Lokakuun kaulakoruja

Helmiä on mennyt tällä viikolla vauhdilla vaijeriin. Muutama ilta kääntyi jo yön puolelle kuin huomaamatta kun tein innokkaasti koruja. Järjestelin samalla helmivarastoani ja sehän taas saa aikaan ketjureaktion. Ideoita tunkee päähän samaa vauhtia kun hipeltelee tarvikkeita. Yötkään eivät riitä ideoiden toteuttamiseen :) Tässä nyt kuitenkin muutamia toteutuneita ideoita.

Metallilankakynttelikkö

Kokeilin väännellä metallilankaa kyntteliköksi, sillä äitini on tässä lajissa aivan huippu. Havaitsin, että homma ei ole ollenkaan niin helppoa kuin sen näyttää. Mutta hauskaa se kyllä oli. Jätän tämän lajin kuitenkin äitini hommaksi.

Sulatelasi

Muutamia vuosia sitten innostuin sulatelasitöistä. Sulattelin innossani erilaisia pulloja ja purkkeja. Tein korujen riipuksia ja sitten sulatuksen aiheeksi tuli lasimaljat. Niitä tuli sitten sulateltua ihan urakalla kun se oli niin hauskaa. Lasinsulatus on myös jännittävää, sillä lopputulosta ei pysty ihan aina niin varmaksi suunnittelemaan. Tämä pikku malja vaati kaksi sulatuskertaa ja sillä on myös isompi kaveri. Jälleen sukulaiseni saivat yllätys, yllätys minulta pikku lahjaksi jotain omatekoista, siis tällä kertaa lasimaljoja.

Pussukoita

Viime keväänä olin pussukkakurssilla. Mennessäni kurssille en tiennyt mitä tämä kurssi oikein sisältää, mutta pussukoiden tekoa tietenkin! Olen tehnyt kyllä ennenkin "pussukoita" jotka eivät todellakaan ole julkaisukelpoisia. On jännä kuinka yhteen pieneen pussukkaan voi saada mahtumaan niin monta mokaa. Onneksi kurssilla sain opetusta oikeaoppisen pussukan tekoon. Kehikon kiinnittäminen pussukkaan on kuitenkin melkoinen haaste. Muutamilla kikoilla sen saa siihen suhteellisen siististi kiinni. Yritin ottaa nämä kuvat niin, ettei kaikki kuhmut peilaile kovin näkyvästi :D

Ensimmäinen pussukka toimi kesällä pikku laukkunani. Kehikko oli minusta todella suloinen ja malli kiehtova. Jälkikäteen kuulin, että se on oikeasti tarkoitettu silmälasien pussukan kehikoksi, mutta käyhän se näinkin.

Seuraavan pussukan tein kännykälleni. Usein kännykkäni on jossain ihan muualla kuin minä ja vaatteissa ei aina ole taskuja. Halusin pussukan joka ei paina niskaa, vaan sen voi laittaa näppärästi olanpäältä tai pelkällä nipsulla kiinni. Kangas on joku ohut verhokangas.

Tämä viimeinen kuvattu on ihan tavallien kukkaro. Sen päällä ihmettelee Snoopy joka on ollut minulla jo useamman vuoden odottamassa omaa paikkaansa. Kankaana käytin siskon lasten vanhoja verhoja.

Lampunvarjostimia

Lasten suureksi nolotuksen aiheuttajaksi olen virittänyt erinäisiä lampunvarjostimia kattoomme. Mielestäni luovuudella ei ole rajoja ja katto oli varsin otollinen vapaa alue. Siispä katossamme roikkuu ihan itse tehtyjä varjostimia. Ensimmäinen varjostin syntyi suuresta innostani väännellä kananverkkoa erinäisiin asentoihin. Tätä ei oikeastaan voi kutsua varjostimeksi, sillä siinähän ei ole mitään varjostavaa. :) Olen nyt tekemässä uutta varjostinta keittiönkattoon, joten tämä saa väistää uuden tulokkaan edestä pois.

Seuraavan virityksen tein olohuoneen kattoon. Siinä käytin mielenkiintoista kangasta johon on kudottu kuparilankaa sekaan. Loppusilauksen tein puuhelmistä. Tämä on todellinen lampunvarjostin. Se varjostaa niin paljon, ettei valoa tule huoneeseen oikeastaan ollenkaan. Onneksi on muitakin lamppuja toimittamassa valaistuksen virkaa. :D