Jiirisahan onnellinen omistaja sekä keittiön sisustuksen täydennys

Kävimme tässä jonkin aikaa sitten osto ja myyntiliikkeessä. Voi mikä aarreaitta! Siellä oli aivan hillittömästi erilaisia työkaluja jotka ovat minun intohimo. Rautakaupassa luuraan aina työkaluhyllyjä hypistellen :D Löysin sielä liikkeestä hyvän jiirisahan joka on tukeva ja kaikin puolin toimiva. Löysin sieltä kyllä paljon muitakin mukavia juttuja. Loppusumma oli niin pieni että ihan heikotti, voiko ihan oikeasti saada muutamalla kympillä niin paljon tärkeitä toimivia hyviä juttuja!

Onnellisena jiirisahan omistajana mietin kuumeisesti mitä nyt sitten ensinmäisenä sahaisin. Parvekkeelta puuttui parvekepöytä ja lattiaremontin jäljiltä meille oli jäänyt paketti laminaattia sekä listoja. Siispä saha esiin ja pöytälevyä rakentamaan. Pöydänjalaksi päätin käyttää puuseppä poikani tekemää lehtitelinettä. Mittailin ja sahailin, mittailin ja sahailin uudestaan. Lopulta äherryksen ja tuherruksen jälkeen sain kuin sainkin sahattua oikean kokoiset "karmit" pöytälevylle jonka olin siis tehnyt laminaattilankuista.

Laminaatin alle rakentelin tukikehikon ja kaukalon jonka sisään lehtitelinejalka napsahtaisi kiinni. Muuten pöytäkansi liukuisi kuin pulkka jos sitä tönäsisi. Tämän kehikon virittelin myöskin ylijääneestä muovisesta kulmalistasta. Olin aivan suunnattoman tyytyväinen omaan kekselijäisyyteeni että käytän tämän koko systeemin kasaamiseen Aqua tack asennusliimaa jota oli myöskin jäänyt remontista. Pursottelin liimaa listoihin ja virittelin puristimet paikalleen. Odotin riittävän kuivumisajan ja avasin puristimet. Plääh... kaikki levisi kuin jokisen eväät pitkin lattiaa. Ei ainuttakaan saumaa mikä olisi tarttunut kiinni!

Tässä vaiheessä otti kyllä melkoisesti päähän, mutta jollain systeemillä oli tämä hökötys saatava kasaan. Niittipistooli on tosi kiva kaveri ja kontaktiliima myöskin. Naulaaminen ei tässä hommelissa ollut mahdollista. Niittejä ja liimaa käyttäen sain kaikki kasaan ja näin meillä on nyt parvekepöytä.

Keittiön ikkuna kaipasi jotain... ihan jotain sellaista mikä kuuluu juuri siihen ikkunaan. Näin mahtavan paksun suuren valkoisen pajukranssin ja siitä se sitten lähti. Ikkunanverhoissa on valkoista sekä juuttikangasta. Näin heti sielunisilmin millaisen kranssin ikkunaan värkkään... Tässä tulos!

Kranssin keskelle virittelin sieltä osto ja myyntiliikkeestä ostettuja lusikoita. Eipä siihen sitten muuta tarvittu lisäksi kuin juuttinauha kiertämään kranssia. Näillä näkymillä mennään nyt vähän aikaa.

Vihdoinkin nahkalaukku!

Vihdoin sain tehtyä nahkalaukun. Sitä nahkavuotaa olen hypistellyt ja silitellyt jo niin kauan ja hartaasti joten olen niin onnellinen että sain laukun tehtyä.

Avainasemassa tässä projektissa oli ehdottomasti ostamani paininjalka. Ostin kaksi erilaista paininjalkaa joita voi käyttää nahkaa, muovia tai muuta nihkeästi liukuvaa materiaali ommellessa. Teflonjalka liukuu vaivattomasti nahan yli ja rullajalka kuulema toimii myös vastaavassa haasteellisessa materiaalissa.

Käytin nyt tässä projektissa tuota teflonjalkaa. Koeompeleita tehdessä säädin tikin pituudeksi 3 ja langankireyden 5. Näillä lukemilla ompelu sujui mukavasti.

Ensin tietenkin piti tehdä laukun kaavat ja suunitella tarkaan mitä oikein haluan. Muutama peruslähtökohta laukulle on että tämä rakas organisaattori pitää mahtua laukun sisään vaivattomasti. Laukussa pitää myöskin olla yksi pidempi sanka joka riittää olkapäälle ja kaksi lyhyttä käsisankaa. Laukku täytyy myöskin olla vetoketjumalli. En halunut mitään ylimääräisiä härpäkkeitä roikkuvan laukusta joten sellainen selkeä malli piirtyi mieleeni.

Mittailin ja funtsailin tarkkaan kokoa sillä nahan kanssa pitää olla tarkkana ellei halua tehdä tilkkutyö laukkua. Ajattelin myös että laukku voisi olla sellainen rento mutta samalla tyylikäs. Haa, siinähän olikin sitten riittävästi haastetta.

Lopulta hikisin käsin leikkasin osat ja aloin ompelemaan laukkua kasaan. Ulkopuolelle tein magneettinepparilla suljettavan kännytaskun. Tässä vaiheessa minulla oli hienot suunnitelmat tehdä laukkuun koristeompeleita. Ompelin taskun alareunan paksulla tummalla vahatulla narulla käyttäen apuna nahkapaskalia ja paksua neulaa ja pihtejä ja hampaiden kiristystä. Tämän yhden ompeleen jälkeen päätin että se oli sitten viimeinen käsin ommeltu sauma.

Halusin laukkuun jotakin elävyyttä kuitenkaan tekemättä niitä ylimääräisiä härpäkkeitä. Siispä ompelin taskun mokkapuoli ulospäin. Käytännössä varmaan ihan tyhmä idea, mutta siinä se nyt on. Yhden myönnytyksen härpäkkeelle tein tässä taskunkannessa. Minulla on pyörinyt laatikossa  tälläinen metallinen läpyskä jo kauan ja jotenkin se sopi tähän kohtaa hyvin.

Alkuperäisessä ideassa halusin tehdä laukuun jotain rentoa joten ompelin ulkosaumat ja pohjan saumat ulkopuolelle. Muut saumat tein normaalisti nurjalle.

Yläreunaan ompelin vetoketjun niin että vetoketju avattuna laukku "aukeaa" kunnolla ja sen ihanan organisaattorin saa nostettua helposti ulos.

Laukun vuoreen ompelin yhden taskun sillä organisaattorihan on täynnä taskuja. :) Tosin tässä kuvassa näkyy totaalisen kaaosmaisesti tungettu kassi.

Nahka on ihanaa ommella kun paininjalka luistaa hyvin ja kone ommella napsuttaa nätisti. Kuitenkin jostain kumman syystä vetoketjua ommellessa yksi kohta jäin omituisesti aina ilman tikkejä, täysin käsittämätön juttu, mutta lopulta kolmannella yrittämällä siihenkin kohtaan sain tikkauksen onnistumaan.

Jee, nyt mulla on ihana nahkalaukku!!!

Lisäys 27.8.2014

Jälkikäteen käsittelin vielä laukun niinkuin myös ipad kotelon nahansuoja vahalla. Suosittelen tätä toimenpidettä tälläistä nahkaa työstävälle. Laukusta tuli vieläkin ihanampi kuin mitä se oli alkujaan.