Pukin konttiin pakattuja pussukoita ja pöllöhtipä sinne myös muutama pöllö

Joulun pyhät ovat nyt takana ja odotellaan uutta vuotta kohta alkavaksi havunneuloja keräillen, imuroiden, lakasten, potkien jne...

Eiköhän jokainen ole jo saanut lahjansa, joten laitan tähän näkyviin muutamia pussukoita joita on lähtenyt näpeistäni matkalle.

Ensimmäinen pussukka todennäköisesti matkaa melkoisen pitkälle jossain vaiheessa. :)

 Pussukan värit ja ulkopuolella olevat kuvat teksteineen antavat vinkin mihin pussukka on matkalla.

Tämä seuraava pussukka on tehty tilaustyönä eräälle nuorelle suomalaiselle neidille. Toivottavasti kaikki tärkeät tavarat pysyvät nyt hyvin järjestyksessä ja löytyy nopeasti tarvittaessa.

Viimeisenä esille tuleva pussukka on aivan spesiaali tapaus täysin spesiaalille henkilölle. Hänen joulunviettopaikka on tänä vuonna upeissa maisemissa.

Upeat maisemat saattavat silti joskus myös vaatia veronsa ja siihen on varauduttu ulkopolella olevalla taskulla, jossa on nopeasti saatavilla olevaa apua.

Totisesti matkaa piti myös laittaa muutama pöllö :)

Odotan innolla ystävääni takaisin pöllöilemästä maailmalta. :D

Vielä joku päivä  perustan omaan työhuoneeseeni PIENEN paikan, johon voin jemmata kaikki ne "ei äh kun" tapaukset. Kyseessä on siis kaikki ne briljantit ideat ja myttyyn menneet jutut, joita olen innolla väsännyt. Viimeisin oli sellainen koru, jonka tein äidilleni. Tyttäreni sanoi nähdessään että; "Hei ihan tosi, et kai sä vaan ajatellut antaa tota mummolle. Edes mummo, joka käyttää kaikkia sun ihme virityksiä ei tota halua. Säästä nyt meidät myötähäpeältä." Eli se koru ei sitten lähtenytkään äidilleni, säästin niin hänet kuin muut sukulaiset myötähäpeältä. :D Voi kamalaa mitä voinkaan puuhailullani toisille aiheuttaa. :D :D :D

Lisää puuhailuja tulee kunhan vaan ehdin niitä värkätä. Toivottavasti ne eivät tule tuottamaan häpeää vaan suunnatonta iloa niiden saajille ja käyttäjille.

Hyvää joulua kaikille tasapuolisesti täältä hmm.. kakkukärystä

Aaton aaton puuhailut :D

Sain aivan uskomattoman hyvän idean leipoa ihan uutta hyvää jouluksi. Löysin netistä herkullisia reseptejä ja valitsin niistä yhden: Red velvet brownie. Ah, jo ajatuksissa mielsin sen maun, suklainen brownie ja sen päällä cheese caken mukainen kuorrute.

No, aloin valmistamaan tätä ihanuutta ja jotenkin tuntui, että siitä reseptistä oli unohtunut sooda. Lisäsin soodaa ihan pikkusen. Reseptissä oli myös käytetty punaista karkkiväriä, mutta ajattelin korvata sen sellaisilla pikkuisilla puna-, valko-, vihreähiutaleina. Niin ja olihan reseptissä käytetty tietty tummaa suklaata, mutta ajattelin korvata sen Fazerin piparkakun makuisella suklaalla, tietty koska nyt on joulu.

Alku oli tosi lupaava ja hymistelin jo mielessäni kuinka kaikki suorastaan ahmivat tätä jouluista leipomusta.

Ja näin se lähti...

 Kivasti kulhoss odottamassa sulatusta mikrossa... kaikki hyvin...

 Reseptissä neuvottiin vuoraamaan vuoka leivinpaperilla, että saa sen sitten helpommin irti vuoasta. Kaikki hyvin...

 Huomaa tämä kaunis kakkunen joka on juuri päässyt uuniin. Mahtaa tulla hyvän näköinen! Ihan kuin olisi lumessa erivärisiä palloja, ah! Kaikki hyvin....

 Tässä vielä kuva kakun päällä olevista joulu koristuksista.

 Mitä ihmettä, kuinka se nyt noin turpoo!!!!!!!!!!!!!!!!!! Se valkoinen juusto koristuskuorrutus häipy jonnekkin alas ja kakkutaikina työntyi reunoja pitkin koko homman yli. Tässä vaiheessa kyttäsin silmä kovana (outo sanonta :D ) mitä uunissa tapahtuu. Kuinka korkeaksi komeus nousee jne... Tässä vaiheessa ei ole enää kaikki hyvin.... Laitoin lopulta uunivuoan tämän alle ja siihen vettä jos ja kun taikina vain jatkoi nousuaan.

No niin, maistus varmaan sullekkin! Tämä kuvakulma ei anna ihan oikeata käsitystä kakkusen muodosta. Oikeasti se näyttää kuin olisi tulivuoren kraateri keskellä ja ympärillä laavaa. Haju oli minun mielestä kamala. Mies tuli kotiin hiihtolenkiltä ja sanoi jo heti ovella "Ai että on ihana tuoksu" Hetken päästä kuului, "Menikö sulla jotain pieleen?" :D

Jos katsot tarkasti reunaa siis, ihan reunaa, niin siellä pilkistelee niitä palleeroita. Yritän kuoria tota laava kerrosta päältä pois ja maistella miltä tämä yritelmä maistuu. Siinä on kuitenkin niin hyviä raaka-aineita.

Mitä siis tästä opin? Ainakin sen, että todennäköisesti resepti oli ihan oikein eikä siihen olisi tarvittu minun pikku säätöä. Suutari pysyköön lestissä. Leipominen ei ole minun juttu. Sen todisti lopulta kakku nro 2. Se on kova! Olen käyttänyt sitä reseptiä jo 20 vuotta, mutta tällä kertaa se ei noussut ja jäi kovaksi. Jännityksellä odotan kuinka kraavaamani lohi onnistuu...

Jotain olen kuitenkin onnistunut tekemään, eikä se ole leipomista. Tsadaa, tämän vuoden kuusi ja sen koristelu. Tasainen valoviritelmä ja silleen. Tottahan tähän pakettiin kuuluu vielä ihana tuoksu, tosin sitä tuoksua en voi tähän blogiin lisätä.

Hyvää joulua!

Anin Näppärät Näpit eivät ole enää messuilla, mutta ensi vuonna taas jos tilanne sallii

Messut olivat kiva kokemus. Puhuin viisi päivää kuin Runeberg, sillä myymieni tuotteiden ideat eivät ihan äkkiseltään aukea pelkästään katselemalla. :D  Siis niinkuin tämä pipipöllö:

Tämä mahtavan ihana pipipöllö, jolla on monen monta käyttötarkoitusta. Sitä voi käyttää kylmäpakkauksena kuin myös lämpöpakkauksena. Koska se sisältää riisiä se sopii myös vilja-allergiselle ja tsadaa.... (rummutusta) sitä voi käyttää myös nuhan helpottamiseen. Ihan totta! Kun pöllön laittaa mikroon seuranaan kuppi vettä ja kuumentaa sitä siellä, niin vesihöyry imeytyy riisiin. Kun pöllö pääsee mikrosta ulos ja se asetetaan köllöttelemään rintakehän päälle, niin siitä vaan sitten nuuskimaan sitä riisihöyryä. Tämä on ikivanha kiinalainen keino hoitaa tukkoista nenää. Ei siis minun markkinointikikka.

Pöllö on paksu pikku pötikkä, jonka voi laittaa kylmänä esim. silmien päälle (yksi pöllö per silmä, ellei ole yksisilmäinen) ja se helpottaa silmäpussien turvotusta. Samoin, jos on päänsärkyä, kylmä pöllö helpottaa joko otsalla tai parhaiten niskakuopassa. Samaisella niskakuoppa kylmä pöllö käsittelyllä voi myös helpottaa kuumalla uupumusta. Kylmä pöllö myös auttaa esim. hampaanpoiston jälkeen turvotusta tai mustelmien ja kuhmujen hoidossa.

Lämmin/kuuma pöllö auttaa taas jos on lihakset jumissa ja kolottaa. Pöllö on myös tosi hyvä nikamalukon aukaisija kun lämmittää pöllön ja pötköttelee sen päällä niin, että se jumittunut nikamalukko on juuri pöllön kohdalla.
No tietty kylmällä pakkasilmalla voi kuuman pöllön napata taskuun mukaan ja sormet pysyvät lämpiminä tosi pitkään.

Niin tätä juttua siis puhuin tunnista toiseen. Loppu illasta alkoi jo sanat menemään sekaisin ja kerroin kuinka pöpipilli on tosi hyvä :D

Pöllöt löysivät kyllä uuden kodin messujen aikana, vain yksi pöllö palasi takaisin kotiin.

Toinen tuote, joka oli selostettava demonstraation kera oli tämä Olonapu :D Joo, eihän se nimi mitään kerro, mutta kaikilla jutuilla pitäisi olla oma nimi. Oli mulla muutama Nysä kapsäkki myös mukana, mutta ne loppui kesken, samoin organisaattorit menivät kaupaksi hujauksessa.

Siis tässä on Olonapu:

No niin; OlonApu on pieni pussukka, jossa on pieniä taskuja esim. lääkkeitä tms. varten. Pikku pussukassa on myös pidempiä taskuja, joihin mahtuu vaikka laastareja ja hakaneuloja tms.
Tämä jokaisen vastuullisen ihmisen tarvitsema pussukka todellakin vaati myös selostuksen :D

Mitä tästä messurupeamasta opin.... Sen, että se oli tosi kivaa ja helpommalla tietenkin pääsisi jos tuotteet olisivat heti ilman selostusta ymmärrettävissä. Mutta toisaalta, aina pitää olla jotain uutta ja mielenkiintoista tarjolla ja usein ne tarvitsee selostuksen, muutenhan niitä olisi jo kaupan.

Meillä oli mahtava onni saada pitää pöytää hauskan naapurimyyjän kanssa. Sekin teki messuista vielä kivemman kokemuksen.

Totuuden nimissä täytyy kuitenkin myöntää, että koko messu rupeama otti voimille. Pari seuraavaa päivää tuntui kuin olisi ollut jonkinlaisessa väsymys"koomassa". Sitä vaan möllötti ja yritti pysyä hereillä.

Kiitos kaikille ihanille asiakkaille, jotka jaksoitte kuunnella mun selostusta ja ostitte nämä ainutlaatuiset käsintehdyt tuotteet. Toivottavasti niistä on paljon iloa teille tai kenelle ne sitten päätyvätkään.

Uusia ideoita pukkaa ja olenhan niitä nyt jo jonkin verran tehnytkin jo. Mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin.

Anin Näppärät Näpit ovat nyt messuilla

Tässä pikaotos messuputiikistamme. Muutama korjaus tulee vielä pöydän asetteluun ja valot päälle, niin a'vot. Siinä on jälleen melkoisen monen tunnin pakerruksen aikaantulos.

Tässä muutama tarkempi kuva tuotteista. Nämä essut ovat mielestäni tosi ihania ja itse käytän lähes aina essua kotona. Taskuun mahtuu känny, joka on muuten aina hukassa. Mallinukkeni on hieman kulmikas tyyppi, nimittäin työtuolini puettuna mustaan paitaan :D

 Tämä "Bess" essu on edellisiä hieman pidempi ja kiinnitys tapahtuu vyön solmimalla. Edellisissä malleissa on kiinnitys pikakiinnitys lenksuilla.

 Tässä seuraavana on taas kuva olonavusta. Se on joka naisen välttämätön varuste laukussa. Sisään mahtuu näppärästi tarvittavia lääkkeitä ja laastaria. Uskomattoman moni kulkee ilman särkylääkettä ja laastareita. Tämä pikkuinen olonapu on niin helppo ja pieni pitää mukana, apu on aina lähellä- olonapu.

 Tässä muutama piiiiiitkä kaulakoru hienossa korutelineessä, jonka ihana ystäväni lainasi minulle messukäyttöön. Kiitos Maari!

Paljon muitakin juttuja on messuilla, mutta niitä kannatta tulla katsomaan paikanpäälle :)

Päivitän blogia uudelleen todennäköisesti vasta messujen jälkeen, kunhan olen selviytynyt siitä messu urakasta.

Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle ja kiitos veteraaneille, että olette taistelleet itsenäisyytemme puolesta. Kiitos itsenäisyydestämme myös Jumalalle!

Nähdään messuilla!

ps. Pipipöllöt ovat mainioita kavereita. Ne toimivat lämpöpakkauksina kolotuksissa ja kylmäpakkauksina kipua livittäen. Niillä saa myös helpotusta silmäpussien turvotukseen. Messuilla on melkoinen pöllölauma odottamassa lentoa uuteen pesään. 

Pikapäivitys kun muuta ei ehdi

Ja syy pikapäivitykseen näkyy tästä;

 Myyntikojumme on salissa G ja paikka 12 ikkunan edessä. Tervetuloa ostoksille ja katsomaan mitä ihmettä olen valmistanut viime kuukausien ajan. :)

Karvakassi

Ou jei, karvakassi on tehty. Kassi on siis sellainen "karvainen" kassi, joka seisoa tököttää jämäkästi pystyssä. Materiaali on jotain ihanan pehmeän tuntuista ja jopa sileää. Väri on kaunis musta/harmaa/valkoinen. Jotenkin tulee mieleen tähtikirkas taivas keskellä Tyyntävaltamerta. Tosin kassi on täällä pohjolassa :)

Idea tähän kassiin syntyi jo kauan sitten. Silloin en uskaltanut riskeerata ompelukoneeni kykyä selviytyä paksuista kohdista, sillä ne naisten joulumessut lähestyvät ja vielä on ommeltavaa yllin kyllin. Nyt tämän uuden koneen kykyjä oli välttämättä testattava. Oli ihan mahtavaa kun paininjalan korkeutta pysytyi nostamaan ihan sentin korkeudelle, tosin niin paksua kohtaa ei tässä kassissa ollut.

Löysin tämän kassin kuvan netistä. Se oli venäläisen naisen blogi ja teksti oli venäjäksi. No valitettavasti se kieli ei minulta suju, mutta katselin kuvaa mielenkiinnolla. Vahvasti epäilen näin jälkikäteen, että siinä tekstissä mainittiin jotakin oleellista. Tämän kassin kasaaminen oli hmm no mielenkiintoista. :D

Alku näytti tältä. ´Leikkasin näitä kappaleita kaksi, toinen karvakankaasta ja toinen tukevasta puuvillasta vuoreksi. Lisäksi leikkasin kaksi kappaletta pohjia. Ompelu järjestys oli minulla seuraava. Ompelin sivusaumat ja sen jälkeen pohjan. Kaikki hyvin tähän asti. Tein kummallekkin kappaleelle saman operaation.

Koko tämän prosessin ajan takaraivossani välkkyi kaukainen muisto erään takin hihojen ompelusta ja kuinka hihan resori ommeltiin samaan aikaan päälikankaaseen ja vuorikankaaseen niin että sauma jäi sinne kankaiden väliin täysin piiloon. Siinä oli joku jännä juttu miten se tehtiin ja ajatuksena oli tehdä se sama juttu tälle kassille näiden sankojen kohdalla. No koska tämä oli ja pysyi kaukaisena muistona takaraivossani en millään keksinyt miten saisin sen tehtyä. Jotenka ompelin ensin toisen puolen sangasta, liittäen vuorin ja päälikankaan sisäpuolelta ja sitten ompelin toisen puolen ulkopuolelta. Sinänsä se ei ollut vaikea juttu,paitsi että oli se oikeasti melko haastavaa sillä jotenkin ihmeesti se vuorikangas olikin yhtääkkiä suurempi kuin ulkopuoli. Siinä sitten virittelin sitä jonkin aikaa, jotta vuori ei olisi ihan kamalan rutussa.

Lopputulos on ihan kiva. Se, että missä tätä kassia käytän on minulle täysin arvoitus. Ei harmainta aavistusta, mutta tulipahan tämäkin nyt tehtyä. :) Ompelukone on siis testattu: ompelee hienosti paksuja kankaita.

Ja hommat sen kuin vain jatkuvat!

Hepat organisaattorissa

Tämän organisaattorin teon aikana minulle selvisi monta asiaa. Ensinäkin, minulla on aivan olematon hevosrotujen tuntemus. Toiseksi huomasin todellakin kuinka tiukasti olen saanut kuvat kiinni kankaaseen kuvansiirtopaperia käyttäen (ei huono juttu ollenkaan) ja kolmanneksi jälleen kerran; on ihanaa onnistua tilaustyössä ja tulen siitä niin onnelliseksi :D

Tämän organisaattorin perustana oli muutamia asioita: ulkopuolen kangas- Helsinki kangas, vuorena punainen kangas. Sisällä paljon taskuja eli perus setti kokonaisuudessaan. Tilaajalla oli toiveena, että pussukassa olisi huomioitu jotenkin hevoset ja mahdolliseti koirat. Tyyli voisi olla hieman roisi, mutta myös naisellinen. Hmm... Helsinki kankaan jäänmurtaja toimisi hyvin tuossa "roisissa" puolessa ja sen viereen lisäsin myös tilaajan moton: Just do it hauskalla USA rekisterikilpi fontilla. Eli se puoli hoitui noi.

Toinen puoli olikin sitten se jossa munasin oikein kunnolla. Löysin kuvia hevosista ja koska todellakin tämä rotutuntemus on luokkaa Ö kuvittelin laittavani oikeat hepat. Sain ne tarttumaan todella hyvin taskukankaaseen. Näin...

Siinä ne ovat ja pysyvät vaikka kuinka yritin niitä raapia ja rusikoida pois, sillä nämä eivät todellakaan olleet niitä oikeita heppoja mitä tilaaja toivoi. No, onneksi tilaajalla oli pitkä pinna ja sain kokeilla uutta versiota. Tällä kertaa sain mallia minkälaisista hevosista oikeasti on kyse. Tämän olisin välttänyt jo aikaisemmassa vaiheessa jos olisin vain lukenut tarkasti kaikki muistiinpanoni.  Täytyy myöntää että ero on suuri. Nämä upeat hepat ovat kyllä henkeäsalpaavan komeita.

Valitettavasti tämä kuva on otettu kesken tekovaihetta eikä valmiina. Otin kyllä valmiistakin kuvan, mutta innossani tärisin niin että kuva on todella epätarkka.
Mutta näin voidaan vaihtaa uudet hepat pussukkaan- ommella uusi tasku vanhan päälle :D Eli mustan taskun alla piileskelevät ne vintage pollet ihan omana taskunaan.

Sisäpuolella on vielä huomioitu pari juttua. Sieltä löytyy tassun metalli riipus ja sellanen ihana kuva jonka sain tilaajalta. Halusin laittaa sen sinne sisään, sillä siinä on sitä naisellisuutta ja herkkyyttä. Okei, tämä kuvakulma ei kyllä kerro tosta ihanasta kuvasta yhtään mitään, mutta siellä se kuitenkin on :)

Lopputulos oli myös tilaajan mieleen ja sehän on aina parasta tässä hommassa!

Uusi kone toimii moitteettomasti. Sain tänään älyväläyksen kokeilla miten se selviytyy karvakassin ompelusta- selviytyihän se hienosti. Siitä kassista puuttuu vielä yksi juttu, mutta laitan siitä kuvan kunhan saan sen valmiiksi.

Niin ja joo, se lankarulla juttu ei ole ongelma ollenkaan. Sain siihen hienon pidikkeen ja nyt voin virittää siihen vaikka kuinka hillittömän ison lankarullan :) Sur rur....

Uusi ompelukone hankittu

Menin Helsingin kädentaitomessuille tarkoituksena katsella ja ihastella ja tietty ostella jotain pientä ja hauskaa. Katselin, ihastelin ja ostin jotain pientä ja hauskaa, kunnes ihan sattumalta ajauduin Janomen jälleenmyyjän juttusille. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut ostavani uuden koneen kun tuo rakas pikku työmyyräni on hieman jo hmm... kulunut 20 vuoden rankassa käytössä.

Tulos, meikäläinen lähti messuilta uuden koneen kanssa. Hankintani on Janome DC4100. Koneessa on useita eri ompeleita ja tikkejä, paininjalkoineen. Osa paininjaloista on niin erikoisia, että menee jonkin aikaa kunnes saan kokeiltua niitä kaikkia.

Muutamia juttuja täytyy vielä tarkistaa myyjältä. Sillä minulla on suurin osa ompelulangoista sellaisissa isoissa rullissa ja näyttää nyt pahasti siltä, ettei niitä saa viritettyä tähän malliin.

Ainahan sitä tuntuu jotain ongelmaa olevan kun tutisee innosta :D

Huomenna selvitän onko tämä lanka juttu ongelma vai onko se ratkaistavissa. Varmaan en saa ensi yönä unta kun mietin siihen ratkaisua. Eihän nyt yksi lankarulla voi tätä hienoa konetta pilata!

Ompelu jatkuu kaikesta huolimatta kuumeisena. Apua, ne joulumessut lähestyvät- vajaa kuukausi aikaa surrutella ompelutöitä ja tehdä koruja ja kortteja ja..... Unettomia öitä, valtavia mustia silmäpusseja ja tekemättömiä kotitöitä odotettavissa. Täytyy tunnustaa, että olen varustautunut kunnon meikeillä peittämään ne mustat silmänaluset, sekin tapahtui messuilla, aivan yllättäen! :)

Tässä vielä kuva uskollisesta koneestani. Hyvä kone, suosittelen lämpimästi jos ei tarvitse kummosia ompeleita käytöön.

Homma jatkuu lanka probleemasta huolimatta!

Uusi palsta MOKA OPPI

No niin, nyt voisin perustaa ihan uuden osion tälle blogilleni johon voisin kerätä kaikenlaisia mokia joista olen sitten oppinut tai olisi pitänyt oppia jotain. Ehkä tästä olisi apua joillekkin muille ettei tarvitse samoja mokia toistaa tai jos niin tekee voi katsoa tuleeko samanlainen tulos :D

Ehdoton numero YKSI  näissä puuhailussa tapahtuvista mokista on:

1. Mittaus

 Mittaa kahdesti leikkaa yhdesti! (parempi käännös varmaa olisi leikkaa kerran, mutta toi sointu mun mielestä paremmin)

Tämä mittaaminen on tärkeä joka projektissa, koruissa, korttiaskartelussa ja ompelussa. Niin ja miksi ei myös leivonnassa.

Työpöydälläni voi olla useampikin kappale leikattuna, koska olen hätäisesti leikkurilla hurauttanut ilman tarkastus mittausta.

2. Silitys

Silitä kankaat Oikealla lämpötilalla. Tarkista kankaan kestävyys jos et tiedä mitä materiaalia kangas on. Minulla on muutamia (vähätellen sanottuna) kippuroita epämääräisen näköisiä koppuroita kangashässäköitä kun olen näppärästi silitellyt niitä liian kuumalla raudalla. Yleensä tämä tapahtuu silloin kun on kiire. Lisäys tuohon kuvaan, mieti tarkkaan ensin mistä innostut ja teet!

3. Liimakankaan/huovan silitys

Ah mikä mahtava tunne on kun olet huolellisesti asetellut kankaan ja kovikkeen paikoilleen. Isket raudan kiinni kankaaseen, juuri pari sadasosa sekuntia ennen takaraivossa vilahtaa omitunen tunne ettei kaikki nyt olekkaan ihan ok. Ha haa, kovike on tiukasti kiinni raudan pohjassa eikä kankaassa. Seuraavat senkuntit ovat ratkaisevia- millä sen kankaan saa irti raudasta, vai saako ja onko siitä kovikkeesta enään mitään hyötyä. Yleensä sen saattaa saada napattua pois pinseteillä jos ne on lähettyvillä (mulla on aina silityslaudan vieressä) ja yleensä sillä kovikkeella ei tee enään mitään, ellei se ole kovikehuopa. Inhottavin hommahan tässä on se raudan pohjan puhdistus.

4. Kuvansiirtopaperin käsittely

Kuvansiirtopaperi on niin ihana materiaali, että sen kanssa on tullut nyt touhuttua jo jonkin verran. Mokia on tullut tehtyä jo monta (noviisi) Yksi yleinen moka on lämpötilan vaihtelu. Aluksi kun alan silittämään, niin se pikkuisen alle puuvillalämpötila on sopiva, mutta mitä pidempään silittää, niin ainakin mun rauta jotenkin kuumenee kovemmalle vaikka en sitä säätäisi yhtään kovemmalle. Joten olen nyt oppinut pienentämään raudan kuumuutta jos silitysprojekti on pitkä. Tällä YRITÄN välttää sen, että kuva menisi ruttuun jostain kohdin.

Toinen moka jonka havaitsin tässä vähän aikaa sitten on sellainen, että kuva ei jostain kumman syystä jääkkään kiinni kankaaseen vaan on irrallaan vaikka kuinka silittäisi. Sitten tajusin, jos siihen kuvan takapuoleen hipaisekaan sormella, niin se ei enää tartu kunnolla jos ollenkaan kankaaseen. Eli älä hipelöi kuvan takaosaa sen jälkeen kun se taustapaperi on irroitettu. Käytä kuvan asettamiseen paikalle vaikka pinsettejä.

Kolmas moka tässä aiheessa on, että käyttää samaa leivinpaperipalaa toisen kerran. Se ei toimi, kuva voi jäädä kiinni siihen paperiin (ainakin mulla) Nuukuus ei kannata tässä kohtaa.

5. Välttele kangaskauppoja kun et sieltä oikeasti tarvitse mitään!

Okei, minulla on monta heikkoutta ja tämä on niistä yksi. Kun jostain ihmeen syystä löydän itseni haahuilemasta kangaskaupassa vaikka oli tarkoitus mennä jonnekkin ihan muualle, huomaan että juuri silloin tarvitsen todella paljon kaikenlaisia kankaita. Ihan kuin ne kangaspakat ja laarit huhuilesivat minulle,´- Osta minut!' Onneksi en nyt kuitenkaan kuule mitään ääniä kankailta :) ,mutta hyvin usein (liian usein) tulen kaupasta ulos kangaskassin kanssa. Osaan perustella sitä sillä, että tätä materiaalia minulla ei ollut ainakaan tässä värissä!

Olen siis sisäistänyt tämän ylläolevan tekstin täydellisesti.:D

6. Varo kuumaliima on kuumaa!

Tämän olen oppinut monta kertaa ja tuntuvasti. Koska minulla ei ole oikein hyvää tuntoa sormenpäissä en aina huomaa että liima on kiinni sormessa. Mutta toisinaan se kuuma liima osuu niin, että todella tunnen sen ja silloin kun alkaa riuhtomaan liimaa irti niin se jotenkin osuu joka paikkaan.

Kuumaliimasta saa helposti aikaan sellaisia "siimoja" joita voi välttää pyöräyttämällä liimapyssyä ilmassa sillain nopeasti kiepauttaen. Tosin silloin ei saa painaa liimaa enää ulos. Tämän opin jo aikoinani silkkikukkien kanssa touhutessa.

Koska olen liimannut sormeni niin moneen kertaan ja irroittanut tietty ne liimat pois olen myös menettänyt sormenjälkeni. Uudessa tietokoneessani on sormenjälkitunnistin joka ei tunnista mistään sormesta jälkeä. En meinannut päästä Yhdysvaltoihin rajalla kun sormista ei saatu mitään jälkeä, armosta sitten kuitenkin pääsin, sillä äidilläni oli sama ongelma. Ehkäpä me ei todellakaan oltu vaaralliseksi luokiteltujen henkilöiden näköisiä.

Päivitän tätä listaa todennäköisesti myöhemmin :) sillä mokia tulee tehtyä, mutta niistä kyllä oppii.

Ja lähdenmpä tästä tekemää lisää tuttavuutta uusiin asioihin.

Hoitolaukku kaksosille, vihdoin valmis!

Jotkut projektit ovat piiiiiitkiä. Tilauksen vastaanottaessa ajattelin, että onhan tässä hyvin aikaa. Mutta mitä ihmettä, aika hurahti sellaisella vauhdilla että ihan hirvittää. Tosin luulen, että itse odottava äiti ei ajattele ajan lentäneen ollenkaan nopeasti.

Itse projekti oli: Kaksosille tarkoitettu hoitolaukku. Suuri johon mahtuu kummankin muksun vaipat ja vaihtovaatteet ja muut tärkeät tykötarpeet. Tuttipulloille omat taskut jne. Muistan kun omat lapset olivat pieniä ja sitä tavaraa toisaankin tarvitsi kuskata paikasta toiseen uskomattomat määrät. Oli hienoa, että hoitolaukussa oli monta taskua ja ylipäätään tavaroihin oli helppo päästä käsiksi.

Lähdin suunnittelemaan helppokäyttöistä, isoa ja hauskaa laukkua. Minusta on ihanaa jos lasten vaunut/rattat  ja laukut ovat iloisia ja värikkäitä. Myöhemmin kyllä ehtii käyttämään mustaa ja harmaata ihan riittämiin. Kiva jos lapsilla on väriä elämässä! Siispä tämän näköisen valmistin.

 Etupuolella alareunassa on kolme taskua, keskimmäinen on vekkitasku. Laukun "kansiläpässä" on vetoketjutasku pikku tavaroille. Kassin kantohihna on säädettävä ja varmasti riittävän pitkä kaksosten rattaiden työntöaisan ympärille. Lisäsin paljon heijastinkankaasta tehtyjä palloja, jotta irtonaisia heijastimia ei välttämätta tarvitse laittaa roikkumaan. Läpän alla on kaksi magneettilukkoa, jotka pitävät läpän paikalla vaikka tuulisi kovempaakin.

 Kassin toiseen päätyyn laitoin vetoketjutaskun ja siihen tilaajan toivoman tekstin, kuvansiirtopaperilla tietenkin. :) Tästä kuvasta näkyy myös katohihnan kiinnitys. Ihastuin tuohon ruuvattavaan D-lenkkiin. Oli ihana ommella kassia ilman, että lenkit ja hihnat olisivat lonksuneet tiellä. Lopuksi vain ruuvailin D-lenkit auki ja sujautin kiinnitys hihnaan ja a' vot, kyllä tuli hieno. :)

 Kassin toinen pääty taas on varattu tuttipulloille. Kummallekkin on merkitty oma tasku, jotta eväät eivät mene sekasin. Takaosaan ompelin pitkän ison vetoketjutaskun ilman mitään härpäkkeitä.

Kassin "kansiläpän" alta paljastuu rulla joka on kiinnitetty kuminauhalenkein listavetoketjusysteemin yläpuolelle. Tämä rulla on suoja-alusta esim. vaipanvaihdon yhteydessä käytettäväksi. Kangaskerrosten väliin tikkasin vanua, jotta hoitelu sujuisi hieman pehmeämmin.

 Tässä alusta avattuna.

Sisusta on täynnä pikkusia ja isompiakin taskuja. Päädyssä tuteille omat pikku jemmat.

Koko kassi on tuettu kovikehuovalla ja erilaisilla kovikekankailla. Etsin epätoivoisesti muovista laukkupohjaritilää ja laukun jalkoja. Niitä en löytänyt Suomen markkinoilta mistään. Täytynee alkaa kehittelemään jotakin tähän asiaan. Hmm... onko kenelläkään antaa vinkkiä?

Nyt vain laukkua täyttämään ja käyttämään :)

Homma jatkuu....

Kuvansiirtopaperin jättikäyttäjä löytyi!

Kyllä vaan, olen niin innostunut tähän kuvansiirtopaperiin, että huh huh. Aikaisemmassa  postauksessa oli yksi pussukka johon laitoin Rooman kartan ja muuta kivaa. Siitä se sitten alkoi...

Okei, noviisina sitä sitten silittelin onnellisena useampiin erilaisiin kankaisiin. Onneksi älysin tosiaankin kokeilla kuinka homma toimii eri materiaaleilla ja eri lämpötiloilla.

Olen käyttänyt Sinellin myymää paperia. Ensin ostin kahden kappaleen paketin, jossa oli suomenkielinen opastus kuinka tätä käytetään. Sitten myöhemmin ostin ison paketin, jossa oli paperin valmistajan käyttöohje. Ongelmana oli aluksi kuinka sen alus paperin saa irti. Ensimmäisesä ohjeessa siitä mainittiinkin kuinka se on hankala irrottaa ja neuvottiin käyttämään esimerkiksi neulaa apuna. Pohjapaperi on todella hankalaa irrottaa kun se meinaa repeytyä ihan väärästä kohtaa. No se valmistajan ohje olikin todella hyvä, sillä siinä neuvottii oikeasti repäisemään paperin kulmaa, jotta aluspaperi ja itse "kalvopaperi" erkanevat toisistaan. Jee, johan se nopeutti koko prosessia.

Toinen ongelma oli itse silittämis operaatio. Huomasin, että leivinpaperi jota käytin silitykseen piti vaihtaa joka kerta uuteen, jotta kuva ei jää kiinni itse paperiin. No onneksi se ei ole kallista tavaraa ja eihän sitä tarvitse kuin pikkuisen isomman palan kuin mitä siirtää/silittää. Seuraava juttu minkä opin on mielestäni erittäin tärkeä osa tätä koko hommaa. Raudan kuumuus on ainakin minulla - (miinus) kolme palloa, eli juuri ennen puuvilla/pellava lämpöä. Sillä kun silittelee ja painelee melkoisen lujasti niin kyllä se kuva ottaa kiinni, mutta paras juttu on tässä. Heti silittämisen jälkeen olen hinkannut tylpällä ja leveällä metallipäisellä kappaleella kuvaa, ihan kuin aikoinaa siirtokuvaa. Siinä hommassa meinaa kyllä palaa näpit sillä se pitää tehdä mahdollisimman pian silityksen jälkeen. Erityisesti reunat kannattaa käydä läpi muutamaan kertaan. Taattu tartunta tällä hommalla :)

Siis todella kova kiinnitys, opin sen erittäin hyvin. Luulin aluksi, että kuva saattaa "rapista" irti. No ei kyllä rapise, vaikka kynsillä yritin raapia sitä irti. Sillä herra Murphy toimii tässäkin. Mitä paremmin saat jonkun kiinni, niin todennäköisesti se pitää kohta saada irti. Eli keinoa irrottaa kuvaa en ole vielä keksinyt.

Lisäys edelliseen selostukseen: Jos käytät valkoista kuvansiirtopaperia ja siirrät sen mustaan tai oikein tummaan kankaaseen voi lopputulos olla tosi tumma. Mustalle tai tummalle kankaalle käytettävää kuvansiirtopaperia myydään ainakin Clas Ohlssonilla. En ole sitä itse vielä kokeillut, mutta ehkäpä sitä voisi kokeilla.

Tämän opetuksen opin kantapään kautta, kun innossani silittelin yhtä vaaleata karttaa ja hups heijaa, siitä kartasta ei sitten kyllä näkynyt yhtään mitään, se taustakangas puski tummana läpi. Onnistuin pelastamaan tilanteen sillä, että leikkasin juuri samankokoisen liimakangaspalan kuin mitä se kartta oli ja silitin sen ja uuden kuvan samaan paikkaan. Nyt sain kartan näkyviin. No, tulipahan tuokin kikka keksittyä kun muuta mahdollisutta juuri tässä tapauksessa ei ollut.

Oho, tulipa selitettyä tätä asiaa perusteellisesti. Toivottavasti tästä on jotain apua jos joku aiheesta ohjetta etsii.

Tässä uusi ihastuttava farkkupussukka jossa käytin... haa tietty tätä kuvansiirtopaperia!

 Aika hauska vaikka itse sanonkin. Itseasiassa minusta niin hauska, että en meinannut raaskia myydä tätä pussukkaa :) Itsekkin olen pelannut tennistä, tosin en ihan tuon näköisellä mailalla. Tuli niin ihanat ajat mieleen tenniksen parissa, voi niitä aikoja.

Tällä hetkellä on monta projektia meneillä päällekkäin. Saa nähdä minkä saa seuraavaksi valmiiksi näytettäväksi tänne.

Ai niin, onhan tässä vielä yksi farkku juttu näytettävä. Tein farkkupussin kehykseen. Epäilin onnistuuko niin paksu kangas kehykseen laitettavaksi, mutta kyllähän se sinne tunkemalla meni. Ja tsadaa, yllätys yllätys tässäkin on kuvansiirtopaperia käytetty.

Nyt takasin hommin, jotta voin laittaa tänne uusia päivityksiä.