Ohoh joko se joulu meni?!?

Joulu meni ennenkuin ehdin edes huomata. Koko joulukuun tein vimmana joulukortteja ja koruja kuin viimestä päivää. Koko puuhan tuotokset meinasivat jäädä kuvaamatta ja osin jäikin, mutta onneksi muutama kortti jäi vielä jemmaan. Tässä muutama hätäisesti napattu kuva :)

 Eli kuvien sanoman kautta: Hyvää joulua ja parempaa toiveikasta uutta vuotta 2011!

Uudenvuoden lupauksena voisi olla vaikka: Pitää parempaa huolta blogista :) Muistaa kuvata näitä väkerryksiä ja olla tarmokkaampi, innostuneempi, parempi äiti, parempi vaimo, parempi koiranomistaja ... Siis näin se vaikka voisi olla. Saa nähdä mihin sitten kykenen.

Ilokseni kyllä huomasin, että helmikuun helmihöperöiden kurssille on jo tullut ilmoittautumisia. Vielä mahtuu mukaan :) Ilmoittautumiset Sinellin kurssien kautta.

Heippa, ja uudet päivitykset tulevat ensi vuonna jos kaikki sujuu hyvin.

Muistoja Kukkastudio Ninan töistä

Selailin kuva-albumia menneiden vuosien töistä. Vuosien varrella vääntyi ja kääntyi useampikin silkkikukka uuteen muotoon. Tässä muutama otos asetelmista ja kimpuista. Isoimmat projektit ovat näköjään jääneet kuvaamatta tai en vai löytänyt niitä, harmi.
Ensin pari asetelmaa:

Näin joulun lähestyessä pikku joulukori tonttuineen Hotellin aulaan.

Viimeisenä morsiuskimppu valkoisista ruusuista.

Silkkikukista on mukava tehdä asetelmia, ne kestää ja kestää ja kestää :) Mutta aikansa kutakin, nyt puuhaillaan enemmän korujen ja muiden juttujen kanssa.

Korukurssin valmistelua

Pidän korukurssin, melkoisen ison sellaisen, viikonloppuna. Viime yönä ajatus materiaalien loppumisesta iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Onneksi ratkaisu moiseen ongelmaan tuli yhtä nopeasti. Täytyy vähintään kaksinkertaistaa materiaalien määrä! Tänään kävin keräämässä melkoisen lastin ihania korumateriaaleja lokerikkoihin. Heti teki mieli alkaa väkertämään niistä koruja, mutta onnistuin hillitsemään itseni. Pidän näppini erossa niistä :)

Korukurssit ovat ihania! "Kursseilijat" luovat uskomattoman upeita koruja ja se innostava ilmapiiri tarttuu jokaiseen. Nautin tekijöiden onnellisista ilmeistä kun he ovat saaneet työnsä valmiiksi. Usein ennen työn aloittamista moni ei usko kykyihinsä tehdä yhtään mitään. Siksi onkin niin mahtavaa huomata kuinka koruja vain "syntyy" epäilystä huolimatta.

On hauska myös huomata kuinka monella eri tavalla samoja materiaaleja voi yhdistellä. Jokaisella tekijällä on oma kädenjälki ja tyyli. Usein värien yhdistely yllättää, joskus alkuasetelma voi olla jopa "pelottava", mutta pienen säätelyn jälkeen lopputulos on uskomattoman hyvä.

Oman jännityksen kurssiin luo aina se, kuinka eri tasoisia tulijat ovat. Ovatko kaikki aloittelijoita vai vain osa heistä. Tässäkin kyllä olen huomannut, että vaikka joku onkin jo tehnyt koruja jo pidempäänkin, niin tekniikkoja on niin monenlaisia, että aina löytyy jotain uutta opittavaa.

Jännää! Yritän onnistua ottamaan muutaman kuvan kurssista, tosin jo etukäteen tiedän että tuskin se onnistuu. Ison kurssin aikana ei oikein kädet meinaa riittää muutenkaan, saatikka että heiluisin kameran kanssa kuvaamassa. Mutta yritän!

Lokakuun kaulakoruja

Helmiä on mennyt tällä viikolla vauhdilla vaijeriin. Muutama ilta kääntyi jo yön puolelle kuin huomaamatta kun tein innokkaasti koruja. Järjestelin samalla helmivarastoani ja sehän taas saa aikaan ketjureaktion. Ideoita tunkee päähän samaa vauhtia kun hipeltelee tarvikkeita. Yötkään eivät riitä ideoiden toteuttamiseen :) Tässä nyt kuitenkin muutamia toteutuneita ideoita.

Metallilankakynttelikkö

Kokeilin väännellä metallilankaa kyntteliköksi, sillä äitini on tässä lajissa aivan huippu. Havaitsin, että homma ei ole ollenkaan niin helppoa kuin sen näyttää. Mutta hauskaa se kyllä oli. Jätän tämän lajin kuitenkin äitini hommaksi.

Sulatelasi

Muutamia vuosia sitten innostuin sulatelasitöistä. Sulattelin innossani erilaisia pulloja ja purkkeja. Tein korujen riipuksia ja sitten sulatuksen aiheeksi tuli lasimaljat. Niitä tuli sitten sulateltua ihan urakalla kun se oli niin hauskaa. Lasinsulatus on myös jännittävää, sillä lopputulosta ei pysty ihan aina niin varmaksi suunnittelemaan. Tämä pikku malja vaati kaksi sulatuskertaa ja sillä on myös isompi kaveri. Jälleen sukulaiseni saivat yllätys, yllätys minulta pikku lahjaksi jotain omatekoista, siis tällä kertaa lasimaljoja.

Pussukoita

Viime keväänä olin pussukkakurssilla. Mennessäni kurssille en tiennyt mitä tämä kurssi oikein sisältää, mutta pussukoiden tekoa tietenkin! Olen tehnyt kyllä ennenkin "pussukoita" jotka eivät todellakaan ole julkaisukelpoisia. On jännä kuinka yhteen pieneen pussukkaan voi saada mahtumaan niin monta mokaa. Onneksi kurssilla sain opetusta oikeaoppisen pussukan tekoon. Kehikon kiinnittäminen pussukkaan on kuitenkin melkoinen haaste. Muutamilla kikoilla sen saa siihen suhteellisen siististi kiinni. Yritin ottaa nämä kuvat niin, ettei kaikki kuhmut peilaile kovin näkyvästi :D

Ensimmäinen pussukka toimi kesällä pikku laukkunani. Kehikko oli minusta todella suloinen ja malli kiehtova. Jälkikäteen kuulin, että se on oikeasti tarkoitettu silmälasien pussukan kehikoksi, mutta käyhän se näinkin.

Seuraavan pussukan tein kännykälleni. Usein kännykkäni on jossain ihan muualla kuin minä ja vaatteissa ei aina ole taskuja. Halusin pussukan joka ei paina niskaa, vaan sen voi laittaa näppärästi olanpäältä tai pelkällä nipsulla kiinni. Kangas on joku ohut verhokangas.

Tämä viimeinen kuvattu on ihan tavallien kukkaro. Sen päällä ihmettelee Snoopy joka on ollut minulla jo useamman vuoden odottamassa omaa paikkaansa. Kankaana käytin siskon lasten vanhoja verhoja.

Lampunvarjostimia

Lasten suureksi nolotuksen aiheuttajaksi olen virittänyt erinäisiä lampunvarjostimia kattoomme. Mielestäni luovuudella ei ole rajoja ja katto oli varsin otollinen vapaa alue. Siispä katossamme roikkuu ihan itse tehtyjä varjostimia. Ensimmäinen varjostin syntyi suuresta innostani väännellä kananverkkoa erinäisiin asentoihin. Tätä ei oikeastaan voi kutsua varjostimeksi, sillä siinähän ei ole mitään varjostavaa. :) Olen nyt tekemässä uutta varjostinta keittiönkattoon, joten tämä saa väistää uuden tulokkaan edestä pois.

Seuraavan virityksen tein olohuoneen kattoon. Siinä käytin mielenkiintoista kangasta johon on kudottu kuparilankaa sekaan. Loppusilauksen tein puuhelmistä. Tämä on todellinen lampunvarjostin. Se varjostaa niin paljon, ettei valoa tule huoneeseen oikeastaan ollenkaan. Onneksi on muitakin lamppuja toimittamassa valaistuksen virkaa. :D

Tikrun oma ovi

Tässä ensimmäinen ovi joka sai uuden ilmeen. Innostuin maalaamaan Tikrua ja homma vähän karkasi käsistä... No, eihän tämä kuitenkaan paha idea ollut :)

Kesämökin huussi kaunistuu

Jihaa! Löytyi ovi jota en vielä ole operoinut. Kesämökin huussinovi sai väriä pintaan. Tämä ovien maalaaminen on mun intohimo.

Ei koiraa karvoihin katsomista

Kun ompeluinto oikein iskee, ei koirakaan ole turvassa. Kovalla pakkasella tai purevassa tuulessa on "kiva" pukeutua toppahaalariin. Ehkä koiran ilmeestäkin näkee, ettei tämä muoti oikein tätä karvaturria innosta.

jos nyt ei kuitenkaan lähettäs ulos ettei kaverit nää!
 
Toinen versio oli sitten siedettävämpi

Syksyn satoa koruosastolla

Syksyn aikana on tullut tehtyä muutama "avainkoru". On ollut jännä huomata kuinka "avainkoru" muoti vaihtelee. Viime vuosina on haluttu oikein yksinkertaisia ja kevyitä versioita, tänä vuonna on taas toivottu koristeellisia ja lasi/korumetallista tehtyjä avainkoruja. Väriskaalakin on huomattavan laaja. Ennen kaikki piti olla musta/harmaa/valko/ruskean sävyisiä. Nyt väreillä voi irrotella ;)

Muovikassikassit

Tässä viime vuonna sulattelin muovikasseja oikein urakalla. Kieltämättä moinen touhu näyttää varsin oudolta. Lopputulos oli kuitenkin ihan hauska.

Tässä muutama kassi kasattuna. 

Lapset tosin häpeävät äidin tuotoksia suunnattomasti. Olen huomannut että nämä ovat kovassakin käytössä kestäviä. Ne saattavat vielä periytyä äidiltä tyttärelle :D

Hopeaketjun punonnan tulos Piina

Hopealangasta on tosi mielenkiintoista punoa ketjuja.

Alkuun piti hankkia muutamia työvälineitä; mummon vanhat metalliset neulepuikot väänsin veiveiksi. Hankin 30 cm pätkän tammilautaa, johon sahasin v mallisen vaon ja porasin erikokoisia reikiä veiveille. Pari ruuvipuristinta laudanpalalle ja viimeiseksi korusepänsahan. Onneksi sahan myyjä valisti sahanterien napsahtavan helposti poikki, joten ostin niitäkin nipun.

Ensiksi harjottelin ketjunteon alkeita hopeoidulla kuparilangalla. Niskat jäykkänä veivasin tiukkaa spiraalia puikon päälle. Sitten se uskomattoman tuskallinen sahaaminen alkoi. Jotenkin tuntui ettei sitä spiraalia saa pysymään paikalla niin että ne renkaat irtoisivat helposti pois. Hinkkasin mehiläisvahaa sahanterään, jotta se luistaisi paremmin (luistihan se) Lopulta tungin toisen puikon spiraalin sisään ja tein siitä näin sahauspuikon. Johan alkoi homma luistamaan. Vihdoin niitä renkaita alkoi syntymään.

Renkaiden sahaamisen jälkeen virittelin renkaat auki asentoon ja aloin seuraamaan tarkasti punontaohjeita netistä. Jotta hommaan tuli haastetta aloitin ketjun nimeltä piina. Piina onnistui sitkeän yrittämisen jälkeen. Seuraavana päivänä kun aloin jatkamaan piinaa, ei ollut harmainta aavistusta miten se menikään! Taas kovaa yritystä ja onnistuihan se :)

Ensimmäinen piina

Ensimmäisen ketjun jälkeen innostus vei mennessään. Veivi sai uutta lankaa ympärilleen ja seuraavaksi tein toisen ketjumallin, puoli persialainen, tuska. Ihan mielettömän nopea ja hauska tehdä :)

ketju edestä

Korulippaan raotus...

Tässä muutamia koruja joita olen innossani tehnyt. Jokainen koru on yksilöllinen enkä yleensä tee toista samanlaista. Syy siihen on että haluan aina tehdä uutta ja monet korumateriaalit olen ostanut pienissä erissä. Yksinkertaisesti mallin monistaminen on melko mahdotonta näillä materiaalien hankintamenettelyillä.

Anin Näppärät Näpit blogissa

Anin Näppärät Näpit

Jotain näppien luomia tuotoksia tulee nyt näkyville. Vuosien varrella on tullut tehtyä kaikenlaisia käsitöitä ja askarteluja. Lapsena alkanut askarteluinto jatkuu ja jatkuu...

Viimeaikoina olen eniten keskittynyt koruihin. Ensimmäiset koruväkerrykset eivät ole tallentuneet kuviin, mutta mielikuvissa nään vielä ne massapallot ja puupallot naruun pujotettuna. :) Näinä päivinä materiaaleina on lähinnä lasihelmet,korumetalli, kristallit, hopea ja puolijalokivet. Korujen teko on rentouttavaa ja luovaa puuhaa.