ruokasoodaa

2 rkl Kanelia

1 rkl Vaniliasokeria

3 dl Ruokaöljyä

3-4dl Porkkanaraastetta (noin 3 keskikokoista porkkanaa)

Kuorrutteeseen:

400 g Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa (tai muuta vastaavaa)

N. 7 dl Pölysokeria/tomusokeria 

150 g Voita

Paista 180 asteessa alatasolla noin 30-45 min riippuen pellin koosta.

Vatkaa munat ja sokeri keskenään. Vaahdon ei tarvitse olla kovaa niinkuin täytekakun taikinassa.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne pienissä erissä munavaahtoon, tätä vaihetta ei myöskään tarvitse tehdä vimmatulla vatkaamisella. Lisää öljy taikinaan lirutellen ja samalla sekoittaen sekä lopuksi porkkanaraaste. Sekoita taikina tasaiseksi, taikina on löysää. 

Kaada taikina pellille, voit laittaa leivinpaperin alle mutta tämä kakku irtoaa hyvin myös pellistä (sekä  uunin pohjalta ja seinistä, on testattu). Jos pellin koko on 50x50 tulee kakusta paksu ja mehevä, mutta saattaa myös vähän tursua yli äyräiden jne. Koko 60x60 on varmaan sellainen hyvä koko, ehkä.

Tein tämän ohjeen mukaan mutta nyt ensimmäisen kerran gluteenittomia jauhoja käyttäen, en siis muuttanut mitään muita määriä. Jälkikäteen kuulin että gluteeniton jauho sisältää jotain nostatusainetta joten soodan määrää voi omalla riskillä vähän vähentää jos haluaa. 

Laitoin taikinan sellaiselle pellille jonka koko noin 50x35 cm.  Peltiin kuuluu kansi joten ajattelin että säilyttäminen tulee olemaan varsin näppärää. Mietin että ehkä se gluteeniton jauho tekee tästä taikinasta tiiviimmän (joten en ollut huolissani pellin koosta.) No eipä muuten tehnyt. Onneksi laitoin toisen pellin alapuolelle jos kakku nousee yli äyräiden ja kyllä se sitten nousi, todellakin nousi. Huomasin jossain vaiheessa että kakku suorastaan kupli (kuin saippua) reunojen yli, sitten se alkoi kohota edelleen todella nopeasti ja uunissa näytti nousevan kuumailmapallo joka hetki hetkeltä muuttui kamalan tummaksi. Joku älynväläys iski päähäni ja laitoin foliota kakun päälle. Tästähän tietenkin seurasi porkkanakakun ja folion takertuminen toisiinsa, suloisesti yhteen, erottamattomasti, lopullisesti.

Jännittävien hetkien jälkeen kakun pinta laski ja tässä vaiheessa pelkäsin että kuinkahan paljon kakkua lopulta löytyy pelliltä. Folitaikina kuoren alta löytyi oikein hyvä kakku, tosin vähän viiltelin tummia kohtia irti kakusta, nämä kohdat eivät muodostaneet paria folion kanssa. Aikaisempi älynväläykseni folion suhteen ei siis lopulta ollutkaan huono juttu. Nyt ei tarvinnut viillellä niin paljon palanutta päällistä pois kun se kuoriutui folion mukana.

Sekoitin sulan rasvan tuorejuuston ja tomusokeri kanssa. Seos on sellaista notkeaa jonka voi helposti levittää jäähtyneen kakun päälle. Laitan aina mielelläni vähän liikaa kuorrutetta kuin liian vähän. 

Kaiken tämän höösäämisen jälkeen edessäni komeili upea kuorrutettu kostea ja kuohkea porkkanakakku. 

Kahvipöydässä tämä oli täydellinen menestys! Vävy joka ei pidä makeasta halusi vielä lisää. Kakku ei siis voi olla pahaa kun vannoutunut suolaisen ystävä uppoaa porkkanakakun tainnuttavaan makumaailmaan. 😄

Rasvaa, rasvaa ja aina vain uutta rasvaa, kotikemisti jälleen tarmokkaana

Rasvankeittämisen kärpänen on puraissut minua ja pahasti. Kotiväki ei oikein ymmärrä tätä rasva hurahdustani, mutta ei se mitään, keitän silti uusia rasvaversioitani päivieni iloksi. :)

Ruohonjuuri kaupan kassini oli täynnä kaikkea ihanaa ja ai että kuinka kotimatka tuntui kestävän ikuisuuden. Kotona keittiönpöytä täyttyi kotikemistin uusista raaka-aineista. Pikku pussi shea voita, pussi cacao voita sekä muutama eteerinen öljy. Hain apteekista myös ruusuvettä, tosin en muistanut että mihin sitä käytettiinkään :O.

Alkuasetelma:

Kattila jossa vähän vettä ja sen päällä lasikulho (siis vesihaude)
Shea voita, Kookosrasvaa, Oliiviöljyä, Cacaovoita, tuoksöljyä, ruusuvettä ja käsidesiä
Purkkeja ja puteloita

No niin ensin vuorossa todella vahva kasvovoide, siis todella vahva...rasvainen, täyteläinen, kylmässä säilyttäessä kivikova :D. En ollut aikaisemmin käyttänyt Shea voita enkä edes tiennyt miltä se näyttää saatikka miltä se haisee. No sehän selvisi tässä prosessin aikana. Nämä reseptit jotka nyt olin hyvin tarkkaan lukenut ja selostukset tuloksista ylistivät shea voin tuoksua, no maku asioista ei voi kiistellä.

Kasvovoide tai rasva ihan miten sitä nyt sitten haluaa itse kutsua

(amerikkalaiset mitat)

½ kuppia shea voita
½ kuppia kookoöljyä/rasvaa

- Nämä sulatetaan vesihauteessa

Kun rasva on sulanut kulho siirretään peiteltynä jääkaappiin. Se saa jähtyä siellä noin 30 min. Väillä voi vähän sekoitella sitä.









Kun rasva on jäähtynyt sekoita siihen loput aineet

1/4 kuppia oliiviöljyä tms öljyä
5 kpl e- vitamiini kapselia puristettuna, siis sitä kuorta ei laiteta mukaan
Käsidesiä tms. mutta tämä ei ole pakollista jos käyttää valmista e-vitamiinitippaa. Jos rasvaseokseen pääsee vettä se tarvitsee silloin säilötäainetta.

Jäähtynyt seos vatkataan käsivatkaimella valkoiseksi kovaksi vaahdoksi. Se vatkautuu muutamassa minuutissa eikä se ole mitään kuohkeaa kermavaahtomaista vaahtoa.

Jos haluat lisätä rasvaan tuoksua niin voit laittaa se nyt tai jos haluat useaa eri tuoksuista rasvaa jaa ne ensin purkkeihin ja sekoita vasta sitten tuoksut.

Jaoin rasvan kahteen eri purkkiin. Toiseen sekoitin vähän laventeliöljyä, sitten sekoitin aika paljon enemmän laventeliöljyä sillä shea voin haju ei mielestäni ollut niin kovin kiehtova. Lopetin laventeliöljyn lisäämisen vasta sitten kun tuntui että se ei kohta ole enää terveellistä. :D

Toiseen lisäsin ruusuvettä. Ruusuvesi tuoksui pullossa voimakkaalle mutta kun lisäsin sen rasvaan tuoksu hukkui Shea voin alle. Muistin että minulla on yksi ruusuntuoksuinen hajuvesi ja suihkutin sitä reilusti samalla sekoittaen. Ihme kyllä nämä kaikki sekoittuivat tasaisesti. Tätä rasvaa käytän käsivoiteena ja se on ihanan tuoksuista!

Lopuksi lisäsin kumpaankin käsidesiä ihan vaan varmuuden vuoksi. Sain tästä kyllä kommentin että dilutusta ei kannata käyttää jos haluaa myrkytöntä rasvaa. Tutkin tarkkaan tämän käyttämäni käsidesin raaka-aineet ja ei mitään huolta myrkytyksestä tai myrkystä. Suuri vaara on myrkyttyä jos homeet tai muut bakteerit pääsevät riehumaan rasvoissani. Eli käytän käsidesiä/ desinfiointiainetta tästäkin eteenpäin.

Tässä rasvan keitossa on kyllä muutamia vaaroja:
1. joka paikassa on erilaisia rasvoja, paljon.
2. joka paikassa on erilaisia purkkeja ja purnukoita tyhjänä odottamassa rasvaa sisälleen.
3. ruokaöljyt saattavat käydä yllättäen vähiin kun oikein pääsee rasvankeitossa vauhtiin.
4. talouspaperia kuluu tosi paljon, sillä jos ei ole tarkka voi aiheuttaa putkitukoksia. Pitää aina muistaa pyyhkiä tarkasti kaikki rasva pois astioista joita käyttää ennenkuin pesee ne kuumalla vedellä.

Seuraavassa postauksessa taas jotakin rasvaista :D

Huom! Sama asia kuin edellisessäkin postauksessa. En ole vastuussa mistään jakamastani reseptistä ja jokainen saa tehdä niitä omalla vastuullaan.

Rasvataan pesun jälkeen, kotikemisti jälleen innokkaana puuhaamassa

Huomio! Täten kirjallisesti ilmoitan että en ota mitään vastuuta resepteistä ja niiden mukaan valmistetuista rasvoista ja saippuoista. Kaikki reseptit joita näillä sivuilla julkaisen ovat itselleni tehtyjä ja jos joku niitä käyttää se on hänen vastuullaan.


Ja nyt itse asiaan:

Kuten jo edellisessä jutussani kerroin on nyt rasvat innostuksen aiheena.

Tietenkin kun ensin tehdään saippuaa, (erityisesti tehokasta sellaista) tarvitseen seuraavaksi rasvata.
Tosin nämä hillittömät pakkaset myöskin innoittivat a) olemaan sisällä b) rasvaamaan käsiä ja kasvoja tehokkaammin. Siispä luin jälleen Pinterestistä erilaisia ohjeita ja niitä sitten aloin soveltamaan parhaani mukaan. Tosin aluksi oli tarkoitus tehdä ihan ohjeen mukaan mutta mutta... eihän se sitten käynytkään ihan niin. :D

 Aloin innokkaasti tekemään kosteusvoidetta johon tulisi kookosrasvaa, vauvaöljyä ja e-vitamiinikapseleita, tai näin luulin.

Ensinäkin sain tietää että tämä ei ole kosteusvoide koska siinä ei ole vettä (tämä nyt on ihan sivuseikka tässä tarinassa) Olin lukenut vähän huolimattomasti silmäillen ohjeen ja siinä sitten olikin aineksina Kookosrasva, vauvanperusvoide ja e-vitamiini voide. No, sitten alkoi tämä säveltäminen.

Lopputulos kaiken hääräämisen jälkeen oli mahtava! Rasva joka imeytyi nopeasti ja tuoksui miedosti, kosteutti hyvin eikä jättänyt älyttömän kiiltäväksi.

Tähän rasvaan kaikkien kommervenkkien ja säätämisten sekä kauppareissujen  jälkeen (mies juoksi kaupassa ja apteekissa) tuli:

n. 4 dl kookosrasvaa (lasipurkki terveyskaupasta, ei kaupan kylmähyllyn munkinpaistorasvaa)

100g miniderm 20% voide (apteekista)

0,5 dl vauvaöljyä

50 kpl e-vitamiini kapseleita

Koska tein tätä rasvaa ja ylipäätään mitään rasvaa ensi kertaa ja tämän vielä säveltäen eri reseptejä yhteen, mokasin heti alkuun, toisin ymmärsin sen vasta kun koko homma oli valmis. Nimittäin kookosrasva olisi kannattanut sulattaa vesihauteessa ja sitten jäähdyttää vähän ja sekoittaa sitten muut aineet. No en sitten sulattanut sitä ollenkaan vaan iskin kaikki kulhoon yhtä aikaa ja sekotin innossani tätä rasvahässäkäää käsivatkaimella. Ihmettelin kun lopputulos ei ollut näkemäni kuvan kaltainen vaan todella löysä lähes litku. Ajattelin että syynä oli tälläinen pikku juttu jonka jouduin tekemään kun en lukenut ohjetta kunnolla. Tämä e-vitamiini ei suinkaan ollut kapseleissa vaan se oli valmista e-vitamiinivoidetta. Minun versio oli kapselit. Ajattelin että puristan ne tyhjäksi, vaan sepä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ne olivat pieniä ja kivikovia. Funtsasin että koska ne sulavat mahassa niin kyllä ne varmaan pehmenevät myös vedessä edes vähän. Joten kapselit kippoon ja vettä päälle. Hetken päästä ne todella olivat pehmenneet ja alkoi vimmattu puristaminen. Sekään ei ollut ihan pikku juttu. Nyt oli hyppysissä liukkaat pallerot jotka sinkoili pitkin ja poikin ja se pikkuinen vitamiini litku tuntui lähinnä valuvan pitkin sormia. Keksin laittaa näitä pehmenneitä palleroita valkosipulin puristimeen ja johan homma alkoi pelittämään. :D

Kun koko rasvasysteemi oli valmis purkitin ja pullotin hienon lopputuloksen puteloihin joita olin epätoivossa etsinyt kaapeista ja laatikoista. Tietenkin sitä ennen ne piti pestä.

Olin niin onnellinen tästä ensimmäisestä saavutuksestani ja rojahdin sohvalle hyvin rasvattuna lukemaan jälleen kerran muiden kertomuksia rasvojen teosta.

KÄÄK! Säilötä aine, eihän mulla sitä ollut eikä missään aikaisemmin lukemassani reseptissä ollut mitään mainintaa moisesta. Enemmänkin hehkutettiin kuinka luonnonmukaista rasvaa nämä ovat ja plaa plaa plaa. Iski ihan kylmä hiki, mistä ihmeestä illalla kello kymmenen jälkeen kehitän mitään säilytysainetta. Ainut mitä pikku maalaisjärjelläni keksin oli käsidesi joka sisältää etanolia. Päättelin että jos se kerran tappaa käsistä bakteerit ja virukset niin se myös varmaa tappaa ne mun rasvakeitoksista ja saippuoista.

Käsidesipullo alkoi tyhjenemään vauhdilla kun sekoittelin sitä oikein reilulla kädellä näihin putiloihin joissa oli rasvaa ja saippuaa. Kokeilin että miltähän tämä rasva nyt tuntuu kun käsidesi on mukana. Laitoin rasvaa kädelle ja humps, sehän imahti salamannopeasti ihoon. Kyllä oli todella imeytyvää rasvaa. Päättelin että nyt meikäläisellä on desinfioivaa saippuaa ja desinfioivaa rasvaa, kätevää.

Menin muutaman päivän päästä hakemaan lisää rasvan tekoaineksia Ruohonjuuri kaupasta. Kerroin myyjälle tämän käsidesi systeemin ja hän sanoi että olin tietämättäni tehnyt juuri sitä mitä monesti rasvoissa käytetään. Alkoholia kuulema käytetään rasvan "kuljettimena" eli se auttaa rasvaa imeytymään ihoon. Heh, onnistuin siis kuitenkin säveltämisestä huolimatta. :)

Tein uuden version tästä nk rasva nro:1. pari päivää sitten.

Hieman muutettu versio sulatetun kookosrasva vaiheen kera:

En laittanut tähän uuteen versioon vauvaöljyä vaan laiton vähän oliiviöljyä. Vaihdoin myös minidermin edullisempaan perusvoiteeseen. Käsidesiä kului jälleen. Niin ja desinfioin tietty myös purkit ennen täyttöä.

Seuraavassa postauksessa uusia reseptejä uskaliaille kokeilijoille. :)

Uusi villitykseni, saippuat

Ennen joulua aloin miettimään että meillä kuluu ihan mielettömät määrät saippuaa. Hyvä juttu sinäänsä että käsiä pestään useasti, mutta tuntuu että  saippua on aina loppu. Niinpä ajattelin että eihän sen saippuan valmistaminen niin kamalan vaikeata voi olla.

Päätin aloittaa ensin helpolla versiolla. Ostin valmista saippuamassaa ja värijauhetta. Ostin myös yhden kappaleen sitä ihan perus LeChat Savon de Marseille saippuaa. Onnellisena ostoksistani ja innoissani uudesta ideasta kiiruhdin valmistamaan saippuaa.

Okei, saippuamassasta sai todella helposti ja nopeasti valmistettua hienoja saippuoita. 100g saippuamassaa ja 45 sek mikrolla lämmitystä oli massa sulaa ja juoksevaa. Laitoin muffinipellille vuokia valmiiksi ja otin erilaisia lisä mausteita esille. Olin jo edellisenä päivänä laittanut käytetyt kahvinporot pöydälle purkkiin tosin ne ensimmäiset porot olivat päätyneet roskikseen rakkaan mieheni heitettyä ne pois, sillä eihän kuulema kukaan säilytä kahvinporoja, mitään niin järjetöntä hän ei ole kuullutkaan. :D No niitä porojahan tulee jatkuvasti lisää kun olen tälläinen kahvin kittaaja.

Siis pöydällä oli ne uudet (käytetyt) kahviporot, laventeliöljyä, villiruusuöljyä, minttuöljyä, vanilijasokeria, kardemummapussi joka oli jo aika päivää sitten jäänyt vanhaksi ja sitruuna tiivistettä sekä se värijauhe.

Aloitin kahvisaippuan valmistuksen. Massa sulaksi, värijauheen sekoitus sulaan massaan ja vihdoin ne porot sekaan. Se oli yksi humaus kun massa jähmettyi ihan järjettömän kovaksi. Sitä massaa ei voinut kaataa mihinkään vuokaan. Jouduin painamaan sitä ja puristelemaan tätä hienoa poroista massaa jotta sain sen ylipäätään pysymään kasassa. Johan oli suoritus. Lopputulos oli kuitenkin todella hyvän tuoksuinen saippua vaikka se ei ole esteettisesti kaunis.

Seuraavaksi valmistin laventelisaippuaa ja minttusaippuaa, ne onnistuivat oikein hyvin. Kaadoin ne hajustettuna sulana valuvana nesteenä vuokiin, käsittämätöntä miten helppoa hommaa! Seuraavalla kerralla laitan tosin enemmän tuoksuöljyä koska tuoksu laimenee saippuan jähmettymisen myötä. Käytin noin 6 tippaa öljyä /125g massaa.

Oli villiruususaippuan vuoro. Vähän jännitti että mitenköhän tässä käy kun tein saippuan kahdessa osassa. Ensin laitoin valkoiseksi värjätyn pohjakerroksen vuokaan, annoin vähän jäähtyä. Laitoin saippuan päälle pienen silkkiruusun ja valutin varovasti kirkasta saippuamassaa ruusun päälle niin että se jäin kirkkaan kerroksen alle. Hyvin onnistui ja niistä tuli todella kauniita, ainoastaan ne eivät tuoksu yhtään miltään. :(

Valmistin seuraavaksi vanilijasaippuaa ihan aidosta vanilijajauheesta. Ihan hillittömän hyvän tuoksuisia saippuoita tuli näistä. Laitoin massaan myös värijauhetta. Vanilijaa laitoin noin 1 rkl ja 125g massaa.

Kardemummasaippua oli myös oikein hyvä. Se jähmettyi lähes yhtä nopeasti kuin kahvisaippua mutta kannattaa kokeilla.

Koko kilon massapaketista tuli 22 kappaletta saippuoita.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jännitys tiivistyi tässä vaiheessa sillä päätin tehdä samaan syssyyn nestesaippuaa kun nämä massasaippuat valmistuivat niin nopeasti.

Siispä hommiin. Raastoin 200g Marseille saippuaa, siitä tuli noin 5 dl. Otin 3 litran kattilan ja mittasin kattilaan 5 dl vettä, laitoin saippuat sinne sulamaan ja ajattelin että tämähän on näppärää. Siinä sekottelin saippuaa ja mietin että hienoa kun olen säilyttänyt muutamia muovipulloja saippuaa varten. Homma näytti silloin tältä. Lisäsin myös mukaan 1 dl kookosöljyä jotta saippuasta tulisi kivan kosteuttavaa.

Hyvin pian huomasin että vesimäärä ei riittänyt ja lisäilin vettä aina 2,5 dl kerrallaan ja sitä lisäilyä sitten tapahtui useaan kertaan. Veden pinta alkoi nousemaan kattilassani ja tein hyytymis kokeita pikku mittakupissa. Hitsi kun se hyytyi joka kerta! Ei se ollut mitään nestesaippuaa sillä vesimäärällä ollut, lähinnä erittäin paksua geelisaippuaa, huom kosteuttavaa sellaista! :D Tämä ei todellakaan ollut mikään pikaprojekti veden lisäilyn ja testien vuoksi ja saippua hyytyi edelleen. Samaan aikaa alkoi kattilan tilavuus loppumaan. Siinä vaiheessa kun kattila oli piripintaan asti täynnä oli saippua vihdoin riittävän ohutta. Huh!

Varovasti pullotin osan jäähtyneestä saippuasta ilman mitään hajustetta ja loppuosaan lisäsin laventeliöljyä. Mietin että kuinkahan tämä mahtaa säilyä ja alkaako joku bakteeri kasvaa hienossa pitkään keitetyssä saippuassa. Varmuuden vuoksi lorotin pulloon dilutusta eli käsidesiä kun mitään kirkasta viinaa ei talosta löydy. Nyt meillä on Paljon nestesaippuaa millä lotrata.

Laventelisaippuasta tuli niin ihanaa että pesen sillä myös kasvot iltaisin. Se puhdistaa hyvin meikit (ei ripsiväriä kuitenkaan) ja iho ei "kiristä" pesun jälkeen. Tietty puolen vuoden päästä naama on näppylöillä kun pesu ei ole ollut niin syväpuhdistavaa. :D

Mutta tähänkin olen keksinyt vastauksen! Siitä sitten seuraavassa päivityksessä lisää.

Lisähuomautus:

Haluaisin tehdä ihan alusta asti saippuaa siis massasta lähtien. Nyt ongelmana on ollut löytää lipeää mikä on ihan ehdoton saippuan valmistuksessa. Täytyy vielä etsiä mistä sitä saa ostaa kun apteekista sanottiin että he eivät sitä kuulema myy :/ Eivätkä myy myöskään booraksia jota tarvitsisin hopeatöihin eivätkä myy ammoniakkia jota taas tarvitsisin järeään pesuaineeseen, sillä saisi lattialaattojen saumat valkoisiksi. Tosin nämä kaikki ainekset väärinkäytettynä saisivat paljon pahaa aikaan. Ihan hyvä että eivät myy niitä tälläisille kotikemisteille. :D