Kon maritus ei onnistu, ei!
Tapahtui eräänä syksyisenä päivänä. Idea, siivoan ja tyhjennän turhat jutut työhuoneen kaapista. Ideana tietty hyvä, mutta täysin tuhoon tuomittu yritys. Edellinen siivous yritys johti hillittömään paperikassien askarteluun. Mutta nyt, iso jätesäkki ja pari kestokassia viereen ja ei kun menoks.
Alku melkein tuntui onnistuvan. Jätesäkki tosin pysyi tyhjänä ja kestokasseihin tuntui vain päätyvän tavaraa mitä halusin säilyttää. Kummastelin esiin tullutta pahvilaatikkoa, että mitä ihmettä siellä on ja miten ihmeessä se on niin kevyt.
Kas kummaa! Olin ihan unohtanut, että minulla on huovutusvillaa. Siihen loppui se siivoaminen ( Tässä vaiheessa tungin tavarat takaisin kaappiin kestokasseineen ja viikkasin jätesäkin jemmaan.) Se siitä kon marituksesta.
Villat esiin, huovutusneulat ojennukseen ja alustan paikalleen laittaminen. Nyt alkoi neulahuovutus. Hyllyssä oli kirja; Pienet huopahauvat. Ajattelin, että miksipä ei. Hauva voisi olla kiva pikku huovutus juttu.
Ja siitä se sitten lähti…
Huovuttelin sitten vähän muitakin eläimiä kun kerran vauhtiin pääsin.
Alustana käytin nyt sellaista pehmustepakkauslevyä. Aikaisemmin käytin superlon palaa, mutta huomasin että siitä irtosi välillä superlon murusia. Netistä huomasin, että jotkut ompelevat pienen tyynyn jonka he täyttävät riisillä. Jotkut taas huovuttavat huovutus harjan päällä. Täytyy testata joku päivä tota riisi tyynyä.
Sisälle laitoin ledituikun ja ne kyllä näyttivät aika hienoilta kun oli hämärää. Mielestäni tämä räystäsmallinen katto on jotenkin tutumman oloinen kuin ilman räystäitä.
Siinä Pikku huopahauvat kirjassa on koirien silmät sellaisia valmiita silmiä. No niitäkään ei minulla ollut, joten laitoin korupiikkiin pienen siemen helmen. Tungin piikin pään läpi ja leikkasin piikin lyhyemmäksi kuin mitä pään lopullinen koko tulisi olemaan. Käänsin vielä piikin päähän puoliympyrän ja tungin piikkiä takaisin pään sisään. Päälle vielä vähän villaa ja a vot! Silmät olivat paikallaan eikä kiinnitystä nähnyt.
Mäyräkoiran silmät kyllä vähän karsastavat ja jotkut silmät ovat vähän eri syvyydessä. Kukapa on täydellinen?
Kun olin tehnyt riittävästi eläinten huovutusta päätin tehdä jotain ihan muuta.
Ensin otin ”piippurassit” esiin ja väänsin niistä vartalon rangan. Ovaali pää ja siitä kaula, olkapäät, kädet, keskivartalo, lantio ja jalat kaikki kiinnitettynä yhteen. Sitten aloin huovuttamaan päälle villaa.
Mietin jo valmiiksi mitkä vaatteet hahmolle tulee ja huovuttelin heti oikean väriset osat tai ainakin yritin.
Ensimmäinen hahmo oli tämä ballerina. Tossujen narut ovat kirjontalankaa. Tästä ballerinasta innostuneena huovutin niitä lisää. Hiusten värin kanssa kikkailin jos jonkinmoisten villojen kanssa.
Sekoitin eri värejä karstoilla ja täytyy kyllä myöntää, että se oli pölyistä hommaa. Muutamia vaatteiden villoja taas karstasin villa ja jopa akryyli langoista.
Seuraava ballerina on vielä menossa metalli ympyrän sisään ja siitä tulee mobile. Se metalli ympyrä odottaa vielä ostamista.
Tästä ballerinasta huomaa kuinka metallirungosta on hyötyä. Tulipa selattua taas Pinterestistä baletti kuvia ja kun noita jalkoja sekä nilkkoja kääntelin asentoihin, niin kyllä tuntui hurjalta. Ballerinojen asennot uhmaavat usein luonnon lakeja ja kun tälläisen huopaballerinan vääntää mallista katsottuun asentoon, niin se näyttää suorastaan mahdottomalle.
Huovuttelin vielä pikku ballerinan ihan vain sen takia, kun meidän yksi vaippapeppu lapsenlapsi ballerina on juuri tämän näköinen. ❤️
Tässä vaiheessa joulukuu oli jo ovella ja sinne oveen piti tehdä jotain uutta.
Villat taas pöllyämään ja nyt sitten vääntelin rautalangasta pikku koipia. Lopputuloksena sain tehtyä uuden ovikoristeen vuoden 2021 joulukuuta varten.
Joulukuusta innostuneena mietin mitä muuta voisin huovuttaa. Näin ihanan idean ja ajattelin, että noita voisin tehdä oikein urakalla, paljon. Ajatus onkin sitten monesti ihan muuta kuin toteutus. Näin kävi myös tällä kertaa. Tein kaksi, onhan se enemmän kuin yksi, mutta ei kahta voi kylläkään sanoa moneksi. Ehkä saan vielä uuden ”rakennus buumin” myöhemmin.
Neulahuovutuksella saa kyllä aikaan ihania juttuja ja kun oikein innostuu, niin todennäköisesti saa myös katkastua muutaman neulan. Niitä kannattaa olla muutamia varalla. Näin säilytän näitä ”korkkineuloja.”
Seuraava päivitys on taas jotain muuta.
