Pipo ja Hattu tehtailua

Tässä mummon mussukka iloisena uudesta karvahatustaan (tai niin mummo ainakin haluaa uskoa) :D

Vaikuttaa siltä että kun innostun jostain tietystä jutusta niin todennäköisesti teen niitä useamman. Nyt on vuorossa hattukausi.

Vietin jälleen kerran aikaa Pinterestin ihmeellisessä maailmassa, yöllä rauhassa ilman mitään häirintää. Ainoa kuka tiesi seikkailustani oli jalkojen päällä makaava koira.

Tallensin erilaisia hattumalleja, lasten hattumalleja. Ne näyttivät niin hauskoille ja suloisille. Pitihän niitä sitten alkaa tekemään.

Tässä tuloksia:

Aloitin hauskasta solmumallista. Ompelin sen tukevasta trikoosta ja sisäpuoli on lämmintä fleecekangasta. Sisäpuoli ei ylety solmuun saakka.

 koko on noin 10 kk.

Tämä pipo on vastasyntyneen kokoa. Mummon pikku ukkelille.

Näitä solmupipoja tein sitten muutaman kappaleen. Sitten innostuin korvallisesta piposta. Korvien keskelle ompelin heijastinkangasta ja hatun sisäpuoli on trikoota. 

Tästä se pipovillitys sitten jatkui. Tuli tehtyä pipoa rusetilla....

 Kukkasilla...

 Ja sitten vihdoin alokoi pipot muuttumaan vähän vaativammaksi. Siirryin hattuihin.

Ensin ompelin talvihatun jonka hieman muokkasin oman näköiseksi.

Mummon mussukka ei ole aina kovin iloinen kun mummo laittaa uutta pipoa päähän kun visiteeraa työhuoneessa. :D

Tässä mummon toiselle mussukalle miehekkäämpi hattu. Kankaana käytin italialaista villaneulosta. Sisäpuoli on talvi fleece. Välissä on vielä polartäyte.

 Tilasin vihdoin ja viimein valmiitä logolappuja Tanskasta. Minimi määrä oli 100 kappaletta ja odottelin innokkaasti suurta pakettia. Vihdoin postilakon päätyttyä postiluukusta putosi pieni kirjekuori jossa olivat nämä 100 nimikkolappua. :D Se siitä isosta paketista.

Koska yritän olla tasapuolinen näille ihanille rakkaille mussukoille tein pikku neidille vielä joululahjaksi karvahatun.

Edestä

Sivulta

ja takaa

Hatun nauhat kudoin tälläisellä kudontanukella. Näppärä kapine ja kudotusta "putkesta" tulee tasainen.

Seuraavaksi innostuin saippuan teosta. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Tuplamummon laukku pläjäys

Lapsenlapsia on nyt kaksi joten hoitolaukkujakin on kaksi. Tämä uudempi laukku on hieman aikaisempaa laukkua pienempi.

Laukun väri on toivomuksen mukainen eli musta. Muutenkin tämän laukun malli ja tyyli on hillitty mutta kuitenkin käytännöllinen.

Halusin laukkuun tiettyjä elementtejä. Laukun etuläppä on se juttu tässä laukussa.

 Kuten kuvasta näkyy on läpässä kolmion mallinen vetoketjutasku. Idea tähän tuli jostain, en tiedä mistä. Jälkikäteen huomasin että miniällä oli pikkuinen käsilaukku jossa oli myöskin sama idea. Tosin olin jo silloin leikannut ja suunnitellut laukun eli idea oli täydellinen miniälle.

Ideana kolmionmallinen vetoketujutaku mahtava kuin myös lopputulos, mutta kyllä siinä muutama hikinen hetki vierähti kun funtsasin mikä osa ommellaan missäkin vaiheessa jotta taskun vuoriosa istuu läppäkankaan väliin kauniisti (ja oikein päin). Joskus sitä miettii, että miksi ihmeessä pitää keksiä jotain noin hankalaa, mutta sitten samantien ymmärtää että se on haaste itselle ja se pitää päihittää. Siispä päihitin tämän haasteen.

 Läpän alle ompelin ulkotaskut, joihin tein pienet laskokset jotta taskuun mahtuu vähän "pulleampaa" tavaraa. Tuossa keskellä näkyy läpän kiinnike solki. Tämä vain varmistukseksi jos läppä läpättää tuulessa niin tämä sitten kiinnitää sen laukun etuosaan.

Laukun takapuolella on vetoketjutasku ja vetoketjussa roikkuu pikku tutti jotta huomaa mitä tärkeätä tässä laukussa kulkee.

Sisäosa on ommeltu sadetakkikankaasta. Valitsin tämän hopean koska mielestäni se on hillitty ja sopii kuitenkin hyvin tähän tyyliin. Somistuksena on tähtinauhaa.

Sisälle tein myös muutaman jutun. Ensimmäinen on pikkuinen likavaate pussi. Materiaali on samaa kuin laukun sisusta.

Sain taas mielestäni briljantin idean. Keksin, että tähän sopii mainiosti siirtokuva. Voi että mikä älypää! Kangashan on käsitelty vettä ym. hylkiväksi niin kyllähän se sitten hylkii siirtokuvan liimaakin kunnes se sitten jämähtää siihen kiinni, tosin se voisi hyvin äkkiä myös kärähtää mustaksi mössöksi mikä Ei lähde irti.

Toinen juttu mikä tein oli hoitoalusta johon kuitenkin rohkeana kiinnitin kuvia (koska edellinen ei palanut). Ideoin siihen nauhat jolla voi kiinnittää koko komeuden rullalle. Käytännössä sitä tuskin tulee rullattua, ei mitää järkeä koko nauhoissa. Rullasin sen kokeeksi jotta näen jääkö siihen ryppyjä. Kyllä jää, ja paljon.

Olihan sitä laukkua vielä täytettävä parilla muullakin jutulla. Kaikesta en ole ottanut kuvia mutta yksi tuli vielä kuvattua.

Tässä pussilakana johon halusin lisätä tärkeää tekstiä. Piirsin tekstit valkoiselle lakanakankaalle ja ompelin kaitaleen lakanan keskelle ja sauman päälle vielä pykänauhaa. Mielestäni lopputulos on suloinen ja sopii hyvin pikku poikavauvalle.

Mummoilu on vienyt minut mennessään. Olen "aikalailla" innossani :D tästä uudesta elämänvaiheesta. Se tulee kyllä varmasti näkymään blogi päivityksissäni.

Mummoilu on nyt alkanut toden teolla :D

Täällä kirjoittelee uusi mummo :) Se on siis todellakin tämän päivityksen ykkös asia, eli tärkeimmät tiedotukset kuuluvat myös tänne blogiin.

Tietenkin kun näin ihanan pikku lapsenlapsen olen nyt saanut, niin olen  asiaan "jonkin" verran valmistautunut etukäteen.

Mielestäni nykyään sisustus on melkoisen pliisun väristä ja näin värien ystävänä olen päättänyt että mummolassa sitä väriterapiaa sitten kyllä riittää. Siispä valmistin vauvalle ja hänen tulevalle serkulle turvallisen mummolan sängyn, sillä meidän perheeseen kuuluu myös kovin tarkkaavainen pieni koira joka on näin lyhyen ajan sisällä sisäistänyt myös uuden roolinsa. Vauvan tilanne täytyy tarkistaa aika ajoin ja erityisesti jos pikkusesta kuuluu jotain ääntä. Ihan pelkkä tuhinakin riittää. En nyt ole kuitenkaan niin vakuuttunut että tämä karvainen vahti on täysin luotettava joten mummolan sänky pitää olla kaikellalailla turvallinen.

Suunnittelin pinnasänkyyn pehmusteet jotka myös estävät pienen kuonon tunkeutumisen sänkyyn. Halusin sängyn, joka ei näytä sisältäpäin katsottuna kaltereilta, joten pehmusteet kiertävät koko sängyn ympäriinsä.

Sisäpuolella olevat kuvat piristävät ja ehkä niistä saa jotakin kivaa kerrottavaa silloin kun on nukkumaanmenoaika.

Kuvien piirtäminen oli hauskaa puuhaa ja yritin varoa ettei niistä tule pelottavan näköisiä, olisi kamalaa jos lapset pelkäisivät mennä mummolan sänkyyn nukkumaan.

Sängyn päälle taas halusin virkata afrikankukkapäiväpeiton josta taisinkin jo mainita kauan sitten. Tämä peittoprojekti kyllä kesti ja kesti. Kuvittelin jo kauan sitten virkanneeni noita kukkalappuja tarpeeksi kunnes aloin asettelemaan niitä jotta voisin nähdä tämän valtaisan tulokseni. No eipä ollut tarpeeksi kukkia, saman verran sain vielä virkutella jotta vaadittavat mitat täyttyivät. Virkkasin vielä reunaan lisuketta jotta peitto levenisi hieman. Toiselle puolelle kiinnitin ohuen flease kankaan joka kivasti peittää päätelleet langat. Kuvittelin että voisin kiinnittää kankaan viimeiseen reunavirkkaukseen, huomasin heti että homma ei ihan toiminut miten olin sen kuvitellut. Koukku ei mennyt kankaasta läpi joten neulalla se sitten sujui. Kiinnitin sen myös sieltä täältä pikku pistoilla joten kangas ei pääse liikkumaan keskelläkään.

Tässä tämä  koko komeus on. Lankaa meni riittävästi, sitä haettiin aina lisää ja lisää, sävyjen määrä kasvoi yllättävästi kun samaa lankaa ei enään löytynyt, mutta ei se mitään! Tästä tuli ihana :D

Kokoomisvaiheessa tapahtui vielä yksi juttu. Olin hyvin keskittynyt kiinnittämään näitä lappusia oikeaan järjestykseen kun huomasin outoa liiketta makuuhuoneen ikkunalla. Sisälle tunki orava!
Hengitys salpaantui, kädet sätki enkä saanut sanaakaan ulos. Onneksi orava häipyi ulos yhtä nopeasti kuin tuli sisäänkin, mutta mutta. Tämä episodi sai kuitenkin aikaan sen että hädissäni virkkasin yhden lappusen liikaa sivulle. Siitä tuli nyt sitten oravankukka. :)

Tässä nyt sitten vielä muutama juttu jakoon.

Vauvan oman sängyn lakanat ja sivupehmusteet, made by mummo.

 Vaipanvaihtoalusta.

Ja viimeiseksi syntymäpäivälahja jonka tein äidilleni. Hän on oikein tuhattaituri ja tässä muutamia juttuja joita rakas tuhattaituri tarvitsee jos oikein hätä yllättää.

Saataa olla että tulevat päivitykset jotenkin liittyvät vauvoihin. Yritän kyllä tehdä välillä jotain muutakin kuten sukututkimusta, mutta mikä sille voi että huomaa selaavansa pinterestiä eikä kirkonkirjoja. :D

Tästä on nyt hyvä taas jatkaa puuhailua kun selän takana on pehmeää vaalenpunaista kangasta...

Kevään ja kesän kortteja

Usein käy niin että tarvitsee pikaisesti kortin ja sitähän ei sitten tietenkään ole valmiina. Päätin tehdä muutaman kortin valmiiksi tiukkoja tilanteita varten. Siispä tässä  muutamia malleja. Osan olen tosin jo myynyt ja osan olen tehnyt vartavasten jollekkin henkilökohtaisesti.

Tämä ensimmäinen ei itseasiassa ole kortti vaikkakin sitä voisi myös käyttää korttina. Tämä on baby showerin vieraskirja. Pohjana käytin Crea Motionin valmiita die-cut Sheets pakettia. Pahvit olivat puhtaan valkoisia ja halusin niihin väriä.

Hieroin pahveihin molemmin puolin Inka Goldin väriä. Väreinä käytin Rose quartz nro 926 ja Alt-Silber nro 909. Nämä vahamaiset värit ovat hauskoja käyttää ja ne kuivuvat nopeasti. Tosin huomasin että tuo Alt-Silber oli todellakin kuivunut jo purkkiin. Ositin sen vuosi sitten ja vaikka putelo oli kunnolla kiinni oli purkin sisällä kuivunut kökkö. Lisäsin purkkiin vettä ja siitähän se sitten kumisienellä hinkatessa alkoi taas pehmenemään. Onneksi tai muuten koko kortti olisi ollut vaaleanpunainen.

Pahvit kiinnitin silkkinauhalla ja jokaiseen sivuun tuli jotakin härpäkettä kiinni. Vieraskirjasta tuli oiken hyvä. Tämä saattaisi olla hankala lähettää sillä liimasin tuohon eteen nallen jota en ollut raskinut käyttää aikaisemmin mihinkään. Tämän vieraskirjan saaja on niin spesiaali että pikku nalle kuului tähän ihan itseoikeutetusti.

Seuraavaksi eri tarkoituksiin kortteja.

Joskus on ihan kiva lähettää kortti vain piristämään jonkun päivää ilman mitään erityistä syytä.

 Lämmintä kesää odotellessa

Kihlajaiskortti ja onnittelukortti ovat tehty ihan tietyille henkilöille. :)

Huumorikortteja tarvitaan aina! Elämämässä kannattaa muistaa nauraa aina kuin vain se on mahdollista.

Pikkuisen tälläistä keittiö ja äiti teemaan vielä tähän loppuun.

Olen huomannut että tuo musta korttipohja on usein minun lähtökohta. Kyllähän siihen on itseasiassa helppo rakentaa näyttävää kun kontrasti on heti havaittavissa. Tosin eihän kaikkiin tarkoituksiin voi mustaa pohjaa käyttää.

Viimeisimpänä ja uusimpana korttina onnittelukortti erittäin kauniille ja ihanalle nuorelle parille. Huomaan että tämä kuva ei tee oikeutta kortille mutta "livenä" se on kaunis.

Täytyypä tästä nyt lähteä taas virkkaamaan että se projekti etenisi. Ehkäpä seuraava päivitys koskee sitä tai jotain muuta. :D