Uusi villitykseni, saippuat

Ennen joulua aloin miettimään että meillä kuluu ihan mielettömät määrät saippuaa. Hyvä juttu sinäänsä että käsiä pestään useasti, mutta tuntuu että  saippua on aina loppu. Niinpä ajattelin että eihän sen saippuan valmistaminen niin kamalan vaikeata voi olla.

Päätin aloittaa ensin helpolla versiolla. Ostin valmista saippuamassaa ja värijauhetta. Ostin myös yhden kappaleen sitä ihan perus LeChat Savon de Marseille saippuaa. Onnellisena ostoksistani ja innoissani uudesta ideasta kiiruhdin valmistamaan saippuaa.

Okei, saippuamassasta sai todella helposti ja nopeasti valmistettua hienoja saippuoita. 100g saippuamassaa ja 45 sek mikrolla lämmitystä oli massa sulaa ja juoksevaa. Laitoin muffinipellille vuokia valmiiksi ja otin erilaisia lisä mausteita esille. Olin jo edellisenä päivänä laittanut käytetyt kahvinporot pöydälle purkkiin tosin ne ensimmäiset porot olivat päätyneet roskikseen rakkaan mieheni heitettyä ne pois, sillä eihän kuulema kukaan säilytä kahvinporoja, mitään niin järjetöntä hän ei ole kuullutkaan. :D No niitä porojahan tulee jatkuvasti lisää kun olen tälläinen kahvin kittaaja.

Siis pöydällä oli ne uudet (käytetyt) kahviporot, laventeliöljyä, villiruusuöljyä, minttuöljyä, vanilijasokeria, kardemummapussi joka oli jo aika päivää sitten jäänyt vanhaksi ja sitruuna tiivistettä sekä se värijauhe.

Aloitin kahvisaippuan valmistuksen. Massa sulaksi, värijauheen sekoitus sulaan massaan ja vihdoin ne porot sekaan. Se oli yksi humaus kun massa jähmettyi ihan järjettömän kovaksi. Sitä massaa ei voinut kaataa mihinkään vuokaan. Jouduin painamaan sitä ja puristelemaan tätä hienoa poroista massaa jotta sain sen ylipäätään pysymään kasassa. Johan oli suoritus. Lopputulos oli kuitenkin todella hyvän tuoksuinen saippua vaikka se ei ole esteettisesti kaunis.

Seuraavaksi valmistin laventelisaippuaa ja minttusaippuaa, ne onnistuivat oikein hyvin. Kaadoin ne hajustettuna sulana valuvana nesteenä vuokiin, käsittämätöntä miten helppoa hommaa! Seuraavalla kerralla laitan tosin enemmän tuoksuöljyä koska tuoksu laimenee saippuan jähmettymisen myötä. Käytin noin 6 tippaa öljyä /125g massaa.

Oli villiruususaippuan vuoro. Vähän jännitti että mitenköhän tässä käy kun tein saippuan kahdessa osassa. Ensin laitoin valkoiseksi värjätyn pohjakerroksen vuokaan, annoin vähän jäähtyä. Laitoin saippuan päälle pienen silkkiruusun ja valutin varovasti kirkasta saippuamassaa ruusun päälle niin että se jäin kirkkaan kerroksen alle. Hyvin onnistui ja niistä tuli todella kauniita, ainoastaan ne eivät tuoksu yhtään miltään. :(

Valmistin seuraavaksi vanilijasaippuaa ihan aidosta vanilijajauheesta. Ihan hillittömän hyvän tuoksuisia saippuoita tuli näistä. Laitoin massaan myös värijauhetta. Vanilijaa laitoin noin 1 rkl ja 125g massaa.

Kardemummasaippua oli myös oikein hyvä. Se jähmettyi lähes yhtä nopeasti kuin kahvisaippua mutta kannattaa kokeilla.

Koko kilon massapaketista tuli 22 kappaletta saippuoita.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jännitys tiivistyi tässä vaiheessa sillä päätin tehdä samaan syssyyn nestesaippuaa kun nämä massasaippuat valmistuivat niin nopeasti.

Siispä hommiin. Raastoin 200g Marseille saippuaa, siitä tuli noin 5 dl. Otin 3 litran kattilan ja mittasin kattilaan 5 dl vettä, laitoin saippuat sinne sulamaan ja ajattelin että tämähän on näppärää. Siinä sekottelin saippuaa ja mietin että hienoa kun olen säilyttänyt muutamia muovipulloja saippuaa varten. Homma näytti silloin tältä. Lisäsin myös mukaan 1 dl kookosöljyä jotta saippuasta tulisi kivan kosteuttavaa.

Hyvin pian huomasin että vesimäärä ei riittänyt ja lisäilin vettä aina 2,5 dl kerrallaan ja sitä lisäilyä sitten tapahtui useaan kertaan. Veden pinta alkoi nousemaan kattilassani ja tein hyytymis kokeita pikku mittakupissa. Hitsi kun se hyytyi joka kerta! Ei se ollut mitään nestesaippuaa sillä vesimäärällä ollut, lähinnä erittäin paksua geelisaippuaa, huom kosteuttavaa sellaista! :D Tämä ei todellakaan ollut mikään pikaprojekti veden lisäilyn ja testien vuoksi ja saippua hyytyi edelleen. Samaan aikaa alkoi kattilan tilavuus loppumaan. Siinä vaiheessa kun kattila oli piripintaan asti täynnä oli saippua vihdoin riittävän ohutta. Huh!

Varovasti pullotin osan jäähtyneestä saippuasta ilman mitään hajustetta ja loppuosaan lisäsin laventeliöljyä. Mietin että kuinkahan tämä mahtaa säilyä ja alkaako joku bakteeri kasvaa hienossa pitkään keitetyssä saippuassa. Varmuuden vuoksi lorotin pulloon dilutusta eli käsidesiä kun mitään kirkasta viinaa ei talosta löydy. Nyt meillä on Paljon nestesaippuaa millä lotrata.

Laventelisaippuasta tuli niin ihanaa että pesen sillä myös kasvot iltaisin. Se puhdistaa hyvin meikit (ei ripsiväriä kuitenkaan) ja iho ei "kiristä" pesun jälkeen. Tietty puolen vuoden päästä naama on näppylöillä kun pesu ei ole ollut niin syväpuhdistavaa. :D

Mutta tähänkin olen keksinyt vastauksen! Siitä sitten seuraavassa päivityksessä lisää.

Lisähuomautus:

Haluaisin tehdä ihan alusta asti saippuaa siis massasta lähtien. Nyt ongelmana on ollut löytää lipeää mikä on ihan ehdoton saippuan valmistuksessa. Täytyy vielä etsiä mistä sitä saa ostaa kun apteekista sanottiin että he eivät sitä kuulema myy :/ Eivätkä myy myöskään booraksia jota tarvitsisin hopeatöihin eivätkä myy ammoniakkia jota taas tarvitsisin järeään pesuaineeseen, sillä saisi lattialaattojen saumat valkoisiksi. Tosin nämä kaikki ainekset väärinkäytettynä saisivat paljon pahaa aikaan. Ihan hyvä että eivät myy niitä tälläisille kotikemisteille. :D

Pipo ja Hattu tehtailua

Tässä mummon mussukka iloisena uudesta karvahatustaan (tai niin mummo ainakin haluaa uskoa) :D

Vaikuttaa siltä että kun innostun jostain tietystä jutusta niin todennäköisesti teen niitä useamman. Nyt on vuorossa hattukausi.

Vietin jälleen kerran aikaa Pinterestin ihmeellisessä maailmassa, yöllä rauhassa ilman mitään häirintää. Ainoa kuka tiesi seikkailustani oli jalkojen päällä makaava koira.

Tallensin erilaisia hattumalleja, lasten hattumalleja. Ne näyttivät niin hauskoille ja suloisille. Pitihän niitä sitten alkaa tekemään.

Tässä tuloksia:

Aloitin hauskasta solmumallista. Ompelin sen tukevasta trikoosta ja sisäpuoli on lämmintä fleecekangasta. Sisäpuoli ei ylety solmuun saakka.

 koko on noin 10 kk.

Tämä pipo on vastasyntyneen kokoa. Mummon pikku ukkelille.

Näitä solmupipoja tein sitten muutaman kappaleen. Sitten innostuin korvallisesta piposta. Korvien keskelle ompelin heijastinkangasta ja hatun sisäpuoli on trikoota. 

Tästä se pipovillitys sitten jatkui. Tuli tehtyä pipoa rusetilla....

 Kukkasilla...

 Ja sitten vihdoin alokoi pipot muuttumaan vähän vaativammaksi. Siirryin hattuihin.

Ensin ompelin talvihatun jonka hieman muokkasin oman näköiseksi.

Mummon mussukka ei ole aina kovin iloinen kun mummo laittaa uutta pipoa päähän kun visiteeraa työhuoneessa. :D

Tässä mummon toiselle mussukalle miehekkäämpi hattu. Kankaana käytin italialaista villaneulosta. Sisäpuoli on talvi fleece. Välissä on vielä polartäyte.

 Tilasin vihdoin ja viimein valmiitä logolappuja Tanskasta. Minimi määrä oli 100 kappaletta ja odottelin innokkaasti suurta pakettia. Vihdoin postilakon päätyttyä postiluukusta putosi pieni kirjekuori jossa olivat nämä 100 nimikkolappua. :D Se siitä isosta paketista.

Koska yritän olla tasapuolinen näille ihanille rakkaille mussukoille tein pikku neidille vielä joululahjaksi karvahatun.

Edestä

Sivulta

ja takaa

Hatun nauhat kudoin tälläisellä kudontanukella. Näppärä kapine ja kudotusta "putkesta" tulee tasainen.

Seuraavaksi innostuin saippuan teosta. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Tuplamummon laukku pläjäys

Lapsenlapsia on nyt kaksi joten hoitolaukkujakin on kaksi. Tämä uudempi laukku on hieman aikaisempaa laukkua pienempi.

Laukun väri on toivomuksen mukainen eli musta. Muutenkin tämän laukun malli ja tyyli on hillitty mutta kuitenkin käytännöllinen.

Halusin laukkuun tiettyjä elementtejä. Laukun etuläppä on se juttu tässä laukussa.

 Kuten kuvasta näkyy on läpässä kolmion mallinen vetoketjutasku. Idea tähän tuli jostain, en tiedä mistä. Jälkikäteen huomasin että miniällä oli pikkuinen käsilaukku jossa oli myöskin sama idea. Tosin olin jo silloin leikannut ja suunnitellut laukun eli idea oli täydellinen miniälle.

Ideana kolmionmallinen vetoketujutaku mahtava kuin myös lopputulos, mutta kyllä siinä muutama hikinen hetki vierähti kun funtsasin mikä osa ommellaan missäkin vaiheessa jotta taskun vuoriosa istuu läppäkankaan väliin kauniisti (ja oikein päin). Joskus sitä miettii, että miksi ihmeessä pitää keksiä jotain noin hankalaa, mutta sitten samantien ymmärtää että se on haaste itselle ja se pitää päihittää. Siispä päihitin tämän haasteen.

 Läpän alle ompelin ulkotaskut, joihin tein pienet laskokset jotta taskuun mahtuu vähän "pulleampaa" tavaraa. Tuossa keskellä näkyy läpän kiinnike solki. Tämä vain varmistukseksi jos läppä läpättää tuulessa niin tämä sitten kiinnitää sen laukun etuosaan.

Laukun takapuolella on vetoketjutasku ja vetoketjussa roikkuu pikku tutti jotta huomaa mitä tärkeätä tässä laukussa kulkee.

Sisäosa on ommeltu sadetakkikankaasta. Valitsin tämän hopean koska mielestäni se on hillitty ja sopii kuitenkin hyvin tähän tyyliin. Somistuksena on tähtinauhaa.

Sisälle tein myös muutaman jutun. Ensimmäinen on pikkuinen likavaate pussi. Materiaali on samaa kuin laukun sisusta.

Sain taas mielestäni briljantin idean. Keksin, että tähän sopii mainiosti siirtokuva. Voi että mikä älypää! Kangashan on käsitelty vettä ym. hylkiväksi niin kyllähän se sitten hylkii siirtokuvan liimaakin kunnes se sitten jämähtää siihen kiinni, tosin se voisi hyvin äkkiä myös kärähtää mustaksi mössöksi mikä Ei lähde irti.

Toinen juttu mikä tein oli hoitoalusta johon kuitenkin rohkeana kiinnitin kuvia (koska edellinen ei palanut). Ideoin siihen nauhat jolla voi kiinnittää koko komeuden rullalle. Käytännössä sitä tuskin tulee rullattua, ei mitää järkeä koko nauhoissa. Rullasin sen kokeeksi jotta näen jääkö siihen ryppyjä. Kyllä jää, ja paljon.

Olihan sitä laukkua vielä täytettävä parilla muullakin jutulla. Kaikesta en ole ottanut kuvia mutta yksi tuli vielä kuvattua.

Tässä pussilakana johon halusin lisätä tärkeää tekstiä. Piirsin tekstit valkoiselle lakanakankaalle ja ompelin kaitaleen lakanan keskelle ja sauman päälle vielä pykänauhaa. Mielestäni lopputulos on suloinen ja sopii hyvin pikku poikavauvalle.

Mummoilu on vienyt minut mennessään. Olen "aikalailla" innossani :D tästä uudesta elämänvaiheesta. Se tulee kyllä varmasti näkymään blogi päivityksissäni.