Hoitolaukku kaksosille, vihdoin valmis!

Jotkut projektit ovat piiiiiitkiä. Tilauksen vastaanottaessa ajattelin, että onhan tässä hyvin aikaa. Mutta mitä ihmettä, aika hurahti sellaisella vauhdilla että ihan hirvittää. Tosin luulen, että itse odottava äiti ei ajattele ajan lentäneen ollenkaan nopeasti.

Itse projekti oli: Kaksosille tarkoitettu hoitolaukku. Suuri johon mahtuu kummankin muksun vaipat ja vaihtovaatteet ja muut tärkeät tykötarpeet. Tuttipulloille omat taskut jne. Muistan kun omat lapset olivat pieniä ja sitä tavaraa toisaankin tarvitsi kuskata paikasta toiseen uskomattomat määrät. Oli hienoa, että hoitolaukussa oli monta taskua ja ylipäätään tavaroihin oli helppo päästä käsiksi.

Lähdin suunnittelemaan helppokäyttöistä, isoa ja hauskaa laukkua. Minusta on ihanaa jos lasten vaunut/rattat  ja laukut ovat iloisia ja värikkäitä. Myöhemmin kyllä ehtii käyttämään mustaa ja harmaata ihan riittämiin. Kiva jos lapsilla on väriä elämässä! Siispä tämän näköisen valmistin.

 Etupuolella alareunassa on kolme taskua, keskimmäinen on vekkitasku. Laukun "kansiläpässä" on vetoketjutasku pikku tavaroille. Kassin kantohihna on säädettävä ja varmasti riittävän pitkä kaksosten rattaiden työntöaisan ympärille. Lisäsin paljon heijastinkankaasta tehtyjä palloja, jotta irtonaisia heijastimia ei välttämätta tarvitse laittaa roikkumaan. Läpän alla on kaksi magneettilukkoa, jotka pitävät läpän paikalla vaikka tuulisi kovempaakin.

 Kassin toiseen päätyyn laitoin vetoketjutaskun ja siihen tilaajan toivoman tekstin, kuvansiirtopaperilla tietenkin. :) Tästä kuvasta näkyy myös katohihnan kiinnitys. Ihastuin tuohon ruuvattavaan D-lenkkiin. Oli ihana ommella kassia ilman, että lenkit ja hihnat olisivat lonksuneet tiellä. Lopuksi vain ruuvailin D-lenkit auki ja sujautin kiinnitys hihnaan ja a' vot, kyllä tuli hieno. :)

 Kassin toinen pääty taas on varattu tuttipulloille. Kummallekkin on merkitty oma tasku, jotta eväät eivät mene sekasin. Takaosaan ompelin pitkän ison vetoketjutaskun ilman mitään härpäkkeitä.

Kassin "kansiläpän" alta paljastuu rulla joka on kiinnitetty kuminauhalenkein listavetoketjusysteemin yläpuolelle. Tämä rulla on suoja-alusta esim. vaipanvaihdon yhteydessä käytettäväksi. Kangaskerrosten väliin tikkasin vanua, jotta hoitelu sujuisi hieman pehmeämmin.

 Tässä alusta avattuna.

Sisusta on täynnä pikkusia ja isompiakin taskuja. Päädyssä tuteille omat pikku jemmat.

Koko kassi on tuettu kovikehuovalla ja erilaisilla kovikekankailla. Etsin epätoivoisesti muovista laukkupohjaritilää ja laukun jalkoja. Niitä en löytänyt Suomen markkinoilta mistään. Täytynee alkaa kehittelemään jotakin tähän asiaan. Hmm... onko kenelläkään antaa vinkkiä?

Nyt vain laukkua täyttämään ja käyttämään :)

Homma jatkuu....

Kuvansiirtopaperin jättikäyttäjä löytyi!

Kyllä vaan, olen niin innostunut tähän kuvansiirtopaperiin, että huh huh. Aikaisemmassa  postauksessa oli yksi pussukka johon laitoin Rooman kartan ja muuta kivaa. Siitä se sitten alkoi...

Okei, noviisina sitä sitten silittelin onnellisena useampiin erilaisiin kankaisiin. Onneksi älysin tosiaankin kokeilla kuinka homma toimii eri materiaaleilla ja eri lämpötiloilla.

Olen käyttänyt Sinellin myymää paperia. Ensin ostin kahden kappaleen paketin, jossa oli suomenkielinen opastus kuinka tätä käytetään. Sitten myöhemmin ostin ison paketin, jossa oli paperin valmistajan käyttöohje. Ongelmana oli aluksi kuinka sen alus paperin saa irti. Ensimmäisesä ohjeessa siitä mainittiinkin kuinka se on hankala irrottaa ja neuvottiin käyttämään esimerkiksi neulaa apuna. Pohjapaperi on todella hankalaa irrottaa kun se meinaa repeytyä ihan väärästä kohtaa. No se valmistajan ohje olikin todella hyvä, sillä siinä neuvottii oikeasti repäisemään paperin kulmaa, jotta aluspaperi ja itse "kalvopaperi" erkanevat toisistaan. Jee, johan se nopeutti koko prosessia.

Toinen ongelma oli itse silittämis operaatio. Huomasin, että leivinpaperi jota käytin silitykseen piti vaihtaa joka kerta uuteen, jotta kuva ei jää kiinni itse paperiin. No onneksi se ei ole kallista tavaraa ja eihän sitä tarvitse kuin pikkuisen isomman palan kuin mitä siirtää/silittää. Seuraava juttu minkä opin on mielestäni erittäin tärkeä osa tätä koko hommaa. Raudan kuumuus on ainakin minulla - (miinus) kolme palloa, eli juuri ennen puuvilla/pellava lämpöä. Sillä kun silittelee ja painelee melkoisen lujasti niin kyllä se kuva ottaa kiinni, mutta paras juttu on tässä. Heti silittämisen jälkeen olen hinkannut tylpällä ja leveällä metallipäisellä kappaleella kuvaa, ihan kuin aikoinaa siirtokuvaa. Siinä hommassa meinaa kyllä palaa näpit sillä se pitää tehdä mahdollisimman pian silityksen jälkeen. Erityisesti reunat kannattaa käydä läpi muutamaan kertaan. Taattu tartunta tällä hommalla :)

Siis todella kova kiinnitys, opin sen erittäin hyvin. Luulin aluksi, että kuva saattaa "rapista" irti. No ei kyllä rapise, vaikka kynsillä yritin raapia sitä irti. Sillä herra Murphy toimii tässäkin. Mitä paremmin saat jonkun kiinni, niin todennäköisesti se pitää kohta saada irti. Eli keinoa irrottaa kuvaa en ole vielä keksinyt.

Lisäys edelliseen selostukseen: Jos käytät valkoista kuvansiirtopaperia ja siirrät sen mustaan tai oikein tummaan kankaaseen voi lopputulos olla tosi tumma. Mustalle tai tummalle kankaalle käytettävää kuvansiirtopaperia myydään ainakin Clas Ohlssonilla. En ole sitä itse vielä kokeillut, mutta ehkäpä sitä voisi kokeilla.

Tämän opetuksen opin kantapään kautta, kun innossani silittelin yhtä vaaleata karttaa ja hups heijaa, siitä kartasta ei sitten kyllä näkynyt yhtään mitään, se taustakangas puski tummana läpi. Onnistuin pelastamaan tilanteen sillä, että leikkasin juuri samankokoisen liimakangaspalan kuin mitä se kartta oli ja silitin sen ja uuden kuvan samaan paikkaan. Nyt sain kartan näkyviin. No, tulipahan tuokin kikka keksittyä kun muuta mahdollisutta juuri tässä tapauksessa ei ollut.

Oho, tulipa selitettyä tätä asiaa perusteellisesti. Toivottavasti tästä on jotain apua jos joku aiheesta ohjetta etsii.

Tässä uusi ihastuttava farkkupussukka jossa käytin... haa tietty tätä kuvansiirtopaperia!

 Aika hauska vaikka itse sanonkin. Itseasiassa minusta niin hauska, että en meinannut raaskia myydä tätä pussukkaa :) Itsekkin olen pelannut tennistä, tosin en ihan tuon näköisellä mailalla. Tuli niin ihanat ajat mieleen tenniksen parissa, voi niitä aikoja.

Tällä hetkellä on monta projektia meneillä päällekkäin. Saa nähdä minkä saa seuraavaksi valmiiksi näytettäväksi tänne.

Ai niin, onhan tässä vielä yksi farkku juttu näytettävä. Tein farkkupussin kehykseen. Epäilin onnistuuko niin paksu kangas kehykseen laitettavaksi, mutta kyllähän se sinne tunkemalla meni. Ja tsadaa, yllätys yllätys tässäkin on kuvansiirtopaperia käytetty.

Nyt takasin hommin, jotta voin laittaa tänne uusia päivityksiä.