Sain tarkat mitat kassiin tulevasta tabletista sekä myös pyynnön laittaa muutama tasku tarvittaville tavaroille. Päällys kangas oli myös kassin tilanneen valitsema ja lisämausteeksi hän oli ajatellut pitsiä, jotain naisellista hömppää. Siitä se pähkäily ja kaavoitus sitten lähti käyntiin. Täytyy myöntää, että tämän kyseisen laukun kaavoitus pisti harmaat aivosolut kiireisiksi. Mitä tästä projektista sitten opin....Paljon!
Alkuun leikkaus ja tukikankaiden silitys sujui kivasti, tuttua juttua, hymähtelin. Halusin laukusta ryhdikkään ja selkeän, naisellisuudesta tinkimättä. Kantokahvan kiinnitys sujui hienosti, mikäs tässä ommellessa :)
Seuraava vaihe alkoikin mietityttämään... tarvitseekohan vetoketjun sivuille tuleva kaitale myös tukikangasta, vai tuleeko siitä liian tönkkö? Pitääköhän ne kaitaleet ommella nyt vetoketjuun vai myöhemmin? En laittanut tukikangasta ja ompelin ne nyt vetskariin, hyvä päätös.
Seuraava vaihe ja sen monimutkaisuus johtuu ihan omasta syystä. Olen saanut verenperintönä sellaisen piirteen, että mitään ei tehdä äkkiä vain helpolla, vaan joka hommaan lisätään aina vähän vaativuutta. Tilanne oli nyt tämä: tilaaja ei oikein halunnut kassiin mustaa, mutta minusta se oli oleellinen osa hänen pukeutumistaan ja halusin siihen välttämättä lisätä jotain mustaa. Otin siis tekijän vapauden käyttöön ja keksin laittaa saumojen väliin mustaa LIUKASTA terenauhaa. Idea hyvä ja erittäin haasteellinen. Tästä kuvasta näkee kuinka sinnikkäästi tungin nuppineulaa toisensa perään ja vieläpä harsin saumat yhteen jotta sain tämän piikkisialta näyttävän vaiheen helpommin koneeseen ilman että kymmenet neulat tököttävät sormissa. No, ensimmäinen osa onnistui todella hyvin. Tästä innostuneena ajattelin ommella seuraavan puolen ilman harsimista, nuppineuloja vain apuna käyttäen. Mitä tästä opin: Todella huono idea sekä että ompelijan välttämätön apuväline on hyvä ratkoja. Siispä ratkoin sen vinksin vonksin livahtaneen tereen irti ja alotin alusta- sata nuppineulaa, harsinta ja ompelu. Sitkeys palkittiin, tuli hyvä.
Seuraavan vaihe oli taasen kovin erilainen ja tässä vaiheessa myös rukoukset olivat todella hartaita. Vuorina käytetty kangas on myös liukas. (mitenkäs muuten siitä voi haasteellisen tehdä.) Koska itse suunnittelin tämän koko kassin, ei minulla ollut harmainta aavistusta työvaiheiden järjestyksestä. Etenin sitä mukaan mitä sisäinen intuiitio sanoi. (tässä viime päivinä olen havainnut että sitä pientä intuiitiota kannattaa kuunnella :D )
Kassin sisälle ompelin kaksi taskua joihin tein vielä pientä koristekirjailua. Eihän tätäkään vaihetta voi noin vain surauttaa! Haastetta olla pitää sanon minä :)
Kuten kuvasta näkee tämän tilanteen ollessa päällä on jännät hetket käsillä. Ompelinko kaikki osat oikeista kohdista kiinni, ompelinko liian pienen kääntöaukon, mitenköhän se vetskari nyt asettuu paikalleen vai asettuuko, tuliko tästä nyt liian pieni- eihän sitä tablettia voi survoa liian tiukkaan kasiin ???jne.....
Kyllä se kassi kääntyi ja osat osuivat kohdalleen. Enää kääntöaukon kiinnitys ja seuraavaan vaiheeseen:
Kassin viimeistely swarokristalleilla ja mustilla ruseteilla. Tämä pitsi tässä sankojen alaosassa ovat n pukuompelijan virkkaamat ja nyt ne saavat aivan uuden elämän kassin koristeena.
Itse olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Sen sisälle todellakin mahtuu se tabletti jolle tämä kassi on tehty! Sekä lisäksi mahtuvat ne muut tavarat jotka onkin tarkoitus sinne mahtua.
Sivukuvasta huomaa, että kassin syvyys on vain 3,5 cm . Tosin näistä kuvista ei ehkä saa selville todellista mittakaavaa, mutta pikkunen se on.
Vielä viimeinenkurkistus kuva kassin sisään.
Niin tai näin tulos oli tämä. Opin paljon tästä projektista. Tässä yksi tärkeimmistä opeista:
Ora et labora
-Rukoile ja tee työtä
Jatkan nyt töitä sekä rukouksia, paljon päivityksiä tulossa kunhan vain ehdin siihen vaiheeseen.