Paras cinnamon roll resepti mitä olen kokeillut

Nam Nam ja Lurpsis

 Tässä nämä herkut kuvattuna. Kuva ei nyt tosiaankaan kerro koko totuutta, sillä tätä makua ja tuoksua ei voi millään liittää näihin kuviin. Jos jotakin kuitenkin täytyy vielä mainostaa tästä unelmaisesta herkusta, niin mieheni joka ei pidä makeasta söi tätä herkkua ihan innossaan. Ennenkuulumatonta!

Löysin tämän reseptin netistä ja alkuperäinen ohje on amerikkalaisilla mitoilla kirjoitettu. Muunsin mitat suomalaiseen mittayksikköön ja jaoin vielä alkuperäisen ohjeen puoliksi. Mutta tässä tämä resepti työohjeineen:

Tarvitset:

Taikinaan
0,5 l maitoa
100 gr voita
1 dl sokeria
1 pkt hiivaa (tuorehiiva)
n. 10 dl vehnäjauhoja + 2 dl kaulintavaiheeseen
½ tl leivinjauhetta (alkuperäisessä ohjeessa sanottiin että kukkurallinen mitta, joten laita hieman enemmän kuin ½ tl kaikkia näitä aineita)
½ tl soodaa
½ rkl suolaa

Täytteeseen
voita
ruskeaa sokeria
kanelia

Kuorrutteeseen
noin 2,5 dl pölysokeria
1 tl vanilijasokeria
0,5 dl maitoa
25 gr voita
hippunen suolaa

Ja se tehdään näin: :)

Sekoita maito, voi ja sokeri kattilassa ja lämmitä sekottaen niin että ainekset sulavat. Siirrä syrjään ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva ja sekoita jotta se liukenee nesteeseen. Sekoita toisessa astiassa kuivat aineet keskenään. Sekoita neste ja jauhot keskenään, ei tarvitse vaivata, vain sekoittaa niin ettei ole jauhoklimppejä. Peitä astia liinalla ja anna kohota vedottomassa paikassa noin tunnin. (Minulla kohosi reilusti yli tunnin)

Kohotuksen jälkeen kaada löysä taikina jauhoitetulle alustalla jossa on reilusti jauhoja. Vaivaa jauhot taikinaan, niin ettei taikina tartu kiinni kaulimeen ja alustaan. Sen ei ole tarkoitus kuitenkaan olla mikään napakka taikina, ainoastaan niin ettei se liimaudu kiinni alustaan.

Puolita taikina ja kauli siitä tasainen levy, aivan niinkuin korvapuustia tehdessä. Levitä kaulitulle taikinalle voita tasaisesti, ripottele ruskeata sokeria reilusti sekä kanelia. Kääri rullalle ja tarkista että rulla pysyy kiinni. Leikkaa terävällä veitsellä tasakokoisia paloja ja nosta ne rasvattuun vuokaan leikkuupinta ylöspäin ja  niin että palojen väliin jää vähän rakoa. Anna nousta liinan alla noin 20 minuttia.

Tee sama juttu toiselle taikinan puoliskolle. Minulla loppui kaneli kesken, joten korvasin sen Marianne murusilla sekä pienillä vaahtokarkeilla, jotka levittelin tasaisesti voidellun taikinalevyn päälle. Sama rullaus systeemi ja loppu latominen kuin edellisellä pulla satsilla.

Paista uunissa noin 200 asteessa uunin keskivälissä suunilleen 15 minuuttia kunnes pullat ovat päältä vähän ruskistuneet.

Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään.Kannattaa sulattaa voi esim. mikrossa nesteeksi ja sitten lisätä muut aineet, muista suola!  Kuorrute saa olla löysää, mutta ei klönttistä eikä ohutta lirua. Lisää nestettä tai pöylysokeria tarpeen mukaan. Alkuperäisessä ohjeessa luki, että ½ pussia pölysokeria käytetään tähän annokseen. No, en tiedä minkä kokoisia pölysokeripusseja siellä myydään, mutta jos se on niin kuin yleensä, niin ne ovat huomattavasti suurempia paketteja kuin meillä, joten varaa pölysokeria riittävästi tähän hommaan.

Kaada kuorrute pullien päälle sikin sokin , mutta kuitenkin niin että jokainen pulla saa kuorrutetta. Tämä kuorrute hommeli kannattaa tehdä silloin kun pullat ovat vielä vuoassa.

Tässä ensimmäisessä kuvassa olevissa pullissa on sisällä vaahtokarkkeja ja marianne murua. Kuvan jälkeen lisäsin vielä kuorrutetta, sillä muuten osa näyttäisi surullisen näköisiltä. Nimesin nämä tivolipulliksi. (Hillittömän hyviä)

 Tässä alemmassa olevassa satsissa ovat kanelit kohdallaan. Olin juuri kaatanut kuorrutuksen kun nappasin tämän kuvan. Joten kuvaamisen jälkeen osa kuorrutuksesta valui alemmaksi pullien väliin. Tämä kaneli versio oli enemmän minun makuun, mutta kumpikin versio sai vahvaa kannatusta.

Siis ihan oikeesti näitä kannattaa leipoa! :)

Aluksi ajattelin, että tästä tulee ihan ällö makeeta, mutta ei tullutkaan. Pakastin äkkiä pullia välttääkseni yltiöpäisen himoni syödä niitä. Harmi, että pakastimen ovessa ei ollut lukkoa. Pulla oli tosi näppärä sulattaa ja voihan nenä, se oli silloin vieläkin parempaa kun se oli hiukka lämmin. Aghh... Onneksi perheen muutkin jäsenet hiippailevat pakastimen ja mikron luona tasaseen tahtiin, ehkä nämä eivät kaikki päädykkään minun napaani.

Nyt on pakko pitää kädet kiireisinä, ettei sormiin vaan tartu pullaa....Tai jospa suunnittelisin erilaisia täytteitä näihin, ehkä joku kirpakka sitruuna systeemi tai vaikka kirsikkaa. Hmm... täytyypä kokeilla :D

Mutta ei! Seuraava postaus sisältää lankamaailmaa. Huivi on jo tehty! Hillittömän paksuilla puikoilla vielä. Olin kuin Liisa Ihmemaassa kun väkersin silmukkaa niillä, mutta lisää myöhemmin.

Tämä vuosi lähtee takoen käyntiin

Vuoden alku on lähtenyt käyntiin kovin rauhallisesti. Ei kuitenkaan hiljaisesti, sillä päätin kokeilla eräänä päivänä kuinka lusikan saa taottua litteäksi "kakkulapioksi".
Kyllä lusikan saa taottua ihan kivasti, se on nyt todettu. Täysin toinen asia taas on se miltä lusikka lopulta näyttää ja kuinka kova ääni taonnasta lähtee.

Minulla on ollut jo vuosia yksi ruokalusikka, jonka ostin kerran kirpputorilta vähän niinkuin vahingossa. Lusikka on pyörinyt laatikon pohjalla jo pitkään, sillä se on harvinaisen raivostuttavan rasittavan omituisen värinen. Olen puhdistanut sitä kaikin mahdollisin keinoin, mutta mikää ei ole tehonnut sen omituiseen tummuuteen, joten se vain on ollut käyttämättä laatikon uumenissa. Ajattelin että tämän lusikan voin hyvin käyttää kokeelliseen taontaan, eikä tarvitse harmitella jos se menee pieleen.

Aloitin siitä että otin taonta-alustaksi pienen rautatienraudanpätkän, jonka olen saanut äidiltäni. Se on tukeva ja juuri hyvä tähän työhön. Koska asumme kerrostalossa, laitoin alle vielä paksun karvamaton jotta ääni ei olisi ihan niin kamala. Aloin paukuttamaan lusikkaa tavallisella vasaralla lusikan alapuolelta keskiosasta ja paukuttelin hellästi mutta riittävän napakasti. Taonta eteni keskeltä reunoihin. Lopuksi tarkistin vielä lusikanvarren asennon. Hyvä tuli...

Mutta: se mikä tässä oli varsin odottamatonta oli kuinka se rasittava omituinen mustanruskeankellertävänsinertävänpunainen väri lähti rapisemalla pois. Huomasin sen kesken taonnan ja lopuksi putsasin lusikan soodalla ja vedellä. Hop heijaa, litteä kakkulapioni kiiltää kummasti. Lusikassa ei ole mitään leimoja tai merkkejä mitä materiaalia se mahtaa olla. Oli mitä oli, niin nyt se on kakkulapio. Jotta hommassa olisi vielä jotain muuta pikku viritystä, niin taoin siihen tekstin: Sweet
Koska minä tein sen, niin tottahan toki tekstissä menee ainakin yksi kirjain vinoon. Tällä kertaa se oli W.  No niin, siinä se sitten on.

-----------
Tämän postauksen lisänä laitan vielä muutaman kuvan. Sain joululahjaksi digitaalisen valokuvakehyksen ja siitähän se sitten alkoi. Tottahan toki haluan kehykseen pyörimään kuvia vuosien varrelta. Koska tämä digitaalinen aikakausi on alkanut huomattavasti myöhemmin kuin mitä meidän perheen valokuvaushistoria, niin ratkaisu löytyi skannerista. Uskomatonta kuinka paljon sitä unohtaa asioita ja miten ihanaa on kun niitä voi jälkikäteen muistella kuvien myötä. Ihan muutamassa tunnissa ei tälläistä projektia voi suorittaa. Oma projektini on kyllä vielä täysin kesken, mutta tästä on hyvä jatkaa.

 Nämä ihanat mussukat ovat jo aikuisia. Ihania olivat silloin ja ihania ovat vieläkin :)

 Koska kaikki muuttuvat, niin olen muuttunut minäkin. Tässä kuva vuodelta 1986, kun olin vaihto-oppilaana USA:ssa. Voi niitä aikoja... :D

Takaisin vuoteen 2013, vieressä pussillinen lankoja ja muuta härpäkettä. Aloitan uhkarohkeasti kutomaan lapasia jotka huovutetaan kevyesti. Saa nähdä mitä niille käy. Eräs rakas ystäväni on kerran tehnyt minulle huovutetut lapaset ja niitä muistelen aina niin lämmöllä. Toinen lapanen oli huopunut hyvin ja toinen ei ja siinä oli myös peukalo samalla puolella kuin huopuneessa :D Ehkä paras joululahja ikinä. Kiitos Silja!