Nyt tulee oikein kunnon kuva pläjäys mun puuhailuistani.
Puuhailin työhuonettani pikkuisen selkeämmäksi ja enemmän yhtenäisemmäksi lisäten valkoista ja punaista. Ensin käsittelyn alle joutui mäntyinen laatikosto joka vetää uskomattoman paljon tavaraa.
Maalasin lipaston ja liimasin Dc-fix tarraa laatikoiden edustaan niin että tarran ja maalin väliin viritin vielä muovi nyöriä. Se olikin sitten mielenkiintoista hommaa. Käytin nimittäin kuumaliimaa kiinnittämiseen. 😬 (näistä näpeistä ei saa pitkään aikaan sormenjälkiä)
Seuraavaksi työn alle joutui metallinen lastikosto jonka olin ostanut viidellä eurolla kierrätyskeskuksesta.
Dippasin vetimet suoraan maalipurkkiin ja jätin ne valumaan coctailtikuissa keikkuen. Helppo juttu 😀
Laatikoiden reunaan teippasin ruudullista kangasteippiä piristämään tunnelmaa.
Jotta koko pöydän alla oleva roina läjä ei hyppäisi silmille ompelin pöydälle helmat. Nidoin tarranauhan pöydän reunaan kiinni ja nyt ne saa nopeasti auki kun haluaa kaivella piiloon tungettuja tavaroita.
Samaan syssyyn ompelin keittiön tiskipöydän alle verhon. Kiinnitin tämän verhovaijerilla. Pöydän alla oli tooosi jännä porata koukkuja vaijerille. 😃
Huh johan on homma päivittää näin monta juttua kerralla!
Välillä oli ihan pakko saada ommella eli tein taas pipoja. Aina ei noi kaavojen mitat pidä ihan paikkaansa. Sohvi yrittää kurkkia maailmaa liian ison pipon alta.
Perhospipon perhoset ovat tehty kuvansiirtopaperia käyttäen. Harmillista että ne onnistuneet pipot ja kaulaliinat unohtu kuvata 😳
Välillä taas ollaan juhlittu ja tein pikkusen hopeakorun suloiselle Felicialle joka täytti vuoden.
Taas pikkusen ompelua meidän pikku Sohville.
Ja viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä on kuva jossa meitä naisia on viidessä sukupolvessa. Vanhin on kunnioitettavat 92 vuotta vanha ja nuorin on kahdeksan kuukautta vanha.
