Kuvansiirtopaperin jättikäyttäjä löytyi!

Kyllä vaan, olen niin innostunut tähän kuvansiirtopaperiin, että huh huh. Aikaisemmassa  postauksessa oli yksi pussukka johon laitoin Rooman kartan ja muuta kivaa. Siitä se sitten alkoi...

Okei, noviisina sitä sitten silittelin onnellisena useampiin erilaisiin kankaisiin. Onneksi älysin tosiaankin kokeilla kuinka homma toimii eri materiaaleilla ja eri lämpötiloilla.

Olen käyttänyt Sinellin myymää paperia. Ensin ostin kahden kappaleen paketin, jossa oli suomenkielinen opastus kuinka tätä käytetään. Sitten myöhemmin ostin ison paketin, jossa oli paperin valmistajan käyttöohje. Ongelmana oli aluksi kuinka sen alus paperin saa irti. Ensimmäisesä ohjeessa siitä mainittiinkin kuinka se on hankala irrottaa ja neuvottiin käyttämään esimerkiksi neulaa apuna. Pohjapaperi on todella hankalaa irrottaa kun se meinaa repeytyä ihan väärästä kohtaa. No se valmistajan ohje olikin todella hyvä, sillä siinä neuvottii oikeasti repäisemään paperin kulmaa, jotta aluspaperi ja itse "kalvopaperi" erkanevat toisistaan. Jee, johan se nopeutti koko prosessia.

Toinen ongelma oli itse silittämis operaatio. Huomasin, että leivinpaperi jota käytin silitykseen piti vaihtaa joka kerta uuteen, jotta kuva ei jää kiinni itse paperiin. No onneksi se ei ole kallista tavaraa ja eihän sitä tarvitse kuin pikkuisen isomman palan kuin mitä siirtää/silittää. Seuraava juttu minkä opin on mielestäni erittäin tärkeä osa tätä koko hommaa. Raudan kuumuus on ainakin minulla - (miinus) kolme palloa, eli juuri ennen puuvilla/pellava lämpöä. Sillä kun silittelee ja painelee melkoisen lujasti niin kyllä se kuva ottaa kiinni, mutta paras juttu on tässä. Heti silittämisen jälkeen olen hinkannut tylpällä ja leveällä metallipäisellä kappaleella kuvaa, ihan kuin aikoinaa siirtokuvaa. Siinä hommassa meinaa kyllä palaa näpit sillä se pitää tehdä mahdollisimman pian silityksen jälkeen. Erityisesti reunat kannattaa käydä läpi muutamaan kertaan. Taattu tartunta tällä hommalla :)

Siis todella kova kiinnitys, opin sen erittäin hyvin. Luulin aluksi, että kuva saattaa "rapista" irti. No ei kyllä rapise, vaikka kynsillä yritin raapia sitä irti. Sillä herra Murphy toimii tässäkin. Mitä paremmin saat jonkun kiinni, niin todennäköisesti se pitää kohta saada irti. Eli keinoa irrottaa kuvaa en ole vielä keksinyt.

Lisäys edelliseen selostukseen: Jos käytät valkoista kuvansiirtopaperia ja siirrät sen mustaan tai oikein tummaan kankaaseen voi lopputulos olla tosi tumma. Mustalle tai tummalle kankaalle käytettävää kuvansiirtopaperia myydään ainakin Clas Ohlssonilla. En ole sitä itse vielä kokeillut, mutta ehkäpä sitä voisi kokeilla.

Tämän opetuksen opin kantapään kautta, kun innossani silittelin yhtä vaaleata karttaa ja hups heijaa, siitä kartasta ei sitten kyllä näkynyt yhtään mitään, se taustakangas puski tummana läpi. Onnistuin pelastamaan tilanteen sillä, että leikkasin juuri samankokoisen liimakangaspalan kuin mitä se kartta oli ja silitin sen ja uuden kuvan samaan paikkaan. Nyt sain kartan näkyviin. No, tulipahan tuokin kikka keksittyä kun muuta mahdollisutta juuri tässä tapauksessa ei ollut.

Oho, tulipa selitettyä tätä asiaa perusteellisesti. Toivottavasti tästä on jotain apua jos joku aiheesta ohjetta etsii.

Tässä uusi ihastuttava farkkupussukka jossa käytin... haa tietty tätä kuvansiirtopaperia!

 Aika hauska vaikka itse sanonkin. Itseasiassa minusta niin hauska, että en meinannut raaskia myydä tätä pussukkaa :) Itsekkin olen pelannut tennistä, tosin en ihan tuon näköisellä mailalla. Tuli niin ihanat ajat mieleen tenniksen parissa, voi niitä aikoja.

Tällä hetkellä on monta projektia meneillä päällekkäin. Saa nähdä minkä saa seuraavaksi valmiiksi näytettäväksi tänne.

Ai niin, onhan tässä vielä yksi farkku juttu näytettävä. Tein farkkupussin kehykseen. Epäilin onnistuuko niin paksu kangas kehykseen laitettavaksi, mutta kyllähän se sinne tunkemalla meni. Ja tsadaa, yllätys yllätys tässäkin on kuvansiirtopaperia käytetty.

Nyt takasin hommin, jotta voin laittaa tänne uusia päivityksiä.