Kyllähän joka miehellä kuksa olla pitää, vielä vaimon veistämä, eikö?
Huh huh, kyllä on aikamoinen projekti tuo kuksan veisto. Sain ystävälliseltä veistotaiturilta pari kuksan aihiota ja muutamia pahkoja. Ajattelin veistellä ensin valmiista aihiosta kuksan joululahjaksi miehelleni. Suurissa kuvitelmissa oli, että sellaisen traditionaalisen kaunottaren pienellä modernilla twistillä tekee aika nopeasti. Voi kuinka väärässä olinkaan. Minun vauhti on nyt sellainen, että joku joulu tämä kuksa on valmis, mikä vuosi, sitä en tosiaankaan tiedä.
Kaikki alkoi tästä. Kuten kuvasta näkee, tarvitsee vain vähän pyöräyttää puukkoa ja kuksapuukkoa tuossa puun pinnalla.
Pyöräytin puukkoa, terotin puukkoa, vuolin vimmana, koversin ranteet jäykkinä. Voihan itku kun oli kovaa hommaa. Tässä vaiheessa mieleen hiipi ajatus, että nyt olen kovan paikan edessä. Tämän kuksan teko ei ole ihan nopea juttu. Hah joululahjaksiko olisi valmis, ei todellakaan.
Puukkoa teroitin ahkerasti ja ostin muutaman muunkin puukon, ettei homma ainakaan puukosta jää kiinni.
Vähitellen veistely eteni, tosin se näytti välillä siltä, että olisin tehnyt kuksaa hampailla ja kynsillä raapimalla. Käytössä oli kuitenkin ne puukot.
Täytyy tunnustaa, että kyllä oli niin raivostuttavan hidasta hommaa. Välillä oli pakko tehdä muita juttuja ettei tuntunut täysin toivottomalta.No, homma jatkui sitten pikku tauon jälkeen. Tietenkin mietin, että mikä ihmeen moderni twisti tulisi 
tähän luomukseen. Sitä miettiessä veistelin taas pikku välityön.
Sisu ei antanut periksi, onhan sitä ennenkin ihmiset kuksia veistelleet. Tosin sillä erotuksella, että alkuperiään ne on tehty pahkasta joka vasta onkin kova puu veistää. Siis tämä minun kappale on teoriassa helppo juttu. (Ei ole)
Vihdoin sain aikaiseksi jotain mikä lähenteli jo kuksaa, tai niin ainakin siinä vaiheessa luulin. Kalenterista huomasin, että joulu meni jo. Positiivisesti voisi tässä vaiheessa ajatella, että kerrankin olen ajoissa joululahjaa tehdessä. Enää 12 kk kun kuksa pääsee pakettiin.
Tilanne näytti nyt tältä. 
Sain värkättyä kuksan kahvan tähän malliin ja on kuulemma just oikean kokoinen käteen. Hienoa! Kaikkien oppien vastaisesti otin hiekkapaperin käyttöön. Nidoin hiekkapaperin laudan päälle. Tällä tavalla sain pohjan suoraksi. No niin, kyllähän tämä tästä etenee. Luin netistä kuksien valmistus menetelmistä. Kuksa kuulemma pitää keittää vahvassa suolavedessä. Joissain ohjeissa sanottiin kaksi tuntia ja joissain taas kymmenen. No eipä mitään, kattila hellalle ja vahva suolavesi kiehumaan. Laitoin kuksan kattilaan. Siinä se heilui ja kolisi kattilan reunoja vasten. Suolavesi kannatti kevyttä kuksaa. Tuli mieleen Kuolleessa meressä uinti, lähinnä siis kellunta. Jouduin vähän kauhalla painaa kuksaa veden alle josta se sitkeästi pulpsahti pintaan. Muutaman tunnin keittelyn jälkeen päätin lopettaa suolaveden kanssa touhuamisen. Kun nostin kuksan ylös se oli yllättävän painava.
Laitoin kuksan kuivumaan ihan normaaliin huoneilmaan, en muovin alle mitä joku kuksan veistäjä neuvoi. Kuksa kuivui pitkään, siis toista viikkoa! Kun katselin sen pintaa tunki suola esiin puun pinnasta. Siis ei voi olla todellista, että näin tapahtui, mutta kyllä se vaan onneton oli todellista. Tämän suolakeiton takia kuksa maistuu aluksi suolaiselta. Sen kyllä uskon. Tohon kuksaan kun laittaisi silakan, niin parin päivän jälkeen olisi suolasilakkaa tarjolla. Suola näkyy hyvin tuolla reunassa ja pohjassa.
Mutta tässä vaiheessa ei voi iskeä hanskoja naulaan! Ei muuta kuin pientä hiontaa heti kun kuksa oli kuiva ja pika huuhtelu. Sillä nyt oli edessä kahvikäsittely. Siitä pitäisi tulla suojaava pinta kun käsittely tehdään seuraavasti. Ensin keitetään oikein vahva kahvi, pannukahvi on ilmeisesti parasta tähän hommaan kun siitä käytetään myös porot. Siis ensin kuumaa kahvia, noin 80 astetta kaadetaan kuksaan piripintaan asti ja annetaan seistä yksi minuutti jonka jälkeen kahvi kaadetaan pois ja hetken kuivattua aletaan hieroa voimakkaasti niitä lämpimiä poroja puuhun. Poroista irtoaa kahvin rasvaa ja kun se rasva hieroontuu puunsyihin on pinta paras mahdollinen. näin mestarit vakuuttelivat ja mitään muuta ihmeellistä ei tarvitse tämän jälkeen tehdä.
Tein työtä käskettyä ja olin tosi onnellinen pääsystäni jo tähän vaiheeseen. Valitettavasti ilo oli ennenaikainen. Tässä näkyy mitä tapahtui. Se hitsin kahvi tunki huokosista ulos! Tämä on nyt jo melkoisen huvittava juttu, kuppi vuotaa kuin seula. Paitsi, että mua ei kyllä naurata tämä ollenkaan,
Porojen hinkkaaminen ei auttanut yhtään. Kuksa näytti joltain ”haluan olla pantteri” puulta. Tässä vaiheessa oli pakko ottaa taas tauko ja tehdä jotain ihan muuta. Viikot vain vieri ja kuksa oli ihan kesken. Ihan kuin olisi kivi kengässä kun ajattelin ja katselin tota kuksaa.
Lopulta hioin tämän pantterin. Nyt on puunsyyt karheena, vaikka hioin lopuksi hienoimmalla paperilla mitä omistan. Yksi puun viimeistely tapa on hinkata puuta lujasti puulla. Se on vähän kuin stressin laukaisija. Voi purkaa kuksaan turhautumisen juuri siihen kuksaan mikä turhauttaa. Tätä samaa tekniikkaa voi myös käyttää muihin vuoltuihin esineisiin.
Olen siis hinkannut kuksaa puulla ja jossain mielensopukoissa vilahtelee ajatus käyttää kuitenkin vielä viimeistelyyn elintarvikekelpoista Dannish oilia. Sitä on kahta eri laatua. Toista voi käyttää elintarvikkeisiin ja lasten leluihin ym. Ja toinen on taas muihin puu tuotteisiin ja kalusteisiin. Tällä öljyllä pinnasta tulee hyvin nesteen kestävä ja helposti pestävä. Väri myös tummenee vähän. Tuossa pöydällä on nyt se öljy, pullo on vain jysähtänyt kiinni oikein perusteellisesti. Vielä joku päivä ennen joulua teen kuksan loppuun. 
Kuvasta näkee nuo kiiltävät kohdat jotka olen hinkannut. Vielä riittää hinkattavaa, mutta onneksi jouluun on vielä 11 kuukautta. Tämä joululahja saa kolmen vuoden valmistumisen ansiomerkin. (Toivottavasti)
Ne toiset kuksa aihiot ja pahkat saavat nyt odottaa, ihan vähän aikaa vain. Ehkä semmosiet kolme vuotta voi olla hyvä tauko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti