Haalari apajat

 Vinovetskari haalarien tehtaalta päivää

Muutaman vuoden ajan ompelin oikein urakalla haalareita muksuille. Nämä haalarit olivat melkoinen menestys ja kun sen tekniikan oppi ja pikku jipot millä sai ne myös huolitellun näköisiksi niin mikäs siinä surrutellessa haalareita. 

Ensimmäisen haalarikankaan sai pikku neiti valita itse minun kangaskaapista. Kangas oli jo jonkin aikaa odottanut pinkassa, sillä se ei ollut saanut mitään riemukasta vastaanottoa neidin äidiltä. Eipä siinä mitään, neiti valitsi minkä valitsi ja mummohan se ompelee.

Tämä ensimmäinen haalari saavutti suuren suosion joten pikkusiskolle piti myös tehdä oma haalari. Ja siitä tämä tehtailu sitten alkoi...

Kuvia etsiessä huomasin ettei kaikista haalareista ole dokumentteja. Joko olen unohtanut kuvata ne tai todennäköisemmin olen hukannut ne kuvat. Jotain omitusta kuvien hukkaamista tuntuu tapahtuvan aina silloin tällöin. Syy on kuitenkin käsittämätön ja kirjoittajan itse aiheuttama. Muutamasta kuitenkin löytyy kuvia. 

Haalareissa olevat kuvat olen tulostanut silitys siirtokuva arkille. Ihme ja kumma, mutta kuvat ovat kestäneet oikein hyvin vaatteissa.

Pienen hiirihaalarin takapuoli tuli vahingossa ylösalaisin. Olin olevinani niin näppärä kuinka säästeliäästi saan leikattua kankaan. Yhtään en tajunnut leikatessa enkä edes ommellessa, että hiiret ovat väärinpäin. No eipä sitä tuntunut huomaavan kukaan muukaan, ehkä.

Tämän haalarin omistaja onkin sitten ensimmäinen näistä meidän pikku miehistä.

Tämä viimeinen kuvattu haalari on sitten tälle toiselle pikku miehelle. Haalarin malli on tässä eri kuin noissa muissa. Haalarin etuosasta tuli paljon paksumpi, sillä sisäpuolella on myös musta kangas. Itse pidän enemmän tuosta toisesta mallista. Tosin ei tässäkään mallissa ole mitään vikaa ja mielestäni tuo kangas on aivan ihana.

Saa nähdä mikä tulee olemaan samaa luokkaa suosiossa kuin nämä haalarit.