Kuka tämän kaiken takana on...

Oma kuva
Helsinki, Finland
Olen ideaähkyyn taipuvainen itseoppinut puuhaaja. Tervetuoloa katsomaan näppien tuotoksia. I'm a self-taught entrepreneur, interested in handi craft and somethimes overwhelmed with new ideas. Lately I've been keen on making purse organizers/pouches. But I also keep on making jewellery. Both purse organizers and silver chains are ”taylor-made.” So that each customer gets just the kind he/she wants. All my silver jewellery is sold by order and imprinted . Let me know if you want to order for your self or as a present a pouch or a piece of my jewellery. My e-mail address is anin@welho.com

torstai 19. joulukuuta 2013

Uusi keittiömme on nyt valmis ja siitä on ihan pakko laittaa kuva :)

Tämä piiiiitkä ja hermoja koetellut keittiönmuutostyö on nyt valmis. Kyseessä on erityiskeittiö joka on suunniteltu esteettömäksi. Itse keittiön purku sekä rakentaminen sujuikin niin yllättävän nopeasti ammattimiehiltä että voin suositella Isku keittiö Liedenpaikkaa oikein lämpimästi. :)

Nämä materiaalit ja värit ovat sitten meidän näköisiä. Halusin ehdottomasti seinään väriä sillä ihan valkoinen ei ole meidän juttu. Löysin tämän punaisen värin ja se oli sitten siinä, ei tarvinut enempää pohtia.

Laittia laitettiin samalla uusiksi ja sehän sitten poiki lisää remonttia. Nyt koko asunto on laitettu uuteen kuosiin (ystäväni sanojen mukaan tälle vuosituhannelle) Pitkä on ollut projekti, mutta kyllä kannatti!

Loppusilauksen sain valmiiksi tänään kun ompelin nuo keittiönverhot loppuun. Ai niin se kuvakollaasi...

tsadaa!

Noi kynttilät eivät kyllä kuuluisi olla tossa, mutta mä niin innossani kuvasin etten huomannut ennenkuin olin ladannut kuvat koneelle. No ne poltetaan nopeasti pois ja tilalle tulee joko punaiset tai valkoiset kynttilät :)

Lähdempä tästä nyt leipomaan ja kotikaljat on jo käymässä jääkaapissa. Ihanaa, mä yletän tehdä hommia!!! :D

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulu tulla jolkottaa ja jotain pitäisi varmaan tehdä...

Tuntuu että monella on joulujutut jo lähes valmiina. Laatikot ja leivonnaiset pakastimessa, sillit maustumassa jne. Laitoin juuri kotikaljan käymään joten jotain syömiseen liittyvää olen siis saanut ainakin alulle. Mutta jotain muuta olen kyllä saanut tehtyä :)

Meidän joulukoristeet ovat tänä vuonna hieman erilaiset kuin ennen. Ehkäpä siitäkin syystä että osa koristeista on varmassa tallessa (hukassa). Onneksi nämä löytyivät ja sain ne kauniisti aseteltua lipaston päälle.
 Tässä eräänä päivänä jotenkin ajauduin kangaskauppaan. Mitään sen kummempaa asiaa minulla ei ollut sinne, mutta huomasin haahuilevani siellä kangaspakkojen välissä. Eipä aikaakaan kun näin niin ihanan jutun/kankaan/neuleen. Keksin heti että tätähän on ihan ehdottomasti ostettava, sillä juuri tämä on se puuttuuva osa mitä olen kaivannut jota en ole tiennyt mitä olen kaivannut. Laskeskelin että tarvitsen vain 80 cm tätä ihanuutta. Pakassa oli kuitenkin niin vähän enään jäljellä että myyjä teki tosi hyvän tarjouksen ja kappas vaan; yllättäen minulla olikin 150 cm pätkä kangasta/neuletta.  No kun sitten vauhtiin pääsin niin ostin vielä palan punaista kangasta. Sitä oikeastaan ehkä olinkin hakemassa, en vain muistanut sitä juuri silloin kun ajauduin kauppaan. :D

No tästä neulekankaasta ompelin ihanat tyynyt ja laitoin jokaiseen nurkkaan tupsupallerot. Niiden tekeminen oli tosi nopeaa ja näppärää. Näin ohjeen jossa kieputettiin suuren haarukan (käytin muovista isoa kapustaa) ympärille lankaa isoksi kiepiksi ja lopulta kieppi sidotaan tiukasti langalla keskeltä. Ennen kieputusta kannattaa laittaa lanka kaksinkerroin odottamaan siihen haarukan keskikohtaan sitomista. Sitten saksilla naksuttelemaan ja hämmästelemään sitä palleroa joka ei aluksi näytä kovinkaan tasaiselta pallolta.
 Pienen trimmaamisen jälkeen pallero saattaa näyttää pallolta tai sitten ei, niinkuin tuo yläpuolella olevasta tuli ovaali. Syytä siihen en tiedä mutta toista ovaalia en varmaa osaisi tehdä vaikka haluaisinkin.

Trimmailun aikana varmistui se ettei minun kannata edes kuvitella trimmaavani villakoiraa. Onneksi sitä ei tarvitse tehdäkkään vaan tässä on näiden palleroiden paikka ja tarkoitus.


Tämän neulekankaan ompelu sujui yllättävän helposti. Ennen leikkaamista sik sakkasin kankaan leikkukohdan molemmin puolin ja vasta sitten leikkasin siitä keskeltä. Näin kankaan silmukat eivät lähde purkautumaan. Ompelin tyynynpäälisiin vetoketjut jotta ne on helpompi pestä. Tyynypäälisen vetoketju on jotenkin niin pakollinen juttu, ilman niitä ei tule mitään. Koska ostin tätä kangasta enemmän kuin olin aluksi ajatellut ompelin lämpimän torkkupeiton. Reunoihin virkkasin vaalealla langalla viimeistelyn. Tämä neulekangas on 70% villaa ja 30% polyakryylia. Pitäisiköhän tätä neulekangasta hakea lisää, sitä oli ainakin sinistä ja punaista? :D

Niin tässä syy vielä tähän vetoketjumalliin. Kuten kuvasta näkyy joku muukin tykkää löhöillä villatyynyillä :D aika hyvin tyyppi maastoutuu tyynyjen väliin.

Hyvää joulun odotusta ja toimeliaita päiviä ennen joulua kaikille tasapuolisesti.


maanantai 9. joulukuuta 2013

Ohi on viiden päivän ponnistus josta jäi hyvät muistot

Vuoden kohokohta, Naisten joulumessut on nyt ohi. Kiitollisin mielin ja iloisena muistelen messuaikaa. Kiitos teille ihanille asiakkaille kun kävitte osastollamme :)

Osastomme molemmin puolin ja samassa salissa oli hyvä yhteishenki. Päivät sujuivat nopeasti ja kahvia kului kiitettävästi tietenkin kaikkien mahdollisten pulla, viineri ja torttu herkkujen kera.

Tässä osa tuotteista joita messuilla kävi hyvin kaupaksi. Olen niin onnellinen että muutkin kuin minä pitää tuotteitani niin hyvinä että ostavat ne, se lämmittää kummasti käsityöläistä.


Nyt on aika vähän levätä sekä koristella kotia joulua varten. Eikä olisi ihan huono ajatus hankkia joululahjoja ettei ihan viime tippaan jää. (Todennäköisesti jää)

Ongelmana on nyt se että pitäisi saada myös tämä valtaisan vikkelä mielikuvitus/ideointi vähän jäähylle ettei ihan mene överiksi. Tosin tuon työhuoneen siivoamien messuja edeltävien hektisten todella tärkeiden työn jäljiltä vie kyllä oman aikansa. Huh huh!

Tosin yksi erityisen kiireinen juttu on kyllä tehtävä mahdollisimman pian, joulukortit!!! Apua, nyt tulee hoppu...

maanantai 2. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 Naisten Joulumessut alkavat kohta!

Viime viikkojen loppurutistus myytävien tuotteiden kanssa alkaa olla loppusuoralla. Tässä samalla on nyt sitten remontoitu koko keittiö katosta lattiaan ja itseasiassa muutkin lattiat. Kiirettä on pitänyt eikä aika ole käynyt pitkäksi :D

Tekisi niin mieli pläjäyttää kaikki tuotteet tänne näkyviin, mutta sittenhän messuilla ei olisi mitään uutta nähtävää. Laitan tässä nyt kumminkin pari juttua ihan vaan tunnelmaa virittämään :)

Näitä kynttilänjalkoja on sen verran vielä jäljellä että raskin myydä niitä. Osan olen jo myynytkin ja antanut lahjaksi ja vastaanotto on ollut niin hyvä että uskallan kuvitella että nämä myös pääsevät uuteen kotiin.

Tämä seuraava juttu ei sitten ole myynnissä kun ihastuin siihen niin kovasti. Ehkä tämän ajatuksen myyminen ei ole kovin älykästä messuilla joten tämä todellakin saa jäädä kotiin odottelemaan minua.

 Ja viimeisenä messujen ilmoitus jos satut olemaan kiinnostunut tulemaan ihanan tunnelmallisille Naisten joulumessuille Helsingin Wanhaan Satamaan. Minut löytää salista G ja paikka 12 eli sama paikka kuin viime vuonna. Nähdään siellä!



maanantai 18. marraskuuta 2013

Uusi upea lampunvarjostin!

Minun intohimo on värkätä lampunvarjostimia. Tämä uusin on mielestäni ehkä onnistunein varjostin minkä olen onnistunut tekemään ja jonka voi näyttää julkisesti :D

Olen kypsytellyt ideaa tästä varjostimesta jo kuukausia, mutta nyt siihen tarvittavat osat löytyivät ja siitä se sitten lähti.

Haahuilin eräänä päivän Clas Ohlsonilla ja näin My choise varjostin systeemin. Ideana on se että joka osa on erikseen ostettava ja näin voi kokoonpanna sellaisen virityksen minkä haluaa. Ehkäpä yleensä lähinnä varjostimen kangas on se valittava vaihtoehto, mutta tälläiselle puuhaajalle idea on upea!

Ostin siis kehikon, 54 cm halkasijaltaan ja varmuudenvuoksi vielä varjostinkankaan kun ajatus oli ensin painaa siihen tekstiä ja lisätä "helmaan" vähän kangasta. Mielestäni varjostinkankaan korkeus tähän suurimpaan kehikkoon on liian matala (vain 20 cm)

Tässä siis tämä kehikko. Kehikon  
upea idea on siinä että renkaan ulkopuolella on tarranauha. Kun hiffasin tämä antaman mahdollisuuden suorastaan tärisin innosta.

Eipä siinä sitten muuta kuin mittaamaan kankaan menekkiä ja etsimään kuumeisesti tarranauhan pehmeää puolta. Kankaan menekin olisi tietty voinut laskea kaavalla, mutta päädyin kuitenkin mittaamaan mittanauhalla pituuden. Korkeudeksi päätin tehdä noin 45 cm.

Koska olen nyt innostunut tästä kehittämästäni Nordsjö 54 ajatuksesta ja siihen on jo tyynyt, päätin ehdottomasti jatkaa samaa linjaa. Kangas on tietenkin myös samaa raitakangasta kuin tyynyissä.

Sitten ryhdyin ompelemaan suurella innolla ja tarkkuudella saumoja suoriksi. Kiinnitin kuvan joka on tietenkin taas kuvansiirtopaperille tulostettu. Olen huomannut että valkoinen kuvansiirtopaperi ei käy kuviolliselle tai tummalle kankaalle, silitin sen ensin vanhan valkoisen lakanan päälle, jonka leikkasin ja ompelin varjostinkankaalle. Lisäpotkua siihen tuli vielä punaisesta terestä.

Tässä vaiheessa pyrittelin pitkään kangasta käsissä ja koska tuo teren ompeleminen oli jotenkin muka niin hankalaa päätin että yksi kuva varjostimessa riittää. Halusin kuitenkin jotain juttua vielä lisäksi. Ompelin paksua köysinarua varjostimen ylä- ja alareunaan. Virittelin yhden merimies solmunkin, tosin se nyt ei ihan mennyt niin kuin ajattelin kun naru veny pidemmäksi ja koska halusin solmun kuva  keskikohdan alle oli pakko tehdä löysä solmu.  Narun päät jätin vähän pidemmiksi koska halusin että ne vähän roikkuvat solmuineen.



Mahtavaa, varjostin valmis ja äkkiä ripustamaan tämä komistus kattoon. Siinä ei tarvinnut kuin pujauttaa runkorengas lampun johdon väli ja a'vot, siinä se oli VINOSSA!

Tietenkin tämä älykäs idea jättää toinen kuva ompelematta aiheutti sen että painoa tuli toiselle puolelle enemmän kuin toiselle ja niinhän se sitten tietenkin roikkuu vinossa. Pienen mietinnän jälkeen liimasin puutähden magneettiin ja tinttasin sen sille toiselle puolelle tasapainottamaan tätä komistusta.



Lopputulos on mielestäni tosi onnistunut! Sitten kun kyllästynä tähän niin repäisen vaan tarranauhan irti ja kiinnitän uuden varjostimen runkoon. :)

Nyt alkaa ihan oikeasti olla todella kiire naisten joulumessujen myytävien juttujen teossa. Tähän kiireeseen ei pitäsi lisätä nyt yhtään mitään ylimääräistä, mutta sain juuri käsiini sukukirjan joka on yli 900 sivua pitkä.... 

No, pyötä on kyllä täynnä kaikkea kivaa ja kyllä jotain sinne messuillekkin valmistuu :) Siitä sitten seuraavalla kerralla lisää.



tiistai 5. marraskuuta 2013

Marenkitaulu on valmis ja toinen pikku taulunen

Löysin ihanan idean ja siitä lähti sitten minun idea elämään. Perusidea on kirjoittaa, piirtää tai liimata jotakin valmiiksi pingoitettuun kangastauluun. Tämän jälkeen koko taulu kohojuttuineen maalataan kauttaaltaan.

1. Siis ensin kauppaan etsimään sopivan kokoista taulunpohjaa johon halusin tietyn tekstin, muutamia tärkeimpiä sanoja jotka kuvaavat minun sydämeni herraa. Taulunpohjan löytäminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Kyllähän niitä pohjia varmasti löytyy jos haluaa maksaa paljon, mutta koska tämä oli ensimmäinen kerta kuin olin tekemässä tätä en halunut upottaa hillitöntä määrää rahaa siihen. Mielenkiintoisen metsästyksen jälkeen työhuoneessani oli kolme eri kokoista taulunpohjaa. Koska tekstiä oli paljon valitsin suurimman pohjan.

2. Seuraavaksi aloin piirellä lyijykynällä apuviivoja ja kirjoittaa samalla tekstiä pohjaa myöskin lyijykynällä.
 Seuraavaksi piti tehdä tärkeä päätös; millä oikein kirjoitan tekstin. Tavallisella liimalla paksulla kärjellä vai kuumaliimalla. Päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon sillä olin jo muutama kuukausi sitten tehnyt koe kirjoituksen näillä vaihtoehdoilla. (Tosin en muistanut kumpi oli parempi) Siispä liimapullo käteen ja kirjoittelemaan...
A'vot kyllä näytti hyvälle. Nyt piti vain odottaa että liima kuivuu jotta voi maalaa suhautella teksin päälle. Hmm...seuraavana aamuna otin kuumaliimapistoolin käteen ja kirjoitin kaikkien kirjainten päälle kuumaliimalla, sillä ensimmäinen versio oli mennyt niin litteeksi että se oli suorastaan säälittävän näköinen. Ilmeisesti sen aikaisemman testikirjoituksen tulos oli siltikin kuumaliima!

3. Eli sama teksi kuumaliimalla tehostettuna:
Kuumaliima on kuitenkin sellainen materiaali, että se jättää helposti sellaiset pikku "siimat" perään vaikka kuinka tekee sellaisen ilma kiepin. Liiman jäähdyttyä nypin "siimat" pois pinsetillä ja vuolin ylimääräisiä tukkeutuneita aukkoja kirurginveitsellä.

4. Nyt alkoi se hauska juttu. Spreymaalilla suhaaminen. Ulkona satoi vettä ja tuuli joten parvekkeella maalaaminen ei oikein ollut hyvä vaihtoehto. Koska tämä maalaamisen into oli päällä tein rohkean ratkaisun. Suojasin vierashuoneen lattian ja kaiken mitä siinä lähellä oli, avasin ikkunan ja suljin oven. Ajattelin että pikku suhautus ei nyt mitään katastroofia aiheuta kun olen suojautunut näin tehokkaasti.

Ajatus hyvä, totuus: haju katastrofi, sekä "pientä valitusta" miten koko koti haisee. No se oli jo tehty, mitä sille enään mitään voi :D

Kaikesta huolimatta tulos oli tälläinen:
No niin maalattu on ja homma hanskassa... Tosin seinä mihin tämä taulu tulee on valkoinen ja tämä jotenkin maastoutuu siihen turhan hyvin. Tarvitaan siis väriä!

5. Pienen testailun ja funtsaamisen jälkeen päädyin käyttämään clark liituväriä. Aloin värittämään sanoja sieltä ja täältä. Väritetyt sanat näyttävät ihan kuin pikku paahdetut marengit, lurps! Pienen mielipiden kyselyn jälkeen päädyin ratkaisuun, että näin se tuleekin jäämään. Kaikkia tekstejä ei kannata värittää.

Tässä lopputulos: Okei, ei näytä pöydällä ollenkaan niin hyvälle kuin seinällä, mutta tämä nyt riittäköön. :)
 Mitä tästä projektista opin:
1. Käytä kuumaliimaa ja poista tarkasti ne siimat.
2. Maalaa ulkona
3. Relaa :D

Tämä seuraava juttu on sitten ainakin sitä relaamista

Lapsemme ovat kasvaneet jo aikuisiksi ja muuttanee omiin koteihinsa on heidän lelut jääneet käyttämättömäksi. Kuitenkaan en halua hävittää niitä. Osan voi laittaa jemmaan odottamaan uusia käyttäjiä tai lahjoittaa pois mutta ei kaikkea, ei!

Siispä taas kauppaa, leluja ostamaan- ei vaan jälleen kerran taulunkehyksiä ostamaan. Tämä kehyksen ostaminen oli myös hieman työlästä, sillä moni kehys oli liian matala. Miten niin matala? Vastaus näkyy tässä:

Poikamme rakkaimmat pikkuautot pääsivät kehyksien sisään muistuttamaan menneistä ajoista ja niistä hetkistä kun astuin huomaamattani auton päälle illan pimeydessä tai kun imuroidessa eteen tuli ruuhkajono. Tosin luulen että miniäni ei tätä taulua heidän sisustukseen kelpuuta. :D

Tekisi niin mieli laittaa tänne näkyville kuvia mitä olen myyntiin puuhannut, mutta turhamaisuudessani kuvittelen että joku muukin puuhailija lukee tätä blogia ja mahdollisesti plagioisi mun tuotteita :D eli jätän ne myöhemmäksi, ehkä.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Hups, kiirettä pukkaa!

Hui nyt on jo lokakuu ja naisten joulumessut ovat taas lähempänä kuin haluaisin. Tässä taitaa taas käydä samoin kuin viime vuonna. Viimeinen viikko ennen messuja päivät venyvät piiiitkiksi yön puolelle. 

Olen kyllä saanut jotain juttuja tehtyä messuja varten valmiiksi, mutta ne ovat julkaisukelpoisia vasta messuilla. 

Tässä kuitenkin jotain mitä olen tehnyt kaiken muun kiireisen asian keskellä. Koska pesästämme lensi viimeinen poikanen ulos varustin jotain pehmeää matkaan mukaan. Tosin kuvassa ne ovat ilman täytettä. Lisäksi tein kotiin uutta piristystä. Löysin niin ihanan kankaan että oli ihan pakko käyttää sitä pikimmiten. Puna/valko/beige/sini/ruskeat tyynyt ovat niin mun juttu ja värimaailmaa että ihan heikottaa. :)
Nämä ruskean sävyiset ovat tyttäremme kodin sävyn mukaiset. Huomaan että kuvat eivät tee oikeutta tyynyille, mutta saa niistä jonkunlaisen käsityksen ideasta. Ompelen aina kaikkiin tyynynpäällisiin vetoketjut jotta peseminen on mahdollisimman helppoa. 

Seuraava kuva kertoo että meillä todellakin on tarve pestä tyynyjä säännöllisesti.

Huolimatta siitä että olen todella ohjeistanut tyynyjen käyttöä oikealla tavalla, ei saa istua niiden päälle ym ei ohjeistus ole mennyt joka tyypille perille asti. Tyyny oli hienosti aseteltu sohvalle, mutta tämä karvakuono muokkasi itselleen uuden makoilumestan. 

 Kodissamme on muutenkin melkoinen myllerrys menossa. Kaikki seinät ja lattiat saavat uudet pinnat sekä koko keittiö remontoidaan uuteen malliin. Tällä hetkellä seinistä on poistettu tapetit ja maalimallikortteija on teippailtu pitkin seiniä. Uskomattoman vaikeaa valita väriä joka näyttää eri valaistuksessa kivalta. No saa nähdä millainen on lopputulos.
Remonttiprojektien keskellä yritän saada messutavaroita valmiiksi, huh välillä pitäisi tosin nukkua ja ehkä jopa syödäkkin!

Mukavaa lokakuuta kaikille! Yritän päivittää tilannetta ennen Joulua :)

perjantai 23. elokuuta 2013

Lomaillu on ohitse ja takasin puuhailujen pariin

Lomailu on loppu ja mukavaa puuhaa paljon edessä

Hitaasti mutta varmasti lähtee tämän syksyn puuhailu käyntiin. Tosin en ole ihan huolettomaksi heittäytynyt koko kesänä, en vaan pysty olla tekemättä mitään. 😀

Organisaattori saa nyt olla tämän vuodenjakson aloittaja.

Lähtöideana: raikkaat ja voimakkaat värit, ei hempeilyä eikä murrettuja maanläheisiä värejä. Mielellään punaista, valkoista ja mustaa. Toiveena myös musta kissa ja jos mukaan mahtuu, niin esim pinkki perhonen tai vaikka jotain kirsikkaa tms.

Värit ovat juuri niitä mistä itse pidän, joten kankaiden valinta oli helppoa. Käytännössä olen huomannut muutamia seikkoja joita pyrin käyttämään tai välttämään. Ihan vitivalkoinen organisaattori/pussukka on melkoisen riski peli. Taas ihan musta sisus voi olla hieman pimeä sisältä ja tavaroita voi olla vaikea löytää. Näitä ajatuksia silmälläpitäen valmistin tämän.




Näin se arki sitten alkoi. Organisoituen uuteen tulevaan....

maanantai 12. elokuuta 2013

Vanhan pakastimen uusi uljas ulkonäkö

Meillä on tosi vanha pakastin joka on kestävä, todella kestävä. Sain sen ensimmäisenä jouluna mieheltäni lahjaksi. Yleensä en halua kodinkoneita joululahjaksi, mutta tämän minä silloin erityisesti toivoin.

Tämä tapahtui siis vuonna 1989 eli ikää pakastimelle on jo kertynyt kunnioitettavat 24 vuotta. Näiden vuosien varrella se on myös kulunut pinnaltaan epäsiistin näköiseksi. Vaikka sitä on kuinka yritetty pestä ja pyyhkiä on metallipintaan jäänyt läikkiä ja viiruja joihin ei mikään pesuaine tai rätti ole pystynyt.

Siispä kun tämä maalaamisinto oikein iski minuun, ajattelin että meni syteen tai saveen haluan operoida pakastimen ovea uuteen kuosiin.

Ensin vetelin hiekkapaperilla hieman pintaa vielä enemmän rikki ja pyyhin pölyn huolellisesti pois. Varmuuden vuoksi maalasin tämän jälkeen tartuntamaalia kerroksen.

Niin ja irroitin myös kaahvan sivusta ja suojateippasin reunat.

Seuraavaksi aloin maalaamaan uutta taatusti näyttävää väriä. Ai että oli kivaa :)


Koska pinta tosiaan oli kovinkin kulunut ja tämä maali on täyskiiltävä päätin maalata oven kolmeen kertaan. Jos olisin ollut viisas, olisin tehnyt pienen kevyen välihionnan maali kerrosten välillä. Näin lopullisessa tilassa ei näkyisi epätasaista pintaa. Mutta intoni oli niin hillitön etten ehtinyt mitään lisä hiontaa tekemään.


Tsadaa... uusi pakastimen hehkeä ulkonäkö!

Tosin tässä kuvassa pinta näyttää huonommalta kuin ihan "livenä". Minusta tämä oli tosi hauska projekti enkä kadu hetkeäkään että keittiössä seisoo Ferrarin punainen pakastin!

Maalia jäi melkoisen paljon jäljelle ja jokin juttu vielä muuttuu punaiseksi kunhan oikea kohde löytyy :)

Ihanaa, vielä on kesää jäljellä ja voi ladata päänajatusidea akkuja talvea varten auringossa. Siispä akkuja lataamaan!

Uudet kujeet seuraavassa päivityksessä, mitä se on, ei vielä harmainta aavistusta :D

perjantai 2. elokuuta 2013

Maalaaminen on kivaa!

Heinäkuun helteillä on kiva maalata- sisällä :) Eihän sitä voi koko ajan olla auringossa joten silloin on hyvä maalailla sisällä varjossa. Teimme muutaman projektin olohuoneessa. Ensimmäinen osuus, hionta tehtiin osittain vessassa jotta pölyä ei lentäisi ihan niin paljon. Olisi tietenkin ihanteellista että voisi tehdä koko projektin jossain verstaassa, mutta kun sellaista verstasta ei ole niin tehdään se sitten siellä missä huonekalut ovat.
 Tämä senkki on ollut meillä jo lähes 20 vuotta ja nyt sen pinta alkoi vedellä viimesiään. Lakka oli kulunut ja jotenkin tumma pinta näytti niin raskaalta. Siispä maalikauppaan ja tarvikkeita ostamaan.
Erittäin hyvä päätös oli ostaa suojapaperia eikä käyttää sanomalehteä, niin kuin olen aina aikaisemmin käyttänyt maalausprojekteissa. Tämä paperi pysyi hyvin paikallaan eikä repeillyt.

Ensin siis hioimme hieman pintaa rikki ja päälle vedimme pohjamaaliksi tartunta maalia. Tällä kertaan käytimme Sadolinin vesiohenteista pohjamaalia. Ihanaa, se ei haissut!

 Itse senkki valmiina pohjamaalin ja kahden maalikerroksen jälkeen. Maalina käytimme myöskin Sadolinin kalustemaalia joka myös oli vesiliukonen, sävynä Tikkurilan lumi. Pintaan vedimme myös pari kerrosta kiva kalustelakkaa jotta kanteen ei tarttuisi niin helposti jälkiä.

 Mitä tästä sitten opimme tällä kertaa:

On hieno idea peittää saranat ja muut vipstaakkelit teipillä jotta niihin ei tartu maali. Näin teimme, sillä seurauksella että kun otin teipit pois oli sinne alle päässyt kuitenkin livahtamaan maalia ja joissain kohdin teippi oli mennyt kohtaan mihin olisi pitänyt mennä maalia. Lopputulos- irrotin teipin, maalit ja maalasin uudelleen :D Seuraavissa kohteissa emme teipanneet kyseisiä kohteita.


 Seuraava kohde olikin sitten kirjahyllyt. Niitä komeili kaksi tummaa kappaletta ja maalauksen jälkeen tuntui siltä että ne olisivat laihtuneet! Laitoin hyllyn takaseinään valkoista tapettia jotta hylly ei näyttäisi niin tummalta sisäpuolelta. Hyllylevyt jätimme kuitenkin ruskeaksi ja mielestäni se oli onnistunut ratkaisu.
 Hylly sai siis saman käsittelyn kuin edellinen senkki vain sillä erotuksella ettei niitä metalliosia teipattu piiloon sekä se että tässä oli myös nuo lasiovet jotka kyllä suojasimme teipillä reunoista.
Iltojen iloksi voinkin nyt raaputella niitä maalin jämiä saranoista. :)

Koska pääsin niin maalaamisen makuun aloin vaanimaan kaikkea vanhaa kulahtanutta ruskeata meidän kotona. Naulakon alla tönötti vanha penkkiarkku joka kätkee sisällensä hillittömän määrän pipoja ja hanskoja kaulahuivien kera. Se pääsi työnalle...

Tämä penkki joutuin melkoiseen hiontakäsittelyyn, sillä se oli kyllä jo todella naarmuinen.

 Jos olisin innostukseltani hieman ajatellut muutakin kuin hiomista olisin älykkäästi voinut sulkea huoneiden ovet kiinni ennen hiontapölyn leviämistä, mutta ei sitä aina tajua ennenkuin on myöhäistä. ;O

Halusin tähän penkkiin jotakin muutakin kuin valkoisen maalin. Eli jälleen kerran on sitä tartuntapohjamaalia ja päällä pari kerrosta maalia.
 Sitten otin palan kontaktimuovia ja leikkasin siihen tähden kuvan. Se oli suhteellisen helppo kiinnittää senkin seinään ja jätin kulmiin palat paperia jotta se olisi myös helppo poistaa maalaamisen jälkeen. Huomasin, että minun olisi pitänyt tehdä tässä välihionta jotta pinta olisi mahdollisimman tasainen ennen kuviointia. No en hionut, ei se mitään... Sain tarran pois helposti.
 Halusin myös selkänojaan tekstin. Idea tekstiin lähti laulusta "Täällä pohjan tähden alla...." no nyt tähti ei ollut päällä joten en ole sen alla vaan kun istun sen päällä on teksti tietenkin juuri näin päin. No on siinä toinenkin viesti...

Eräästä aikaisemmasta maalaus sessiosta minulle oli jäänyt purkki Taika helmiäislasyyriä, hopean väristä. Vetelin sillä vähän lisä efektiä tähden reunoihin ja tekstin pintaan. Oli ehkä ihan hyvä idea, ei sitä oikeastaan huomaa kuin tietyssä kulmassa. Koko homman päälle vedin myös pari lakkakerrosta.
Työn alla on vielä muutamia muitakin maalaus juttuja :)

Tässä vinkki seuraavaan;

Siitä sitten seuraavalla kerralla :)

Ai niin, tuo kuminauha maalipurkin päällä on muuten ihan älyttömän hyvä idea. Näin sen idean ja sitähän oli pakko kokeilla kun se oli kuulema niin hyvä juttu. Kyllä, suosittelen käyttämään sitä! Siihen on helppo pyyhkiä liiat maalit pensselistä ja lepuuttaa pensseliä silloin kun sitä ei tarvitse.

Tosin kun sitä sitten lopuksi ottaa pois purkin päältä, kannattaa olla tosi varovainen jos siinä on kova pingotus. Sanonta "ampu tulee" voi olla mahdollinen kun maali tipat sinkoaa pitkin poikin :D nimimerkkiä kokemusta on!

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Sitruunan tuoksua ja siloista oloa

Sitruuna, mikä ihana hedelmä!

Sitruuna on mielestäni aivan mahtava hedelmä, joten ei ihme että innostuin näistä seuraavista ohjeista heti kun näin nämä.

Ensin löysin tämän juoman ohjeen jota kokeilin ja havaitsin se hyväksi. Tällä juomalla menee ensinäkin jano ja samalla se poistaa nestettä sekä toimii "sisäsiivoojana" elimistössä. Kaikki nämä yhdessä auttavat myös painonpudotuksessa. (Ehkä, ellei syö lisäksi hillittömästi herkkuja)
Sitruuna on mielestäni aivan mahtava hedelmä joten ei ihme että innostuin näistä seuraavista ohjeista heti kun näin nämä.

Juomaan tarvitaan seuraavat aineet:
2 litraa raikasta vettä
1 kurkku
1 sitruuna
noin 10 mintunlehteä

Viipaloi kurkku sekä sitruuna ja lisää ne mintunlehtien kanssa kannuun. Lisää päälle 2 litraa vettä.
Laita kannu peitettynä jääkaappiin. Juoma on valmista 8 tunnin kuluttua. 

Juo aamulla lasillinen tätä juomaa tyhjään vatsaan, niin johan lähtee aineenvaihdunta reippaaseen vauhtiin. Kannullinen kuluu päivän aikana oikein helposti ja illalla sitten laittaa valmiiksi uuden satsin tekeytymään seuraavaa päivää varten.

Suosittelen!

Tässä päivityksen aikana (kestänyt muutaman päivän) olen tehnyt jo pari muutakin versiota. Käytin sitruunan kanssa veriappelsiinia ja siitäkin tuli hyvää. Nyt on kannussa tekeytymässä Inkivääri-Mango systeemi, saa nähdä miltä se sitten maistuu. :)
Toinen sitruunainen juttu on tämä:

Sitruunasokerikuorintahässäkkä



Näin tämän ohjeen netissä ja uteliaana halusin tehdä koe-erän. Luin monta käyttäjäkokemusta ja täytyy sanoa että onneksi! :) Idea tässä jutussa on se että tätä sokerikuorintaa käyttämällä sekä säärikarvojen ajaminen vuorotellen saa aikaan silkinsileät sääret. Kyllä, näin siinä käy kun tekee tämän oikein.

Ensin siis sekoitetaan kuorintaaine. Tarvitset siihen:

2,4 dl tavallista sokeria
1,2 dl ruokaöljyä (esim rypsi,- oliivi,- tai auringonkukkaöljy) Itse käytin oliiviöljyä
3 rkl sitruunamehua
Tiivis purkki. Iso lusikka tms. kuorinta-aineen kauhomiseen.

Sekoita ainekset sekaisin ja kaada purkkiin. Suosittelen lasipurkkia jonka saa tiiviisti suljettua myöhempää käyttöä varten. Tästä annoksesta riittää muutamaan kertaan.

Varaa myös lähelle saippuaa sekä pikku pyyhkeen ja suosittelen tekemään tämän esim. vadissa sillä lattia tulee TODELLA liukkaaksi ja se on helpompi pestä vadista kuin kuurata koko lattia.

Homma lähtee käyntiin näin: Kostuta sääret ja aja säärikarvat (käytä apuna esim jotain voidetta tai vaikka hoitoainetta!) Tämän vaiheen voi tehdä missä vain :) Seuraavaksi ota esim. ruokalusikalla kämmenen kokoinen köntti kuorinta-ainetta ja hiero sitä jalkaan noin 3 minuttia. Huuhtele vedellä. Tässä vaiheessa tuntuu jo melkosen sileältä. Toista se karvanajelu, kyllä ymmärsit oikein toista se ja älä fuskaa. Tässä vaiheessa terää joutuu huuhtomaan usein, siis tosi usein eikä kannata hutiloida. Sen jälkeen uusi kuorinta, huuhtelu ja kuivaus taputtelemalla. Näemmä moni rasvaa jalat vielä tämän jälkeen, mutta mulle riitti ihan tämä kosteus mitä iholle jäi. Varo ettei purkkiin pääse vettä jotta bakteerit eivät pääse kasvamaan purkissa, käytä siis lusikkaa tms. kuorintavoiteen kauhomisessa.

Tulos oli niin silkkinen ettei millää olisi malttanut olla silittelemättä omia jalkoja. Toinen juttu mitä tästä tuli oli ihan mielettömän hyvän tuntuinen verenkierto jaloissa. Ah, jo sitäkin varten aijon suorittaa tämän operaation uudestaan.

Luin että jotkut kuorivat koko vartalon samalla jutulla, mutta kyllä siinä saa sitten pestä koko lattian uusisksi ellei ole niin onnekas että omistaa kylpyammeen.

Iloista kuorintaa ja silkkistä pintaa kaikille rohkeille kokeilijoille :)






perjantai 14. kesäkuuta 2013

Kesäkuun Maatuska organisaattori ja Robinin terveiset :)

Ennen kesälomaa tein vielä yhden organisaattorin. Toiveena oli mahduttaa mukaan maatuskaa ja väreinä kylmät värit. Lisätoiveena oli myös Neitsyt Marian ikoni kuva. Toive oli myös että organisaattorin voisi myös tarvittaessa pestä.

Yritin kasata organisaattoria nämä toiveet mielessä. Tämä Neitsyt Marian ikoni olikin sitten vähän enemmän miettimistä vaativa juttu. Koska käytän tätä kuvansiirtopaperia ja itse ikoni on kovin tumma oli mietittävä tarkkaan minkälaiseen ja minkä väriseen kankaaseen saan sen parhaiten siirtymään, niin että lopputulos on kuitenkin selvä.

 Päädyin tähän mustaan pohjaan. Jotenkin jos olisin laittanut ikonin kuvan vaalealle pohjalle olisi se ollut väärässä paikassa. Mustapohjakangas on kerniä ja se kestää kyllä kevyttä pesua.
 Toinen puoli on sitten liilan kukan hallitsema.
Sisäpuolella on nyt sitten nämä maatuskat rivissä. Kangas on trikoota ja väritin ne kangastusseilla. Sisuskangas on pellavaa joka on pesty etukäteen joten pesun aikana sen ei pitäisi kutistua. Mietin kuinkahan sisäpuolella oleva tukihuopa "käyttäytyy" pesussa, mutta eräs toinen pussukan käyttäjä oli pessyt pussukan eikä siinä ollut käynyt ollenkaan huonosti. Pussukka oli tullut puhtaaksi ja pysynyt ryhdissä.

Kohta siirryn kesälomalle ryhdikkäästi ja sitä ryhdikästä liikettä avittaa tämä :

 Koiran pesää laitettava patja. Ompelin sen farkkukankaasta ja koristeeksi laitoin punaisen teren. Patjapussi on varustettuna pitkällä vetoketjulla jotta sisukset saa helposti ulos pesun ajaksi. Sisälle laitoin vanhan tyynyn ja kaksi kerrosta retkipatjaa. Johan on napakka patja ja eipähän mene myttyyn kun koira "tekee pesää" vimmatusti.
Varmuudenvuoksi kirjailin (koneella) tärkeän tekstin. Robinin yksityisalue.

Tässä vielä tämä meidän lomakaveri ennen ja jälkeen Ainiku trimmaamon työn tuloksena. Suosittelen tätä trimmaamoa lämpimästi. Syy näkyy seuraavassa kuvassa :)

Hauskaa kesää kaikille!

Ai niin, tässä vielä linkki Ainikun trimmaamoon:

Piinaa työkuvin

Lupasin aikaisemmin laittaa muutaman kuvan hopeantyöstöstä. Tilanne tähän kuvaamiseen tuli kun aloin tekemään Piinaketjua lähihoitajaksi valmistuneelle siskontytölle.

Ketju on valmistettu 1mm paksuisesta hopealangasta ja AR on 3mm eli renkaan sisähalkaisija.

Ensin piti etsiä ja viritellä työkalut paikalleen ja sitten alkoi langan veivaaminen. Tässä AR koossa pääsen helpolla sillä juuri 3 puikkoon on minulla tällainen ostettu veivi.
 Langan pitää kiertyä veivin ympärille tiukasti ja mielellään parin puupalinkan välistä jotta pienet mutkat langassa suoristuvat ja langan kireys on napakka. Siitä on suuri helpotus seuraavassa työvaiheessa. Tosin olin hukannut muutaman jutun ajankuluessa ja jouduin vetämään lankaa tiukasti nahkahanskan kanssa kireelle.
 Jos lankaspiraalista on tullut löysä lerpuke on sitä hankala sahata. Olen onnistunut veivaamaan tiukkaa spiraalia mutta siitä huolimatta käytän sahauspuikkoa spiraalin sisällä. Tämä puikko on mummon vanha neulepuikko. Sahauksen helpottamiseksi vetäsen aina välillä mehiläisvahaa sahanterään tai olisin vetäissyt jos olisin sen löytänyt. Tällä kertaa vetäsin kynttilän pätkän sahanterän läpi ja hoituihan se luisto silläkin.
 Tässä on sahailun tulos. Kasa lenkkejä punottavaksi. Siitä sitten aukasin lenkit valmiiksi pöydälle ja siitä se punota sitten alkoi. Yllättävää kyllä, kun on riittävän monta piinaa tehnyt muistaa lopulta mallin ilman lunttailua. Rehellisesti sanottuna oli kyllä pakko tarkistaa että muistinko ihan oikeesti sen oikein :)

Tässä linkki piinan saloihin:
http://www.mailleartisans.org/articles/articledisplay.php?key=267


Tässä on Essin ketju valmiina. Vielä odottelen sitä päivää kun saan oman kiillotusrummun. Ehkä joku päivä vielä koittaa hetki kun työhuoneessa rapisee ja kumisee rummuntahtiin.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Kukkakassi sankarille

Iloiten voin julkaista onnistuneen tilaustyön. Eräs syntymäpäiväsankari tulee saamaan täysin hänelle suunnitellun ja valmistetun kauniin kassin, joka sisältää spesiaali juttuja.

Asiakas toivoi tiettyä kangasta käytettäväksi, sekä värejä jotka ovat sankarin mieleen. Sisäpuolelle tehtiin pieni yllätys, joka ainakin ilahduttaisi minua. :)


Laukun kangas on pellavaa, joka on muovitettu sisäpuolelta. Alareunan ja pohjan kangas on taas muovitettu ulkopuolelta. Aplikoin kukan kankaaseen ja laitoin kukan sisään hieman vanua, jotta siitä tulisi kolmiuloitteinen. Lisäsin myös Swaron kristalleja kukan keskustaan. Vetoketjun vedin oli varsin jämerä, eikä se olisi tähän herkkään kassiin sopinut. Siispä tein vielä vetimen, johon laitoin myös Swarovskin kristallin.

Työ tekijäänsä opettaa; jälleen kerran. Syksyllä ostin uuden ompelukoneen ja riemutsin siitä, että se ompelee näppärästi paksua kangasta sekä nahkaa. Vaan ei muuten ompele! Ai että otti niin päähän kun sain aikaiseksi melkoisia  hyppypistoja, huolimatta siitä, että oli käytössä nahkaneulaa ja langat oikein ja kaikenlaiset säädöt ohjeiden mukaan.

Eräs ihana nahkalaukkuja valmistava ystäväni vastasi hätääni. Tekstasin hänelle epätoivoisena, että kohta lentää tämä kone seinään koska se ei tottele mua. Pyysin häneltä apua kantokahvojen ompeluun ja apuahan sitten tuli ja nopeasti. Postissa tuli laatikko, jossa komeili kauniit hihnat ja erilaisia tikkausmalleja sekä nahkapalasia. Sovittelin hihnoja laukkuun, mutta lopulta päädyin kuitenkin ompelemaan samasta kankaasta hihnat kuin mistä laukku on tehty. Nahkahihnat olivat tässä tapauksessa kuitenkin hieman "eri maata", vaikkakin ne olivat todella kauniit. Nahkapaloissa oli kuitenkin täydellisesti tähän laukkuun sopivaa nahkaa. Laitoin hihnojen kiinnityskohdan päälle nahkapalat peittämään kiinnitysompeleen.

 Laukku on vetoketjulistalla varustettu. Jonkin verran pyörittelin laukkua ja vuorikangasta ja vetoketjulistaa miettien, että minkä ommella surautan ensin ja missä vaiheessa kiinnitän hihnat ja muut härpäkkeet. Huokasin helpotuksesta kun lopputulos oli oikea, vetoketjulista oikeassa paikassa ja koko homma oikein päin. Olen aivan varma, että ammattilainen ommella surauttaisi tämän kohdan nopeasti, vaan en minä. Hitaasti ja kymmeneen kertaan miettien, kädet täristen ompelin hartaasti yhdys-saumaa. :)

Sisäpuolella on raikas kevyt kangas vuorikankaana ja tietenkin sisätaskuja sekä avainrenkaan lenkki.

 Yksi erityisen ihana tasku on varustettu tilaajan kuvalla. Tekniikkana on jälleen kerran  kuvansiirtopaperi, mikäpä muukaan. Taatusti tällaista laukkua ei ole kenelläkään muulla sankarilla! Hauskaa kuinka pikkusiskoni on ollut niin saman näköinen kuin tämä asiakkaani. Voisi hyvinkin sekoittaa nämä kaksi ihanaa ihmistä.

Seuraava projekti on taas ihan jotain muuta. Sillä on itseasiassa tosi kiireinen aikataulu, huh huh! Seuraavan projektin ongelma on juuri se, etten ole taas hetkeen tehnyt kyseistä juttua ja nyt täytyy taas kaivaa kaikki työvälineet ja siihen tarvittavat romppeet esiin. Voi kun saisi ISON työhuoneen, ettei tarvisi aina etsiä ja kaivella työkaluja säilöstä ja samaan aikaan taas säilöä edellisiä työvälineitä alta pois.

Tosin luulen, että aika nopeasti saisin isonkin työhuoneen täyteen kaikkea "tärkeetä". :)

Lisää päivityksiä tulossa kunhan vaan ehdin.... siis työvälineitä kaivelemaan!