Tammikuun pläjäys

Kappas vaan kun onkin aikaa vierähtänyt viime päivityksestä. No kiirettä on pitänyt ja nyt laitan jätti pläjäyksen kuvia mitä mm olen puuhaillut. Näpit eivät ole lomailleet, vaikka sekin olisi joskus ihan hyvä idea. Ongelma on vaan että ideaa pukkaa päähän ja niiden huomiota jättäminen aiheutta jonkilaista ruuhkaa päässä eikä siitä selviä muulla kuin puuhailulla. :)

Ensin tässä esiintyy meidän joulun mahtava kuusi. Todennäköisesti ensi jouluna meidän kuusi saa oikeanlaisen käsittelyn ennen jalkaan panemista jos tämän kuusen kohtalolta voitaisiin  välttyä. Ei sitä tosin tiedä miten kuusi loppuenlopuksi selviää.

Että näin sitä sitten kaunis kuusi kukoisti 7 päivää joulun jälkeen. Sanomattakin huomaa tämän kauniin vihreän värin, ainoastaan vain väärässä paikassa!

 Minuun iski joku lapsuuden vimma leikata paperisia lumihiutaleita. Niistä tuli hillittömä isoja ja omituisen muotoisia kun en millään muistanut miten ne leikataan. Kuitenkin ne ovat ihan hauskan näköisiä, tosin ehkä muistuttavat kakkupapereita kuitenkin laitoin ne ikkunaan. Olin kuullut jostain että ne voi helposti kiinnittää maidolla ikkunaan. Olihan se ihan pakko testata. Tuputtelin maitoon kastetulla pumpulipallerolla paperia niin että se kastui ihan läpi. Paperina minulla oli skitsipaperia eli samantapaista kuin kaavapaperi on. Uskomatonta kuinka lujasti paperi tarttui ikkunaan. Ensi kerralla pyyhin kyllä heti tarkasti ylimääräisen maidon reunoilta, sillä siihen jää samea kohta. En huomannut sitä aluksi innossani tuputtaessa ja sitten kun huomasin en enää jaksanut hinkata niitä- eli siinä ne olivat kauniisti huurteisena ikkunassa. Ja mikä mukavaa, ne sai kuitenkin pestyä pois ihan helposti.

Näin netistä erään kerran idean koskien jälkiruokaa. Siinä hehkutettiin kuinka kookoskermasta saa mahtavan hyvää vaahtoa, täyteläistä ja topakkaa, silti ilman laktoosia. Siinä myös mainittiin että kookoksen maku ei ole vahva vaahdossa. No sitähän oli ihan pakko kokeilla. Itse pidän kookoksen mausta, mutta olenkin ainut perheenjäsen joka tykkää joten tämä ideahan oli ainutlaatuinen! Ei maistu paljoa kookos enkä todellakaan aikonut kertoa mitä siinä on :) Ajattelin tehdä kookoskermasta, rahkasta, sokerista ja vanilijasokerista sekä mustikkahillosta hienot jäädykkeet. Niinpä aloitin ihan vimmatun vatkaamisen. Onneksi minulla on yleiskone joka vatkasi kone kuumana KAUAN ennenkuin vaahtoa alkoi muodostumaan. Varovasti sekoittelin sokerit ja rahkan joukkoon. Nostelin seoksen silikoni muotteihin ja sekotteli varovasti mustikkahillo viiruja kookosrahkaan. Sitten humps äkkiä pakastimeen ennekuin kukaan huomaa mitä sinne on laitettu.

Lopputulos näytti tältä! Todella kaunis katsella ja hyvää....Sain syödä kaikki ihan itse, kyllä se kookos sieltä läpi tuli eikä kukaan muu halunut syödä näitä vimmattuna vatkattuja herkkuja. Voi voi olihan se ihan kauheaa joutua syömään näitä ihan yksin, kaikki kuusi kappaletta :D

No mitäs muuta näytettävää tässä onkaan... joo tein toisen talun johon kirjoitin kuumaliimalla Jeesuksen eri kutsumanimiä. Tällä kertaa jouduin olosuhteiden pakosta maalaamaan akryylimaalilla tekstin päältä ja se onnistui kyllä ihan ok, mutta se ruiskumaalaus oli helpompi juttu. Tällä toisella systeemillä ei tosin tullut hajua kaupan pääliseksi. Maalin kuivuttua tummensin tekstejä liituväreillä jotta ne eivät ihan uppoa huppeluksiin, tosin yksi sana jäi valkoiseksi ihan tarkoituksella ja lopulta mietin että olisiko sittenkin pitänyt jättää kaikki valkoiseksi. No voihan nuo maalata uudelleen valkoisiksi jos sitten haluaakin niin.

Ja sitten, sisko täytti jälleen vuosia, niinkuin joka vuosi :D ja tein hänelle korun. Harvoin käytän kullan värisiä osia, mutta tässä käytin kun se väri on jotenkin niin sopiva hänelle. Tosin ei niitä kullanvärisiä osia niin kamalasti kuitenkaan korussa ole.

Jotta juhliminen ei olisi siihen loppunut niin anoppi täytti pyöreitä vuosia. Sain idean rakentaa kansion jossa jokainen lapsi ja lapsenlapsi sekä vävyt ja miniät kirjoittavat muisteluita ja onnitteluja mummille/äidille/anopille. Jokaisesta henkilöstä tuli yksi sivu kuvan kera ja laminoin sivut jotta ne pysyvät siisteinä. Jaottelin kansion sivut omiin perhekokonaisuuksiin välilehdillä ja siitä tuli todella kiva kansio. 

 Kansion kannet tein oikein vahvasta pahvista jotka päälystin päältä kuviollisella paperilla ja sisäpuolle liimasin yksivärisen paperin. Kulmiin kiinnitin metalliset kulmasuojat. Kansion renkaiksi löysin kauniit "timantein" koristellut systeemit. Kietaisin vielä sifonkinauhaa kannen ympäri ja siinä keskellä on myös "timantti" solki yksityiskohtana.
Käytännössä se pahvi oli ihan järkyttävän paksua ja hankalasti leikattavaa. Hiki päässä leikkasin sitä todella terävän mattopuukon kanssa. Lopuksi veistelin reunat siisteiksi. Liimaus sujui melko kivasti. Ainoastaan huomasin vasta tässä vaiheessa että päällyspaperi oli millilleen yhtä korkea kuin kansio. Eli en voinut kääntää alareunaa sisäsivulle toisen paperin alle. Hätäratkaisuna teippasin ala- ja yläreunoihin kauniin teipin peittämään pahvin reunan. Mietin pitkään että millä ihmeellä saan ne reijät tehtyä. Hillittömän etsimis urakan jälkeen löysin naskalin ja mittailin oikeata kohtaa mihin alan sitä reikää vääntämään. Puristin ja veivasin ja ähersin sitä reikää ja eihän siitä meinannut tulla muuta kuin kipeät kädet. Lopulta ajattelin että kokeilen ihan perus reijitintä, ainoastaan pelkäsin että ne mun mittailemat reijät on ihan väärässä paikassa. Ihme kyllä ne oli ihan yhtä kaukana toisistaan kuin reijittimessäkin. Humps, reijät mennä humpsahtivat läpi kuin sulaan voihin. Eli kaikki se aikaisempi ährääminen sen yhden reijän kanssa oli ihan turhaa työtä. Pääasia on että ne reijät nyt onnistui. Se ihana rengas jolla sitten kokosin kansion oli tietenkin kantikas profiililtaan joten vähän ne reijät hangottelivat vastaan mutta riittävästi kun hinkutti sitä kantta niin kyllä ne siitä periksi antoivat.
Kansiolle oli monta eri nimeä  mutta lopputulos oli tämä:

 Sisäsivut joissa on jokaisen perheen vanhempien etukirjaimet erottelivat perheet toisistaan.

Anoppi vaikutti olevan ihan tyytyväinen lahjaan.

Sukulaistyttö kertoi että tarvitsisi juttuja nukkekotiin. Eipä hätää niitähän sitten tehdään. Oli ihan pakko koe askarrella muutama juttu ennenkuin hän tulee tänne minun kanssa tekemään lisää juttuja.

Tämä ensimmäinen on pikkuinen korurasia. Siinä on alla littaan lyntätty helmihattu ja sen läpi menee korupiikki helmihatun reunat käänsin metallihelmen ympärille tuonne aivan pohjaan. Metallihelmen päälle laitoin taas helmihatun joka on vähän järeämpää sorttia ja kaiken huipuksi vielä hopeinen siemenhelmi. Liimasin nämä kaikki pikaliimalla yhteen (ja sormet myös) tuli ihan kiva pikku rasia. :)

Tämä toinen yrittää esittää teekannua. Se on viritelty metallilangasta, hopeahelmistä ja tuosta isosta lasihelmestä. Nyt ei kyllä mittakaavat pidä yhtään paikkaansa, mutta ehkä tätä voi käyttää barbileikeissä jos on ihan jättiläinen nukkekodissa.

 Kolmas juttu on jäätelöannos. Pohjana on muovikantainen nasta jonka piikin leikkasin mahdollisimman lyhyeksi. Ei muuten ollut ihan helppo katkaistava. Sitten pursotin valkoista kohoväriä sen piikintyngän ympärille ja päälle pudotin punaisen siemenhelmen. Kirsikka kruunaa annoksen.

 Viimeiseksi jonka kyllä tein ensimmäiseksi on tämä hengari. Sen väänsin klemmarista eikä tämänkään mittakaava ole kohdallaan. No leikkiinhän tämä tulee ja luulen että tälainen pikku juttu on äkkiä imurin täytteenä.

Tässä oli tämä päivitys, oikein sekalainen sorttimentti kaikkea. Täytyy yrittää olla aktiivisempi päivityksissä.

Seuraavaksi tulisi sitten jotain missä käytetään huovutusvillaa....