No niin, nyt voisin perustaa ihan uuden osion tälle blogilleni johon voisin kerätä kaikenlaisia mokia joista olen sitten oppinut tai olisi pitänyt oppia jotain. Ehkä tästä olisi apua joillekkin muille ettei tarvitse samoja mokia toistaa tai jos niin tekee voi katsoa tuleeko samanlainen tulos :D
Ehdoton numero
YKSI näissä puuhailussa tapahtuvista mokista on:
1.
Mittaus
Mittaa kahdesti leikkaa yhdesti! (parempi käännös varmaa olisi leikkaa kerran, mutta toi sointu mun mielestä paremmin)
Tämä mittaaminen on tärkeä joka projektissa, koruissa, korttiaskartelussa ja ompelussa. Niin ja miksi ei myös leivonnassa.
Työpöydälläni voi olla useampikin kappale leikattuna, koska olen hätäisesti leikkurilla hurauttanut ilman tarkastus mittausta.
2.
Silitys
Silitä kankaat Oikealla lämpötilalla. Tarkista kankaan kestävyys jos et tiedä mitä materiaalia kangas on. Minulla on muutamia (vähätellen sanottuna) kippuroita epämääräisen näköisiä koppuroita kangashässäköitä kun olen näppärästi silitellyt niitä liian kuumalla raudalla. Yleensä tämä tapahtuu silloin kun on kiire. Lisäys tuohon kuvaan, mieti tarkkaan ensin mistä innostut ja teet!
3.
Liimakankaan/huovan silitys
Ah mikä mahtava tunne on kun olet huolellisesti asetellut kankaan ja kovikkeen paikoilleen. Isket raudan kiinni kankaaseen, juuri pari sadasosa sekuntia ennen takaraivossa vilahtaa omitunen tunne ettei kaikki nyt olekkaan ihan ok. Ha haa, kovike on tiukasti kiinni raudan pohjassa eikä kankaassa. Seuraavat senkuntit ovat ratkaisevia- millä sen kankaan saa irti raudasta, vai saako ja onko siitä kovikkeesta enään mitään hyötyä. Yleensä sen saattaa saada napattua pois pinseteillä jos ne on lähettyvillä (mulla on aina silityslaudan vieressä) ja yleensä sillä kovikkeella ei tee enään mitään, ellei se ole kovikehuopa. Inhottavin hommahan tässä on se raudan pohjan puhdistus.
4.
Kuvansiirtopaperin käsittely
Kuvansiirtopaperi on niin ihana materiaali, että sen kanssa on tullut nyt touhuttua jo jonkin verran. Mokia on tullut tehtyä jo monta (noviisi) Yksi yleinen moka on lämpötilan vaihtelu. Aluksi kun alan silittämään, niin se pikkuisen alle puuvillalämpötila on sopiva, mutta mitä pidempään silittää, niin ainakin mun rauta jotenkin kuumenee kovemmalle vaikka en sitä säätäisi yhtään kovemmalle. Joten olen nyt oppinut pienentämään raudan kuumuutta jos silitysprojekti on pitkä. Tällä YRITÄN välttää sen, että kuva menisi ruttuun jostain kohdin.
Toinen moka jonka havaitsin tässä vähän aikaa sitten on sellainen, että kuva ei jostain kumman syystä jääkkään kiinni kankaaseen vaan on irrallaan vaikka kuinka silittäisi. Sitten tajusin, jos siihen kuvan takapuoleen hipaisekaan sormella, niin se ei enää tartu kunnolla jos ollenkaan kankaaseen. Eli älä hipelöi kuvan takaosaa sen jälkeen kun se taustapaperi on irroitettu. Käytä kuvan asettamiseen paikalle vaikka pinsettejä.
Kolmas moka tässä aiheessa on, että käyttää samaa leivinpaperipalaa toisen kerran. Se ei toimi, kuva voi jäädä kiinni siihen paperiin (ainakin mulla) Nuukuus ei kannata tässä kohtaa.
5.
Välttele kangaskauppoja kun et sieltä oikeasti tarvitse mitään!
Okei, minulla on monta heikkoutta ja tämä on niistä yksi. Kun jostain ihmeen syystä löydän itseni haahuilemasta kangaskaupassa vaikka oli tarkoitus mennä jonnekkin ihan muualle, huomaan että juuri silloin tarvitsen todella paljon kaikenlaisia kankaita. Ihan kuin ne kangaspakat ja laarit huhuilesivat minulle,´- Osta minut!' Onneksi en nyt kuitenkaan kuule mitään ääniä kankailta :) ,mutta hyvin usein (liian usein) tulen kaupasta ulos kangaskassin kanssa. Osaan perustella sitä sillä, että tätä materiaalia minulla ei ollut ainakaan tässä värissä!
Olen siis sisäistänyt tämän ylläolevan tekstin täydellisesti.:D
6.
Varo kuumaliima on kuumaa!
Tämän olen oppinut monta kertaa ja tuntuvasti. Koska minulla ei ole oikein hyvää tuntoa sormenpäissä en aina huomaa että liima on kiinni sormessa. Mutta toisinaan se kuuma liima osuu niin, että todella tunnen sen ja silloin kun alkaa riuhtomaan liimaa irti niin se jotenkin osuu joka paikkaan.
Kuumaliimasta saa helposti aikaan sellaisia "siimoja" joita voi välttää pyöräyttämällä liimapyssyä ilmassa sillain nopeasti kiepauttaen. Tosin silloin ei saa painaa liimaa enää ulos. Tämän opin jo aikoinani silkkikukkien kanssa touhutessa.
Koska olen liimannut sormeni niin moneen kertaan ja irroittanut tietty ne liimat pois olen myös menettänyt sormenjälkeni. Uudessa tietokoneessani on sormenjälkitunnistin joka ei tunnista mistään sormesta jälkeä. En meinannut päästä Yhdysvaltoihin rajalla kun sormista ei saatu mitään jälkeä, armosta sitten kuitenkin pääsin, sillä äidilläni oli sama ongelma. Ehkäpä me ei todellakaan oltu vaaralliseksi luokiteltujen henkilöiden näköisiä.
Päivitän tätä listaa todennäköisesti myöhemmin :) sillä mokia tulee tehtyä, mutta niistä kyllä oppii.
Ja lähdenmpä tästä tekemää lisää tuttavuutta uusiin asioihin.
