Vuoden pipopäivitys ja vähän muutakin
Kuten tässä on nyt tullut todettua, minun päivitykset vähän laahaavat perässä. Nyt olen kaukaa viisas enkä päivitä tätä kesällä. Pipot noin niin kuin yleensä ottaen kuuluvat minun sukupolvessani kylmään vuodenaikaan. Tosin, kun nyt on kyse Suomesta, voi toisinaan olla ihan hyvä idea pitää pipoa päässä ihan keskellä kesää. Erityisesti jos on merellä, tai mökillä, tai vaikka ihan omassa pihassa, silloin myös voi olla kylmä vuodenaika.
Nyt siis puhun kudotusta/neulotusta piposta. Nämä verbit kutoa tai neuloa tuntuu olevan kesto kinastelun aihe. Joku käyttää sanaa kutoa ja joku neuloa, minulle se on ihan sama, kumpikin käy kunhan vaan saa pipon valmiiksi. Mutta tsadaa... heitän vielä kehikon kehään!
Muutama vuosi sitten tutustuin tähän kehikkokutomiseen. Oli ihan pakko kokeilla ja hurahdin siihen heti vimmalla mukaan. Taas istuin töllöttämässä YouTubea ja sieltä löytyviä videoita. Pinterestikään ei jäänyt huomiotta. Kummasti alkoi minun knit kansio täyttymään ideoista.
Siis kyse on tästä vempeleestä 
Tuossa vasemmalla on se koukku millä koukutaan lankaa kehikolla. Värkkäsin varren ympärille tuollaisen kumisen paksunnoksen, jotta sormet eivät väsyisi niin nopeasti kun koukuttaa innokkaasti.
Hyvin äkkiä oppi kaikki mahdolliset virheet mitä kannattaa välttää, jos haluaa lopputuloksen olevan sellainen että sen kehtaa laittaa päähän.
Havaitsin myös, että paksut langat ovat tosi hyviä tässä kehikkohommelissa. Ohuella langalla voi kyllä tehdä, mutta jälki voi olla hyvinkin harvaa.
Kehikkoja tulee 4 eri kokoista kappaletta paketissa ja koukku tai kaksi sekä iso muovinen neula.
Kun pääsin oikein vauhtiin koukuttamisessa oli vain vuorokauden tunnit rajana. Koukuttelin pipon jos toisenkin. Tein niitä perheelle ja tutuille ja taas kierros uusiksi. Innostin siinä pari muutakin henkilöä koukkuilemaan.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että tuolla systeemillä saa vain samanlaista pintaa tehtyä. Ei suinkaan, mahdollisuuksia on monia. Yksi varmaan yleisin malli on tämä resorin näköinen versio. Se sopii hyvin pipoihin ja on ollut nyt muotia jo useamman vuoden.
Näissä pipoissa olen käyttänyt kahta eri kehikko kokoa. Lankana oli mm nämä:
Voi ah, vauvoille on niin ihana kutoa lapasia, ei peukkuja!!! 😂
Tämä valkoinen pipo on taas kuvioltaan helmi. Siinä oli vähän enemmän laskemista miten mikäkin nappula kierretään, mutta itse pidän tästä mallista eniten.
Kyllä minulla on myös puikot heiluneet. Niin kuin yllä olevista kuvista näkee, olen muutamat lapaset tehnyt vauvoille.
Tein myös tämän vanhan klassikko mallin neulemyssystä. Tämä on kyllä paras ja suojaavin malli vauvalla.
Vaikka ne peukalot ovat aika tuskastuttavia olen kuitenkin kutonut myös ihan peukalollisia lapasia. Kudoin lapsilleni sekä heidän puolisoilleen lapaset, jossa on heijastinnauhaa lisänä. Silloin ei vielä ollut tullut sitä heijastinlankaa myyntiin. Aloitin kutomaan näitä jo kesällä mökillä ja illan pimetessä näki kuinka hyvin nämä heijastivat. Hyvä keksintö tuo valmis heijastinlanka. Täällä talven pimeydessä pitäisi jokainen jalankulkija varustaa jollakin oikeasti heijastavalla jutulla. En tiedä jaetaanko enää kouluissa heijastimia, mutta jos ei, niin toivottavasti siihen tulee muutos.
Päivän postaukset heijastimineen olivat nyt tässä. Seuraava postaus onkin sitten ihan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti