Joulun 2014 Wanhan Sataman messut ovat päihitetty

Kylläpä oli taas mukavaa olla messuilla ja tavata ihania ihmisiä. Naapuri näytteilleasettajat vetivät jälleen yhtä köyttä ja aika meni nopeasti.

Tämän vuoden uutuuteni otettiin hyvin vastaan, tosin puhuin taas viikon kuin moottorisuu. Nyt on ollut sitten viikon verran hiljaisempaa.

Tässä kuva standistäni

Epähuomiossani unohdin kuvata suositut poroheijastimet. Niitä löytyi kolmea eri mallia. Erikoisuutena siinä oli musta heijastinosuus joka kuitenkin heijastaa yhtä hyvin kuin perinteinen hopean värinen. Kuvan poroilla sarvet ovat hopean väristä ja vartalo mustaa. Naama on maalattu tyylikkäästi harmaaksi ja kaulassa on luonnollisesti hillitty kaulaliina. Tässä ne kuitenkin nyt taapertavat keskeneräisinä.

Paljon muutakin jäi kuvaamatta loppu väsymyksen iskiessä ja ajan puutteessa. Tässä kuitenkin muutama kuva vielä messuilta.

Nyt seuraavat viikot kuluvat toipuessa ja joulua laittaessa. Ehkä päivitän jotain tai sitten en, saa nähdä milloin näppärät näpit ehtivät.

Varmuuden vuoksi kuitenkin toivotan Hyvää joulua kaikille ja suur kiitos ihanille asiakkaille keitä tapasin messuilla.

Ensi vuonna jos mahdollista tavataan jälleen samassa paikassa. :)

O ou, LOKAKUU!

Järkyttävää, miten on aika kulunut näin nopeasti! Olen minä kaikenlaista puuhaillut ja touhunnut mutta kaikkea ei vain voi vielä paljastaa joulun alla. Niin, joulun alla! Messuille on tulossa kaikkea kivaa uutta ja jotain tuttuakin esim. pipipöllöt kurkistelevat tuossa vieressäni. Osa niistä näyttää hieman ahdistuneelta pussissaan. Syy siihen löytyy pakkauspussin tomittasta. Jostain kumman syystä pussin kokoa on hieman pienennetty ja siitä syystä pöllö parka on puristuksissa pussissaan. Laihikselle eivät nämä pöllöt kyllä rupea!

Laihikselle voisin kyllä minä ruveta, housut kiristävät eikä se johdu housujen toimittajasta vaan minun uudesta herkusta, GRANOLASTA!

Nam :) Olen tehnyt muutamia eri versioita ja olen myöskin syönyt ne hyvällä ruokahalulla. Suosittelen lämpimästi granolaa. Se on ainakin kuitupitoista ja vähäsuolaista ja terveellistä ja niin hyvää :) Tyttäreni myös on ihastunut tähän granolaan, joten voin hyvällä omallatunnolla sanoa että muutkin kuin minä pidän siitä.

Tässä granolan perusohje jota vähän virittelen sen mukaan mitä kaapista löytyy.

Kulhoon laitetaan:

6 dl kaurahiutaleita
n. 1,5 dl auringokukansiemeniä
n. 1 dl hasselpähkinärouhetta
n. 2 dl cashewpähkinöitä murskattuna
n. 0,5 dl pellavansiemeniä
2 tl kanelijauhetta
1 tl inkiväärijauhetta
1 tl suolaa
1,5 dl rypsiöljyä
1,5 dl vaahterasiirppia

Nämä kaikki sekaisin kulhossa ja levitetään pellille. Uuniin paistumaan/kypsymään noin 25-30 min. kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Niin ja se uunin lämpötila on 175 astetta.  Kun seos on jäähtynyt sekaan heitetään kuivattuja marjoja tai hedelmiä tms. Koko hässäkkä säilötään puhtaaseen ilmatiiviiseen purkkiin. Granola säilyy noin 1 kk jos säilyy, sillä todennäköisesti se on syöty sitä ennen.

Syön tätä maustamattoman jogurtin kanssa ja lisää vielä kaiken kukkuraksi vähän pakastemustikoita kulhoon. Ai ai että on hyvää.

Toinen muotojen pullauttaja on

Cookie-pie!

Huomasin tämän ohjeen lehdestä ja ajattelin tehdä sen lehden ohjeen mukaan. Ohjeessa kehoitettiin paistamaan tämä cookie valurautapannussa uunissa. Mietiskelin skenaariota- cookie jäi pannuun kiinni ja raahaan sitä painavaa valurautapannua nyyttäreille. Joten välttääkseni sen, lopullinen paistoastia muuttui irtopohjavuoaksi koska siihen on hyvä kansi, siispä tämä cookie on helppo kuskata pippaloihin (idea tästä tuli rakkaalta pikkusiskoltani)
Onneksi paistoastia oli korkea, sillä tämä paistos ei ole cookieta nähnytkään. Mielenkiinnolla seurailin uuninlasin takaa kuinka komeasti cookie nousi uusiin ulottuvuuksiin. Paistoaikaa oli vaikea arvioida sillä kun tökin paistokseen tikulla, osui se aina suklaaseen :) Voipi tietty johtua siitä että laitoin tuplamäärän suklaata mitä ohjeessa neuvottiin. :)

Tässäpä on ohje täyteläiseen vartaloon. Tarvitset seuraavia aineita

Cookie-Pie on alin vasemmalla, vaatimattoman näköinen raukka.

200 gr taloussuklaata
2,5 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
2 tl vanilijasokeria
200 gr voita
 2,5 dl ruskeaa sokeria
2 kanamunaa
1 keltuainen

1. Rouhi suklaa pieniksi paloiksi ja sekoita jauhojen ja leivinjauheen & vanilijasokerin kanssa.
2. Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokerit "vaahdoksi", lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.
3. Sekoita kuivat aineet vaahtoon.
4. Paista irtopohja vuoassa kunnes reunat irtoaa eli noin 30-40 min 175 asteen lämpötilassa.

Anna Cookie-Pien jäähtyä tai syö se heti kun suu kärsii kuumuutta :D Jotta nautinnosta saa täydellisen nauti tätä vanilijajäätelön ja tumman kahvin kanssa. Ahh...

No, kaloreita on varmaan yli tuhat, mutta jos syö vain tuon päivässä saa siitä varmaan tarvittavat päivän kalorit ja tietty granolaa jogurtin kera. Täyteläinen vartalo on taattu sekä täydellisen ököttävä olo myöskin :D

Käsityöt kilpailevat näiden herkkujen kanssa, kumpaan huomioni keskittyy. Hups heijaa, keskityn ihan kaikkeen ja tää on kivaa! Kumpa vaan kädet jaksaisi tehdä kaiken sen mitä suunnitteilla on.

Värkkäsin tässä yksi ilta into pinkeänä tähtiä ja koska tosiaankaan työaikaa ei ole enää kovin montaa viikkoa on kiva tehdä jotain ihan epäoleellista. Toisaalta jos mitään näkyvää ei jää kotiin (muuta kuin mun valtavat muodot) on työn jälki olematon. Siis tässä on vessan oven koriste, tähdellinen paikka huushollissa,

Jatkan hommia kunnes kädet eivät jaksa ja silmät menevät kiinni.

Jatkuu seuraavalla kerralla :D

Kortteja postiin ja virkkauksen huumaa

Muutama kortti on hujahtanut postiin kesän aikana. Ihan helpolla ei tästä taloudesta lähde kaupan valmista korttia, tietty pakon edessä voin harkita asiaa. :)

Kaiken muun näpertelyn lisäksi olen nyt ihan hurahtanut virkkaamiseen. Tämä into alkoi jo viime kesänä, mutta jotenkin se jäi vain siihen into asteelle. Nyt olen ottanut koukun käteen ja siirtynyt toiminta tilaan. Koukku suhisten olen virkkaillut afrikankukkaa. Se aika hassua kuinka erilaisia afrikankukkia voikaan syntyä vaikka lanka ja ohje on sama. Näes malli muuttuu mitä myöhempää yötä kohti kello kulkee. Olen saanut aikaiseksi montaa eri terälehtitistä kukkaa, 5-7 terälehteä / kukka. :D

Voi kumpa aika riittäisi tähän kaikkeen! Uuh, selän takana on pinkka ihania kankaita, kukkaron kehyksiä, leimoja ja pussillinen hykerryttävän ihan värisiä lankoja ja kaikkea muuta mistä toivottavasti kehkeytyy vielä paljon tuotteita messuille. :)

Elokuun pikku pussukka

Ihana pikku neiti täytti 10 vuotta ja sen ikäinen neitokainen alkaa jo tarvita omaa pikku pussukkaa jossa voi kuljettaa harjaa, peiliä ja pompuloita, pinnejä ja tietty huulirasvaa. :)

Ajattelin että varmuuden vuoksi haluan tämän pussukan sisuksesta muovimaisen, ehkä se pysyy silloin vähän pidempään puhtaana jos sitä voi pyyhkiä.

Neidin lempivärit ovat pinkki, vihreä ja sininen sekä musta. Melkoinen väriskaala laitettavaksi samaan pussiin. Osa näistä väreistä pääsi nyt pussukkaan.

Pussukan kuva on kankaalle leimattu kuva jonka väritin kangastussilla. Nimikirjain on taas leikattu muovisesta "timantti" nauhasta ja ommeltu kankaaseen. Yritin ensi liimata sitä eräällä strasseille tarkoitetulla liimalla, mutta se ei kyllä pitänyt joten ompeluhommahan siitä sitten kehkeytyi. No pysyypähän nyt kiinni-

Lahja tuntui olevan mieluinen ja sisällä oli vielä niitä lisukkeita jotka löytyivät hetken kuluttua sankarin hiuksista. <3

Koiran ruudullinen pikku peti

Yhtenä erittäin tärkeänä osatekijänä minun puuhailuissani on rakas koirani Robin. Robinin läsnäolo työhuoneessani on jotenkin niin kotoisaa ja samoin myös estää minun täydellisen jumittumisen työhuoneeseeni sillä mr. Robin huolehtii tästä minunkin ulkoilutarpeesta, satoi tai paistoi (nyt sataa juuri kaatamalla)

Rakkaalla koiralla täytyy tietenkin olla joka huoneessa oma pikku peti ja nyt tein uuden työhuoneeni nurkkaan. Tosin pedin koko pienenee sitä mukaan mitä huone täytyy tavarasta ja pusseista ja laudan pätkistä ja mistä lie kaikesta. :O

Siinä se karvaukkeli sitten makoilee ja vaklaa minua kun ommella surruttelen koneella tai maalaan tai sahaan tai ....

Tyyny tarvitsee vielä ehkä lisää täytettä jotta olisi hieman pullempi, toisin näyttää nuo lepohetket melkoisen lokoisilta tuollakin täytemäärällä. :)

Kevään tuotoksia, maalattu lasten pikku jakkara

Ihana lämmin / kuuma kesä on nyt takana eikä työhuoneessa ole tullut oltua kovinkaan paljon. Nyt huone on pullollaan kankaita ja kaikkea ihanaa jotka ovat työn alla koska ne joulumessut ovat jälleen muutaman kuukauden lähempänä. :)

Tässä kuitenkin muutama juttu mitä tuli tehtyä.

Tämä ensimmäinen on kyllä jo keväältä, mutta en ole siitä laittanut mitään kuvia. Tässä ehkä pieni opettavainen tarina, mitä ei kannata tehdä.

Sain ihanan vanhan lasten pinnatuolin jonka "restauroin" osista kasaan. Tuoli on ollut rajussa käytössä leikkimökissä ja oli tosiaan joutumassa takkaan. Liimailin, ruuvasin ja kasasin tuolin. Se ainakin nyt vaikuttaa kovin vakaalta ja kiinteältä. Hioin vanhan kuluneen maalin pois.

Kuten kuvasta näkyy tuoli on hieman kärsinyt ulkona ja nyt minun käsittelyssä. Aloin innokkaana maalaamaan tuolia ClasOhlsonin maalilla, Gloss Paint nro 40, väri Rose.

Jo ensimmäisillä vetäisyillä huomasin että maali ei ole kovin peittävää mutta valuvaa kylläkin. Sitkeästi maalailin ja odotin maalin kuivumista ennen seuraavaa kerrosta ja taas maalasin ja odotin, maalasin ja odotin...

Tässä tuoli maalattuna osin jopa viiteen kertaan. Nyt loppu tuon maalin kanssa tempoilu, ei peitä ei! Äsken löysin Tikkurilan Miranol purkin lopun, se sama maali millä maalasin pakastimen viime syksynä. Taidan vielä sipaista sitä maalia tuoliin niin eiköhän jo silloin riitä.

Eli summa summarium, en ollut tyytyväinen tähän ClasOhlsonin maaliin, tosin vika voi kyllä olla maalaajassa.

Nahan lumoissa, Ipad uusissa kansissa.

Kuten jo aikaisemmassa postauksessani kerroin, innostuin tosi paljon nahan ompelusta.

Lomamatkalle tavaroita pakatessa mieleeni iski idea; Ipad tarvitsee ehdottomasti omat kuoret ylleen ja ne pitää olla nahkaiset. Kehittelin ajatusta ja piirtelin paperille ideaa ja mittailin Ipadin mittoja.

Halusin sellaiset kuoret jotka oikeasti suojaavat kolhuilta ja toimivat samalla myös tukena jos haluan pitää Ipadiä pöydällä pystyssä. Kuitenkaan en halunut niistä mitään erityisen mahtailevia vaan juuri tähän nahkaan sopivan rennon yksinkertaiset.

Tässä sitten tulos:

Koko hommeli on tehty nahasta. Kovikkeena nahkojen välissä käytin konepahvia, 0,8 mm.

Padin pidikkeet ovat mustaa kuminauhaa jotka kiinnitin sopiviin kohtiin missä ne eivät  estä sivussa olevien nappien käyttöä.

Pad pysyy pystyssä kun sivulla olevat reunat taitetaan alas ja ne kiinnittyvät magneettilukolla yhteen. Samaisella magneettilukolla kiinnitetään myös koko hommeli kiinni.

Aikaa tämän tekemiseen meni vajaa tunti. Ompelu oli nopeasti tehty mutta lukkojen kohdalleen laittaminen ja miettiminen mikä lukko nappaa kiinni mistä vei siitä tunnista suurimman ajan. Sillä tässä systeemissä on 1,5 lukkoa eli kaksi jotka nappaavat kiinni ja yksi mihin ne nappaavat kiinni. (Tosi taitavasti selitetty juttu :D )

Kannet ovat toimineet mainiosti ja olen oikein tyytyväinen tähän ideaani ja lopputulokseen. :)

Vähitellen alkaa joulumyyjäisiin tulevien juttujen valmistaminen ja sitä ennen niiden keksiminen ajankohtaiseksi. Vai käykö jälleen niin kuin aina ennenkin... kyllähän tässä vielä aikaa on...Ja viimeinen kuukausi ennen myyjäisiä äherrän yö myöhään hommia.

Kaunista kesää nyt kuitenkin kaikille ja nautitaan tästä ihanasta helteestä, päivät jo lyhenevät ja kohtahan se joulukin jo tulee! :D

Lisäys 27.8.2014

Käsittelin nahan vielä jälkikäteen ja siitä tuli vieläkin parempi. Suosittelelen tätä toimenpidettä tehtäväksi tälläiselle nahalle jota käytin näissä nahkaprojekteissa.

Jiirisahan onnellinen omistaja sekä keittiön sisustuksen täydennys

Kävimme tässä jonkin aikaa sitten osto ja myyntiliikkeessä. Voi mikä aarreaitta! Siellä oli aivan hillittömästi erilaisia työkaluja jotka ovat minun intohimo. Rautakaupassa luuraan aina työkaluhyllyjä hypistellen :D Löysin sielä liikkeestä hyvän jiirisahan joka on tukeva ja kaikin puolin toimiva. Löysin sieltä kyllä paljon muitakin mukavia juttuja. Loppusumma oli niin pieni että ihan heikotti, voiko ihan oikeasti saada muutamalla kympillä niin paljon tärkeitä toimivia hyviä juttuja!

Onnellisena jiirisahan omistajana mietin kuumeisesti mitä nyt sitten ensinmäisenä sahaisin. Parvekkeelta puuttui parvekepöytä ja lattiaremontin jäljiltä meille oli jäänyt paketti laminaattia sekä listoja. Siispä saha esiin ja pöytälevyä rakentamaan. Pöydänjalaksi päätin käyttää puuseppä poikani tekemää lehtitelinettä. Mittailin ja sahailin, mittailin ja sahailin uudestaan. Lopulta äherryksen ja tuherruksen jälkeen sain kuin sainkin sahattua oikean kokoiset "karmit" pöytälevylle jonka olin siis tehnyt laminaattilankuista.

Laminaatin alle rakentelin tukikehikon ja kaukalon jonka sisään lehtitelinejalka napsahtaisi kiinni. Muuten pöytäkansi liukuisi kuin pulkka jos sitä tönäsisi. Tämän kehikon virittelin myöskin ylijääneestä muovisesta kulmalistasta. Olin aivan suunnattoman tyytyväinen omaan kekselijäisyyteeni että käytän tämän koko systeemin kasaamiseen Aqua tack asennusliimaa jota oli myöskin jäänyt remontista. Pursottelin liimaa listoihin ja virittelin puristimet paikalleen. Odotin riittävän kuivumisajan ja avasin puristimet. Plääh... kaikki levisi kuin jokisen eväät pitkin lattiaa. Ei ainuttakaan saumaa mikä olisi tarttunut kiinni!

Tässä vaiheessä otti kyllä melkoisesti päähän, mutta jollain systeemillä oli tämä hökötys saatava kasaan. Niittipistooli on tosi kiva kaveri ja kontaktiliima myöskin. Naulaaminen ei tässä hommelissa ollut mahdollista. Niittejä ja liimaa käyttäen sain kaikki kasaan ja näin meillä on nyt parvekepöytä.

Keittiön ikkuna kaipasi jotain... ihan jotain sellaista mikä kuuluu juuri siihen ikkunaan. Näin mahtavan paksun suuren valkoisen pajukranssin ja siitä se sitten lähti. Ikkunanverhoissa on valkoista sekä juuttikangasta. Näin heti sielunisilmin millaisen kranssin ikkunaan värkkään... Tässä tulos!

Kranssin keskelle virittelin sieltä osto ja myyntiliikkeestä ostettuja lusikoita. Eipä siihen sitten muuta tarvittu lisäksi kuin juuttinauha kiertämään kranssia. Näillä näkymillä mennään nyt vähän aikaa.

Vihdoinkin nahkalaukku!

Vihdoin sain tehtyä nahkalaukun. Sitä nahkavuotaa olen hypistellyt ja silitellyt jo niin kauan ja hartaasti joten olen niin onnellinen että sain laukun tehtyä.

Avainasemassa tässä projektissa oli ehdottomasti ostamani paininjalka. Ostin kaksi erilaista paininjalkaa joita voi käyttää nahkaa, muovia tai muuta nihkeästi liukuvaa materiaali ommellessa. Teflonjalka liukuu vaivattomasti nahan yli ja rullajalka kuulema toimii myös vastaavassa haasteellisessa materiaalissa.

Käytin nyt tässä projektissa tuota teflonjalkaa. Koeompeleita tehdessä säädin tikin pituudeksi 3 ja langankireyden 5. Näillä lukemilla ompelu sujui mukavasti.

Ensin tietenkin piti tehdä laukun kaavat ja suunitella tarkaan mitä oikein haluan. Muutama peruslähtökohta laukulle on että tämä rakas organisaattori pitää mahtua laukun sisään vaivattomasti. Laukussa pitää myöskin olla yksi pidempi sanka joka riittää olkapäälle ja kaksi lyhyttä käsisankaa. Laukku täytyy myöskin olla vetoketjumalli. En halunut mitään ylimääräisiä härpäkkeitä roikkuvan laukusta joten sellainen selkeä malli piirtyi mieleeni.

Mittailin ja funtsailin tarkkaan kokoa sillä nahan kanssa pitää olla tarkkana ellei halua tehdä tilkkutyö laukkua. Ajattelin myös että laukku voisi olla sellainen rento mutta samalla tyylikäs. Haa, siinähän olikin sitten riittävästi haastetta.

Lopulta hikisin käsin leikkasin osat ja aloin ompelemaan laukkua kasaan. Ulkopuolelle tein magneettinepparilla suljettavan kännytaskun. Tässä vaiheessa minulla oli hienot suunnitelmat tehdä laukkuun koristeompeleita. Ompelin taskun alareunan paksulla tummalla vahatulla narulla käyttäen apuna nahkapaskalia ja paksua neulaa ja pihtejä ja hampaiden kiristystä. Tämän yhden ompeleen jälkeen päätin että se oli sitten viimeinen käsin ommeltu sauma.

Halusin laukkuun jotakin elävyyttä kuitenkaan tekemättä niitä ylimääräisiä härpäkkeitä. Siispä ompelin taskun mokkapuoli ulospäin. Käytännössä varmaan ihan tyhmä idea, mutta siinä se nyt on. Yhden myönnytyksen härpäkkeelle tein tässä taskunkannessa. Minulla on pyörinyt laatikossa  tälläinen metallinen läpyskä jo kauan ja jotenkin se sopi tähän kohtaa hyvin.

Alkuperäisessä ideassa halusin tehdä laukuun jotain rentoa joten ompelin ulkosaumat ja pohjan saumat ulkopuolelle. Muut saumat tein normaalisti nurjalle.

Yläreunaan ompelin vetoketjun niin että vetoketju avattuna laukku "aukeaa" kunnolla ja sen ihanan organisaattorin saa nostettua helposti ulos.

Laukun vuoreen ompelin yhden taskun sillä organisaattorihan on täynnä taskuja. :) Tosin tässä kuvassa näkyy totaalisen kaaosmaisesti tungettu kassi.

Nahka on ihanaa ommella kun paininjalka luistaa hyvin ja kone ommella napsuttaa nätisti. Kuitenkin jostain kumman syystä vetoketjua ommellessa yksi kohta jäin omituisesti aina ilman tikkejä, täysin käsittämätön juttu, mutta lopulta kolmannella yrittämällä siihenkin kohtaan sain tikkauksen onnistumaan.

Jee, nyt mulla on ihana nahkalaukku!!!

Lisäys 27.8.2014

Jälkikäteen käsittelin vielä laukun niinkuin myös ipad kotelon nahansuoja vahalla. Suosittelen tätä toimenpidettä tälläistä nahkaa työstävälle. Laukusta tuli vieläkin ihanampi kuin mitä se oli alkujaan.

Jättiläisen kukkaro

Olen hypistellyt jännittyneenä kaunista nahkavuotaa jonka sain ystävältäni. Ajatuksena on tehdä siitä kassi, joten kaava kasille täytyy olla hyvä ja juuri sellainen kuin "sieluni silmin" näen- mitä sitten näen, en tiedä vielä.

Tästä syystä olen tehnyt koekappaleita, jotta lopulta kun rohkaistun leikkaamaan nahkaa on malli toimiva. Näitä koekappaleita tehdessä lähtee helposti homma ihan omille teilleen eikä koekappaleen kaava lopulta ole ollenkaan sopiva siihen nahkatyöhön. Saa nähdä kuinka monta koekappaletta teen...

Tässä yksi koekappale josta tuli jättiläisen kukkaro. Oikeasti se on ihan pikkukassin kokoinen, mutta näyttää isolta kukkarolta. Halusin ehdottomasti käyttää tätä napsukehikkoa, tosin alkuperäinen idea oli käyttää suorakaiteen muotoista. Tämä oli heti se ensimmäinen luistaminen alkuperäisestä suunnitelmasta. :)

Kuvassa näkyy taustalla kassin kaava (tuo kaaosmainen kasa takana) sekä kassin kangas (vanha farkunlahje) leikattuna. Koska halusin oikein pullean kassin levitin kaavaa hurjasti, kuitenkin pitäen tarkasti huolen yläosan mitoituksesta. Tässä tämä kassi näyttää pikku farkkuhameelta. Välttääkseni kuitenkaan tekemästä isoa pallomönttiä leikkasin alaosan suikaileiksi ja ompelin suikaleiden väliin pitsinauhaa.

Tein saman pitsinauha systeemin molemmin puolin. Koska jostain ihmeen syystä mitään asiaa ei voi tehdä yksinkertaisesti ja helpolla vaan aina pitää lisätä joku pikku jippo töihin, tein sen myös tähän työhön. Lisäsin vetoketjullisen piilotaskun pitsin alle. Kuitenkaan en halunnut että se olisi ihan oikeasti täysin piilotasku joten ompelin värikkään vetoketjun taskuun. Myönnettäköön että sitä vetoketjua ommellessa mietin muutamaan kertaan oliko liukas vuorikangas ihan paras mahdollinen valinta. Lopputuloksena voin kuitenkin todeta että oli se. :)

Alla olevassa kuvassa näkyy laukun vuorikangas jota olen juuri ompelemassa käsin kiinni. Kangas on erään henkilön vanha paitakangas.

Lopputulos näkyy tässä! Kassin kehikon liimasin käyttäen Gütermann tekstiililiimaa tosin sitä ennen olin ommellut PAKSUN nyörin suuaukoon ja liimatessa lisäsin vielä paperinarua jotta saumasta tulisi tiukka. Saa nähdä pitääkö tämä liima kassin kiinni kehikossaan. Yleensä puristan kehikon tiukaksi, mutta tämä on niin paksu ja iso kehikko etten halunnut alkaa puristamaan sitä litteäksi. 

Kehikossa oli valmiina lenkit joihin saa kiinnitettyä hihnan. Ensin ajattelin ommella farkkusen hihnan, mutta sitten muistin että minulla on tälläistä ketjua-paljon. Kaikkein eniten voimia vaativa homma oli saada katkaistua tämä ketju. Ihan järkyttävää! No katkesi se onneksi hirveän irvistelyn ja hauislihasten pullistelun jälkeen. Harva tietääkään kuinka suuri urheilusuoritus voi tälläisen kassin värkkääminen olla.

Takaosassa näkyy pikku vilaus vetskaritaskusta, laitoin siihen vetoketjunvetimeen vielä lisä läpyskän että se on helpompi avata.

Viimeinen pilkistys sisäpuolelle :) Niin ja tosiaankin, pohja on ovaalin muotoinen, samankokoinen kuin mitä kehikko on avonaisena.

Nimi tälle kassille tuli kun rakas mieheni tuli katsomaan mitä puuhaan. Hän naurahti että ihan jättiläisen kukkaron näköinen pussukka. Tyttäreni taas vaivihkaa sanoi; "ihan kiva, aijotko käyttää tota?" Ilmeestä päätellen hän ei sitä toivo :D ja vuorikangas on kuulema erikoinen. No tietenkin on, sitähän juuri halusinkin.

Kassi kainalossa olen jo kuljeskellut julkisilla paikoilla :D, hyvin toimii.

Pääsiäistä odotellessa

Tovi on vierähtänyt viime päivityksestä. Pääsiäinen on ovella ja siihen tämä julkaisu tähtää tai siis nämä askartelut joita olen tehnyt.

Löysin ison laatikon puolillaan tapettiliimaa. Mietin että mihin sitä voisi käyttää ennenkuin koko liima kuivaa käyttökelvottomaksi. Kokeilin tätä vesi-ilmapallonaru juttua. Ja tälläinen oli tulos:

Tämä ensimmäinen kuva edustaa yhtä versiota valmiina.

Homma näyttää työvaiheineen tältä: Ensi pallojen päälle kieputellaan narua tms. Huomasin että oli helpointa kieputella sitä paperinarua pallon päälle kun ensin oli laittanut pallon päälle vähän liimaa. Silloin se naru ei luistellut paikoiltaan niin helposti.

Tässä nämä pallerot ovat nyt kuivuneena ja se hauska homma alkoi. Huomasin että oli hyvä idea pitää kiinni siitä pallon "navasta" ettei se koko kurttunen puhkastu pallon jämä jää kummittelemaan sinne narupallon sisään. Koska olin laittanut sitä liimaa jo suoraan siihen pallon päälle jäi narujen väleihin pieni kuultava muovikalvo näkyviin. Muutamasta pallosta rapsuttelin niitä pois, mutta en kaikista ja niistä tuli kivan näköisiä. Ihan kuin naru olisi herkän lasin päällä.

Tätä seuraavaa työvaihetta varten keräilin maitotölkkejä. Niistä virittelin valualustat. Merkkasin purkin sisäreunaan viivan mihin asti haluan kipsivalun loppuvan. Jotta tämä valuhommeli olisi riittävän haastava halusin tietenkin ne kepakot joiden päissä narumunat ovat, keskelle valua. Merkkasin ja viritin apunarut sivusta jotta sain kepin ankkuroitua suoraan keskelle.

Ennen valua kiinnitin munan maalattuun kepakkoon. Liimasin munan kuumaliimapistoolilla sillä se on nopea työtapa ja valkoinen kuultava liima ei näy rumasti munan pohjasta.

 Tässä nämä munat nyt töröttävät purkeissaan. Kipsinä käytin nopeasti kuivuvaa Cera-Mix kipsijauhoa.

Nämä munat ovat nyt päässeet purkeistaan ja seuraavaksi viilasin valun jättämät söheröt pois. Reunat tuppaavat aina nousemaan ylöspäin, mutta kipsi on helppoa työstää. (sotkusta hommaa :D )

Käsittelin myös narumunien pintoja erilaisilla tekniikoilla. Tämän munan pintaan hieroin sellaista Inka-Gold väriä. Se on nopeasti kuivuva metallinhohtoinen väri. Tämä väri on Alt-Silber 909.

Tässä munassa on koristeena myös pikkusia silkkikukkia jotka liimasin myös kuumaliimalla. Niin ja tosiaan maalasin myös tuon kipsijalan valkoiseksi jotta se ei pölyäisi ja näyttäisi siistimmältä.

Kaikki munat eivät olleet valkoisia. Tämä on juuttinarua ja sen jalustana toimii vanhan näköinen lankarulla. Lisäsin vähän haastetta tehtävään, sulat ja kuumaliima... Tuo munan päällä oleva puunappi oli vähän liian isokokoinen, mutta siihen se nyt kuitenkin jäi.

Tämä muna on myös juuttinarua, mutta vihreä kevään kunniaksi. Jalustana tässä on renkaaksi viritelty köysi ja höyheniä . Vieressä toinen matalaversio, tässä vaiheessa alkoi jo tuntumaan että nyt saa munat riittää.

 Yhden munan vielä värkkäsin sillä versiolla, että liimasin narunpintaan pieniä helmiä. Ihan kivan näköinen valmiina.

Tämä muna komppania piti tulla myyntiin eräisiin myyjäisiin jotka sitten peruuntuivat. Onneksi oli toiset myyjäiset mihin lahjoitin koko setin, huh huh. :)

Kotiin tein sitten ihan erilaisen muna jutun. Halusin jotain olohuoneen ikkunaan mutta en mitään kukkaa tai muuta peittävää, jotain kevyttä. Halusin kuitenkin myös sellaista joka jotenkin liittyy myös ympäröivään sisustukseen. Siispä näiden ajatusten siivittämänä virittelin munahimmelin. Kepakko missä nämä herkät munat roikkuvat on samaa materiaalia kuin vieressä olevan keittiön ovet. Keskellä on punainen nappi joka on yksi värielementti meidän kotona.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on meidän ovikoriste. Kananverkosta väännelty pupu. Tämä on tälläinen paloturvallinen versio, sillä ainoastaan tuo rusetti voi kärähtää. Tuntuu nämä paloturvallisuus säädökset kiristyvän taloyhtiöissä.

Mukavaa pääsiäistä kaikille. Muistetaan pääsiäisen pääsanoma:

Kristus on ylösnoussut ja hän elää!