1. Siis ensin kauppaan etsimään sopivan kokoista taulunpohjaa johon halusin tietyn tekstin, muutamia tärkeimpiä sanoja jotka kuvaavat minun sydämeni herraa. Taulunpohjan löytäminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Kyllähän niitä pohjia varmasti löytyy jos haluaa maksaa paljon, mutta koska tämä oli ensimmäinen kerta kuin olin tekemässä tätä en halunut upottaa hillitöntä määrää rahaa siihen. Mielenkiintoisen metsästyksen jälkeen työhuoneessani oli kolme eri kokoista taulunpohjaa. Koska tekstiä oli paljon valitsin suurimman pohjan.
2. Seuraavaksi aloin piirellä lyijykynällä apuviivoja ja kirjoittaa samalla tekstiä pohjaa myöskin lyijykynällä.
3. Eli sama teksi kuumaliimalla tehostettuna:
4. Nyt alkoi se hauska juttu. Spreymaalilla suhaaminen. Ulkona satoi vettä ja tuuli joten parvekkeella maalaaminen ei oikein ollut hyvä vaihtoehto. Koska tämä maalaamisen into oli päällä tein rohkean ratkaisun. Suojasin vierashuoneen lattian ja kaiken mitä siinä lähellä oli, avasin ikkunan ja suljin oven. Ajattelin että pikku suhautus ei nyt mitään katastroofia aiheuta kun olen suojautunut näin tehokkaasti.
Ajatus hyvä, totuus: haju katastrofi, sekä "pientä valitusta" miten koko koti haisee. No se oli jo tehty, mitä sille enään mitään voi :D
Kaikesta huolimatta tulos oli tälläinen:
5. Pienen testailun ja funtsaamisen jälkeen päädyin käyttämään clark liituväriä. Aloin värittämään sanoja sieltä ja täältä. Väritetyt sanat näyttävät ihan kuin pikku paahdetut marengit, lurps! Pienen mielipiden kyselyn jälkeen päädyin ratkaisuun, että näin se tuleekin jäämään. Kaikkia tekstejä ei kannata värittää.
Tässä lopputulos: Okei, ei näytä pöydällä ollenkaan niin hyvälle kuin seinällä, mutta tämä nyt riittäköön. :)
1. Käytä kuumaliimaa ja poista tarkasti ne siimat.
2. Maalaa ulkona
3. Relaa :D
Tämä seuraava juttu on sitten ainakin sitä relaamista
Lapsemme ovat kasvaneet jo aikuisiksi ja muuttanee omiin koteihinsa on heidän lelut jääneet käyttämättömäksi. Kuitenkaan en halua hävittää niitä. Osan voi laittaa jemmaan odottamaan uusia käyttäjiä tai lahjoittaa pois mutta ei kaikkea, ei!
Siispä taas kauppaa, leluja ostamaan- ei vaan jälleen kerran taulunkehyksiä ostamaan. Tämä kehyksen ostaminen oli myös hieman työlästä, sillä moni kehys oli liian matala. Miten niin matala? Vastaus näkyy tässä:
Poikamme rakkaimmat pikkuautot pääsivät kehyksien sisään muistuttamaan menneistä ajoista ja niistä hetkistä kun astuin huomaamattani auton päälle illan pimeydessä tai kun imuroidessa eteen tuli ruuhkajono. Tosin luulen että miniäni ei tätä taulua heidän sisustukseen kelpuuta. :D
Tekisi niin mieli laittaa tänne näkyville kuvia mitä olen myyntiin puuhannut, mutta turhamaisuudessani kuvittelen että joku muukin puuhailija lukee tätä blogia ja mahdollisesti plagioisi mun tuotteita :D eli jätän ne myöhemmäksi, ehkä.
