Aikamatka 2020-luvulle Aninin tahtiin

 Aikamatka 2020-luvulle

Nyt jos koskaan voin sanoa, että aika on lentänyt siivillä! Huomasin, että edellisestä postauksesta on kulunut vuosia. Niin miksi?! Olen parantumattomasti totaalisen ideaähkyinen. Tässä kuluneina vuosina olen alkanut piirtämään, maalaamaan akvarelleilla, vuolemaan, huovuttamaan figuureja, tietysti ommellut tasaiseen tahtiin, tehnyt sukututkimusta ja kirjoittanut pappani sotataipaleesta pitkän tutkielman ja nyt viimeisin uusin innostukseni on tuftaus. Mutta mikä on tietysti kaikkein paras näiden vuosien anti on...tsadaa....olen nyt kuusinkertaisesti mummo! Tiedän kenelle voin innolla ommella pikkusia vaatteita. Niitä olenkin ehtinyt vuosien varrella surautella.

Innostuin akvarellimaalauksesta vähän yllättäen. Rakkaan isäni harrastus oli akvarellimaalaus ja kun hän poistui täältä meidän luota, jäi häneltä kaikki maalaustarvikkeet. Halusin kokeilla, josko jotain oppisin ja osaisin tältä saralta. Kyllä, tämä laji vei heti mennessään. Innokkaasti sudin värejä paperille ja ihmettelin miten ihmeessä saadaan värit loistamaan, hohtamaan kuulakkaasti ja mitä ikinä siinä maalauksessa sitten tarvitseekaan tehdä, ilman että paperi on lopulta ihan kuprulla. Ei se niin helppoa ollut kuin mitä näin äkkiseltään voisi kuvitella. Onneksi kuitenkaan ei ollut sen vakavammasta asiasta kyse kuin vesivärit ja paperi. Kamalin osuus on sitten se kehystys vaihe, erityisesti paspiksen leikkaaminen.

Tämän venetaulun maalasin eräänä yönä ennen isänpäivää miehelleni. Mielestäni onnistuin tässä ihan hyvin, varsinkin kun tämä oli niitä ihan ensimmäisiä maalauksia. Ainakin tämä taulu on meillä seinällä.

Tämä norppataulu on taas yksi niistä maalauksista/piirustuksista, joka saa minut aina hymyilemään. Tässä tämä onnellinen norppa odottaa jäiden sulamista, että pääsee kalastamaan meidän mökin lähelle.

No koska hypistelin jo niitä papereita oli ihan pakko kokeilla lyijyllä piirtämistä, hiiltä en edes kuvitellut tässä vaiheessa kokeilevani. Joo, kyllä sillä lyijyllä saa ihan näyttävää aikaan, erityisesti hihansuut ja kädensyrjät värjäytyivät ihan kuin itsestään. Huomasin myös, että paperilla on väliä! :D Piirsin tämän kuvan jännälle, vähän nukkaiselle paperille ja havaitsin, että oli hyvin ilmeistä, ettei tätä paperia ole tarkoitettu lyijykynätöihin. 

Lähdin koittamaan vähän varmemmille vesille. Mielestäni värikynät oli pakko kokeilla. Se olikin taas ihan uusi kokemus. Kyttäsin YouTubesta vinkkejä eri tekniikoihin ja tuntui, että kyllähän tästä vielä jonkinlaista jälkeä tulee. Ensimmäinen puhtaasti värikynä piirustus on tämä puputaulu. Voi hyvää päivää miten monta viivaa on pupun turkissa, eihän se kapinen voi olla kun ihan raameihin piti päästä. Tämä pupu oli avaus minun eläin kollaasiin. Nyt niitä eläinkuvia on jo tullut piirrettyä todella monta, kohta loppuu seinältä tila. Lapsenlapset saa hyvin nukkumaan illalla kun kertoo satuja näistä eläimistä.

Niiden värikynien ja myös akvarellien suhteen opin myös sen, että juuri kun kuvittelee piirustuksen tai maalauksen olevan valmis kannattaa ottaa siitä kuva. Kummasti siitä kuvasta näkee ne keskeneräiset kohdat. Samoin on tärkeää vähän lepuuttaa silmiä ja katsoa teosta vähän kauempaa, voi yllättyä miten paljon pieni välimatka vaikuttaa näkemiseen. Siis yleensä huomaa, että työ ei ole läheskään valmis.

Tässä on maalaus; anonyymi purjehtija! 🤣🤣 Tämä maalaus on jaksanut naurattaa ihan alusta asti. Purjehtijan naama meni kirjaimellisesti poskelleen. Yritin korjata sitä epätoivoisesti sillä seurauksella, että tuohon naaman kotaan tuli jo pieniä reikiä ja värit leviävät ihan minne sattuu. Käsikin kutistui meren kosteudessa. Lienee sanomattakin selvää ettei tämä komeile meillä seinällä.

Tässä nyt kun juuri selailin kuvia mitä voisin tähän postaukseen laittaa, niin huomasin miten paljon on tapahtunut asioita näiden vuosien aikana. Elämään on mahtunut näinä vuosina iloja ja suruja, vuorotellen. Välillä hyvästellään rakkaita ja sitten taas toivotetaan ja siunataan ihania pieniä ihmeitä maailmaan. Olen saavuttanut muutama vuosi sitten 50:nen rajan, eteenpäin mennään vaikka ympärillä riehuu korona. Tällaisena aikana, kun on ihan hyvä pysytellä kotoilemassa, ei yhtään haittaa kun idaähky täyttää päätä. Tylsää hetkeä ei ole minulla ollut.

Seuraavaan postaukseen lataan niitä muita juttuja mitä olen tehnyt ja teen. Yritän tehdä sen vähän nopeammalla tahdilla kuin mitä edellisen ja tämän postauksen väli on ollut.