Suomi 100 vuotta
Muutamia vuosia sitten kun saimme juhlia Suomen satavuotis synttäreitä oli myös mediassa paljon dokumentteja ja elokuvia Suomen historiasta. Seurasin ja katsoin niitä suurella mielenkiinnolla.
Kun katsoin Aku Louhiniemen uuden Tuntematon Sotilas leffan, aloin pohtimaan missähän se minun pappani oikein sotapolkunsa kulki.
Aloin tutkia asiaa ja etsin sekä kyselin kaikilta jotka vain asiaan osasivat vastata tai edes arvata. Sain pappani kantakortin sekä sotilaspassin kopiot joista löytyi jo hyvin tietoa. Kirjasin pappani tiedot Sotapolku kantaan netissä. Jonkin ajan kuluttua huomasin liittyneeni facebookin eri sotahistoria ryhmiin ja sotapolku ryhmään. Sitä kautta sain vinkin mistä löydän lisää tietoa papan sotareissusta. Oikein tutisin innosta kun huomasin, että sotapäiväkirjat löytyy digitoituina sota-arkistosta. Samoin sieltä löytyy kymmeniä tuhansia valokuvia joiden selaamiseen sain kulumaan ihan kiitettävästi aikaa.
Yötä myöden luin ja kirjasin tietoja ja tapahtumia pappani nuoruuden vuosista sodan melskeessä. Välillä mieheni tuli yön hiljaisina tunteina kyselemään että tulisinko jo nukkumaan, mutta usein olin juuri tiukassa tilanteessa kun sotapäiväkirjassa kerrottiin kuinka pappani jaosto kevyessä ilmatorjunnassa oli tosi toimissa. En millään voinut jättää sitä tilannetta kesken.
Pappa lähti talvisotaan vapaaehtoisena ennen kuin oli käynyt armeijan. Talvisodan ajan hän toimi ilmatorjunnassa Rovaniemellä. Ilmatorjunta oli erityisen hankalaa Rovaniemellä, sillä ilmatorjunta tykkejä ei ollut saatavilla. Onneksi Ruotsista tuli vapaaehtoisia aseineen ja koneineen. Talvisodan talvi on ollut erityisen kylmä talvi vähän joka puolella. Ensimmäisen kerran tutustuin mm palttooseen nimeltä peski.
Talvisodan päätyttyä pappa siirrettiin samantien varusmiespalvelukseen opettelemaan juuri sitä mitä hän oli rintamalla jo tehnyt. Tosin tässä vaiheessa varusmiehet alkoivat myös huoltamaan ja varastoimaan aseita ja tykkejä seuraavaa koitosta varten. Melkoinen sillisalaatti sorttimentti oli silloinen Suomen armeijan asekokoelma. Talvisodan alkaessa kaikki mahdolliset aseet mitä oli vaan saatavilla ja varaa hankkia hankittiin.
Kun papan varusmiespalvelusaika oli viimeistä päivää menossa, Suomeen julistettiin liikekannallepano kesäkuussa 1941. Marssi kohti itärajaa alkoi.
Marraskuussa puolenvälin jälkeen 1944 pappa vapautettiin palveluksesta kotikaupungissaan Kemissä. Takana oli pitkä sotataival ja monta rankkaa kokemusta. Kotiin päästyään hän sai vihdoin nähdä esikoisensa kasvavan rakkaan vaimonsa kanssa.
Näitä sotapäiväkirjoja lukiessa ja sota-arkiston kuvia katsellessa nousi ja nousee edelleen suuri kunnioitus sotiemme veteraaneille ja myös kotirintamalle. Ne vuodet eivät ole olleet helppoja, mutta jotenkin, ehkä osuutensa on sisulla, Suomi nousi ylös kehitysmaa tasolta tähän nykypäivään.
Pappa ei puhunut minulle sota-ajasta. Kuuntelin kyllä hörökorvana jos vain oli mahdollista, sitä harvinaisuutta ei montaa kertaa tullut. Sen verran kuitenkin, että rupesin pelkäämään pienkoneiden ääniä. Olin vakuuttunut, että vihollinen sieltä tulee. Kun tätä papan sotataivalta tutkin ja kirjoitin, niin monta kertaa ajattelin, että voi kun pappa olisi kertonut enemmän.
Tähän projektiin käytin useamman viikon, sillä tarkastin ja hioin juttua aina vain uudestaan ja uudestaan. Liitin mukaan karttoja joihin merkitsin papan kulkeman reitin. Kirjoitin sotapäiväkirjoista osin tarkkoja lainauksia ja etsin lisätietoja paikoista ja tapahtumista mitä vain käsiini sain. Liitin myös kuvia niin papan omista albumeista kuin myös sota-arkistosta.
Liitin loppuun syventäviä lisätietoja sota-aikaan liittyvistä asioista mm sotalapsista, Lotta-Svärd järjestöstä, tavarapulasta jne. Olen iloinen, että tein tämän tutkielman, sillä se on avannut silmät monelle asialle joita en ole aikaisemmin sisäistänyt niin tarkasti. Annoin tämän valmiin kappaleen myös sukulaisille luettavaksi. Papan lapset olivat onnellisia kun saivat tietää missä isä kulki kerran,
Hämmästelen edelleen kuinka historia pyrkii toistamaan itseään vain pienillä vivahde eroilla maustettuna.
Ensimmäisen maailmansodan aikana riehui sodan lisäksi myös panepidemia, espanjan tauti. (Siitä oli juuri mielenkiintoinen dokumentti telkkarissa.) Epidemia olikin muuten lähtöisin Yhdysvalloista, nimi on varsin harhaan johtava.
Toivottavasti nyt kun maailmaa ravistelee taas panepidemia, korona, niin historia ei toista itseään uudella suurella sodalla. On se kumma, kun jotkut maat eivät kykene huolehtimaan omasta maastaan ja kansalaisista ja silti on pakko lähteä uhittelemaan ja valtaamaa lisää maata.
Jos jotain voisin sanoa jokaiselle päättäjälle maailmassa se olisi tämä:
Katsokaa peiliin ja kansaanne, osoittakaa itsehillintää ja kunnioittakaa muita. Kurjuutta löytyy muutenkin, ilman, että sitä tahallisesti luodaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti