Pukin konttiin pakattuja pussukoita ja pöllöhtipä sinne myös muutama pöllö

Joulun pyhät ovat nyt takana ja odotellaan uutta vuotta kohta alkavaksi havunneuloja keräillen, imuroiden, lakasten, potkien jne...

Eiköhän jokainen ole jo saanut lahjansa, joten laitan tähän näkyviin muutamia pussukoita joita on lähtenyt näpeistäni matkalle.

Ensimmäinen pussukka todennäköisesti matkaa melkoisen pitkälle jossain vaiheessa. :)

 Pussukan värit ja ulkopuolella olevat kuvat teksteineen antavat vinkin mihin pussukka on matkalla.

Tämä seuraava pussukka on tehty tilaustyönä eräälle nuorelle suomalaiselle neidille. Toivottavasti kaikki tärkeät tavarat pysyvät nyt hyvin järjestyksessä ja löytyy nopeasti tarvittaessa.

Viimeisenä esille tuleva pussukka on aivan spesiaali tapaus täysin spesiaalille henkilölle. Hänen joulunviettopaikka on tänä vuonna upeissa maisemissa.

Upeat maisemat saattavat silti joskus myös vaatia veronsa ja siihen on varauduttu ulkopolella olevalla taskulla, jossa on nopeasti saatavilla olevaa apua.

Totisesti matkaa piti myös laittaa muutama pöllö :)

Odotan innolla ystävääni takaisin pöllöilemästä maailmalta. :D

Vielä joku päivä  perustan omaan työhuoneeseeni PIENEN paikan, johon voin jemmata kaikki ne "ei äh kun" tapaukset. Kyseessä on siis kaikki ne briljantit ideat ja myttyyn menneet jutut, joita olen innolla väsännyt. Viimeisin oli sellainen koru, jonka tein äidilleni. Tyttäreni sanoi nähdessään että; "Hei ihan tosi, et kai sä vaan ajatellut antaa tota mummolle. Edes mummo, joka käyttää kaikkia sun ihme virityksiä ei tota halua. Säästä nyt meidät myötähäpeältä." Eli se koru ei sitten lähtenytkään äidilleni, säästin niin hänet kuin muut sukulaiset myötähäpeältä. :D Voi kamalaa mitä voinkaan puuhailullani toisille aiheuttaa. :D :D :D

Lisää puuhailuja tulee kunhan vaan ehdin niitä värkätä. Toivottavasti ne eivät tule tuottamaan häpeää vaan suunnatonta iloa niiden saajille ja käyttäjille.

Hyvää joulua kaikille tasapuolisesti täältä hmm.. kakkukärystä

Aaton aaton puuhailut :D

Sain aivan uskomattoman hyvän idean leipoa ihan uutta hyvää jouluksi. Löysin netistä herkullisia reseptejä ja valitsin niistä yhden: Red velvet brownie. Ah, jo ajatuksissa mielsin sen maun, suklainen brownie ja sen päällä cheese caken mukainen kuorrute.

No, aloin valmistamaan tätä ihanuutta ja jotenkin tuntui, että siitä reseptistä oli unohtunut sooda. Lisäsin soodaa ihan pikkusen. Reseptissä oli myös käytetty punaista karkkiväriä, mutta ajattelin korvata sen sellaisilla pikkuisilla puna-, valko-, vihreähiutaleina. Niin ja olihan reseptissä käytetty tietty tummaa suklaata, mutta ajattelin korvata sen Fazerin piparkakun makuisella suklaalla, tietty koska nyt on joulu.

Alku oli tosi lupaava ja hymistelin jo mielessäni kuinka kaikki suorastaan ahmivat tätä jouluista leipomusta.

Ja näin se lähti...

 Kivasti kulhoss odottamassa sulatusta mikrossa... kaikki hyvin...

 Reseptissä neuvottiin vuoraamaan vuoka leivinpaperilla, että saa sen sitten helpommin irti vuoasta. Kaikki hyvin...

 Huomaa tämä kaunis kakkunen joka on juuri päässyt uuniin. Mahtaa tulla hyvän näköinen! Ihan kuin olisi lumessa erivärisiä palloja, ah! Kaikki hyvin....

 Tässä vielä kuva kakun päällä olevista joulu koristuksista.

 Mitä ihmettä, kuinka se nyt noin turpoo!!!!!!!!!!!!!!!!!! Se valkoinen juusto koristuskuorrutus häipy jonnekkin alas ja kakkutaikina työntyi reunoja pitkin koko homman yli. Tässä vaiheessa kyttäsin silmä kovana (outo sanonta :D ) mitä uunissa tapahtuu. Kuinka korkeaksi komeus nousee jne... Tässä vaiheessa ei ole enää kaikki hyvin.... Laitoin lopulta uunivuoan tämän alle ja siihen vettä jos ja kun taikina vain jatkoi nousuaan.

No niin, maistus varmaan sullekkin! Tämä kuvakulma ei anna ihan oikeata käsitystä kakkusen muodosta. Oikeasti se näyttää kuin olisi tulivuoren kraateri keskellä ja ympärillä laavaa. Haju oli minun mielestä kamala. Mies tuli kotiin hiihtolenkiltä ja sanoi jo heti ovella "Ai että on ihana tuoksu" Hetken päästä kuului, "Menikö sulla jotain pieleen?" :D

Jos katsot tarkasti reunaa siis, ihan reunaa, niin siellä pilkistelee niitä palleeroita. Yritän kuoria tota laava kerrosta päältä pois ja maistella miltä tämä yritelmä maistuu. Siinä on kuitenkin niin hyviä raaka-aineita.

Mitä siis tästä opin? Ainakin sen, että todennäköisesti resepti oli ihan oikein eikä siihen olisi tarvittu minun pikku säätöä. Suutari pysyköön lestissä. Leipominen ei ole minun juttu. Sen todisti lopulta kakku nro 2. Se on kova! Olen käyttänyt sitä reseptiä jo 20 vuotta, mutta tällä kertaa se ei noussut ja jäi kovaksi. Jännityksellä odotan kuinka kraavaamani lohi onnistuu...

Jotain olen kuitenkin onnistunut tekemään, eikä se ole leipomista. Tsadaa, tämän vuoden kuusi ja sen koristelu. Tasainen valoviritelmä ja silleen. Tottahan tähän pakettiin kuuluu vielä ihana tuoksu, tosin sitä tuoksua en voi tähän blogiin lisätä.

Hyvää joulua!