Vauvan hoitolaukku vihdoin valmis!

Ensi alkuun varoitus! Tämä on pitkä juttu sillä valmistus on ollut melkoisen vaihderikas.


Tuossa se nyt on. Pitkäaikaisen (3 kk) kestäneen väsytystaistelun tulos, Nahka/keinonahkainen hoitolaukku. Jee!!!

Idea tähän laukkuun lähti siitä kun vauvelin vaunut ovat kutakuinkin saman väriset kuin tuo keinonahka. Keksin siis tämän briljantin idean ihan itse, joten kaikki siitä seuraava toiminta on täysin omaa aikaansannosta.

Kaikkihan alkaa suunnitelusta. Piirtelin paperille mallin ja hymistelin mielessäni kuinka hieno ja näppärä lopputulos onkaan. Ajattelin että ommella hurautan osat näppärästi yhteen sillä olen hankkinut nahan ja muovin ompeluun tarkoitetut paininjalat ja materiaaliin sopivat neulat. Suunnitelma vaiheessa kaikki tuntui luistavan kuin vettä vaan.

Tässä ensimmäisiä vaiheita laukkua tehdessä. Laukun materiaalit ovat: Vaaleaosa on keinonahkaa ja tummaruskea on aitoa nahkaa. Tuo aito nahka on peräisin vanhasta nahkatakista. Löysin sen Fidan kirpputorilta ja ihastuin sen väriin ja pehmeyteen. Ajattelin jo silloin että teen siitä laukun tai kukkaron.

 

Takin purkamisen tuloksena sain hyvän kappaleen etuläppään. Halusin laukun mallin linjakkaaksi niin että ei ole turhia saumoja. Tämä tarkoittaa läpän kohdalla sitä että etuläppä kappale jatkuu taakse aina pohjaan saakka. Hieno idea...toteutus hmm..aikamoista mittaamista ja asettelua vaativa koska halusin tietty jotain jännää koko systeemiin. Jännää oli luvassa ja paljon. Keksin että laitan tämän vetoketjukappaleen etuläpän taskunsuuksi. Niin että vetoketju on piilossa hienosti nahkalistan alla. Siellä on nyt jännittävä sekä suorastaan yllättävä tasku, mutta siitä lisää myöhemmin.

Keksin myös että takana olisi kiva olla vetoketjullinen pikku tasku. Siispä tein sen sinne napinläpi vetoketju systeemillä. Jotta laukku ei olisi tylsän näköinen muutenkaan vaan siinä olisi ryhtiä keksin vielä lisätä koko systeemiin nahkaisen teren. Jep, siinäpä sitten alkoi tuskien taival.

Takaosa meni vielä ok. Tosin vetoketjua ommellessa oli käytössä itsehillintä sillä eihän tuo vetoketjujalka liukunut normaalia jalkaa enenmpää. Onneksi työhön lisätään yleensä logo joten tämä logo yllättäen sijoittu tuhon kohtaan :D

Mutta voi hyvää päivää kun tuota nahkaterettä aloin ompelemaan. Ommeltava sauma oli Hillittömän paksu! Siinä oli läpän etuosa, takaosa, nahkatere (2 nahkaa päällekkäin), sekä vetoketjulistan muutama kerros, eli yhteensä parhaimmillaan 6 kerrosta. Neljä kerrosta meni vielä koneessa läpi mutta sen vetskarikohdan jouduin ompelemaan käsin. Sepä ei mennyt käsinkään ihan keposesti. Käytössä oli pihdit ja osin hillitön kiukku niin että neula sai aivan uuden muodon. Kaarevaa neulaa on kiva käyttää :D

Vaikka olin tehnyt sen suunnitelman ja kaavat aluksi niin eihän mikään ole niin mukavaa kuin muuttaa suunnitelmaa ja laukun mallia kesken kaiken. Keksin, että laitankin tuolle laukun päävetoketjulle hieman erilaisen listan. Halusin että se lista kaartuu laukun sivulle jotta laukusta on helpompi löytää tavarat kun se aukeaa pidemmälle. Idea oli hieno, mutta sen vaikutukset olivat sitten sitäkin suuremmat. Nyt piti lyhentää sivukappaleita ja laukun hihnan kiinnitys kohdat muutuivat vetoketjun myötä. Siinäpä sitten taas ompelin käsin sillä tuli taas melkoisen paksua kohtaa eteen. Tässä vääntyi taas uusi neula.

Päätyihin tein myös taskut esim tuttipulloa varten. Ja etuosaan laitoin myös muutaman taskun jotka ovat alunperin olleet takin etutaskuja. Tosin nähin ompelin tietenkin uudet vuorikankaat.



Koko tämän laukun tekemisen ajan mietin pää kuumana että mikä sauma pitää ommella milloinkin jotta ei tulisi ylimääräisiä saumoja näkyviin ja lopputulos olisi sellainen ettei kukaan keksi miten homma on laitettu kasaan.

Kutakuinkin kun olin tässä vaiheessa katosi minulta erittäin paljon käyttämäni pinsetit jotka toimivat oivana apuvälineenä ommellessa. Ne vai katosivat totaalisesti. Niitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa (no ei kissojen vaan koiran). Pengoin äitini kanssa roskikset ja kaikki mahdolliset koloset mutta niitä ei löytynyt mistään. Niin tuossa viereisessä kuvassa muuten näkyy magneetin vastakappale, toinen on piilotettuna etutaskujen väliin. Ajattelin että näin läppa pysyy paikallaan eikä lepata tuulessa.

Leikkasin laukun sisään tukipohjan jonka teippasin kaksipuolisella teipillä pohjaan kiinni. Tämä on vanha pöytätabletti, riittävän kevyt ja pehmeä mutta kuitenkin tukeva. Ompelin myös laukun sisään tukinauhan joka jakaa painoa sopivasti laukun eri osiin. 

Tässä kuvassa muuten näkyy nämä todella näppärät puristimet joita käytän kun ompelen nahkaa tai muovia tai muuta sellaista mitä ei voi neuloilla kiinnittää. Suosittelen!

Huh, tässä vaiheessa teki mieli jo vähän hiljentää tahtia sillä sormet olivat jo olleet melkoisen kovilla. Olen kuunnellut rakkaan äitin oppeja. Hän on sanonut että jos tekee jotain oikein suurta ja tarkkaavaisuutta tarvitsevaa työtä on hyvä tehdä siinä välissä joku välityö niin jaksaa sitten taas jatkaa suurta työtä. No minähän sitten tein välityön, toisenkin ja kolmannenkin...

Innostuin kokeilemaan ruokalapun tekoa sillä ostin niin paljon tuota punaista kangasta. Toisella puolella on tähtiä ja tällä puolella on tasku. Tämä oli helppo ja nopea toteuttaa.

Siis nopea, niin nopea etten ollut valmis jatkamaan vielä kassia. Siispä seuraavaan välityöhön...

Keksin tarvitsevani lapsenlapsille mummolaan pinnasängyn päiväpeiton joten ei kun virkkaamaan vaan. Niitä tarvitsee muutaman kappaleen, siis ihan vain välityönähän minä tämän teen. :D

Toisaalta jos taas virkkaa koko ajan sen voisi jo laskea oikeaksi työksi. Oli keksittävä jokin muu juttu. Minähän keksin, rusetti!

 Se oli niin hauska tehdä että tein niitä sitten muutaman kappaleen lisää.

Siinähän sitä aikaa sitten vierähti. Oli korkea aika jatkaa laukun tekoa ja kaivaa se esiin kangaspinon alta.

Kun kaivoin laukun esiin ihmettelin että miten tuo läppätaskun alareuna on niin kova. Tunnustelin tarkemmin ja heureka! Aavistus heräsi, jokin kauan kadoksissa ollut taisi löytyä. Ratkoja käsiin ja mikäpä se sieltä tulikaan esiin. Pinsetit! :D

 Onneksi nämä löytyivät. Turvatarkastuksessa olisi ollut selittelemistä miksi pinsetit ovat ommeltu vuoren sisään.

Tässä on työn alla säädettävä olkahihna. Aikamoinen puristin viidakko.

Tämä kesken kaiken muutettu suunnitelma vaikutti tuohon vetoketjulistaan,samoin se siis myös vaikutti sisäpuolelle melkoisella muutoksella. Vuorin piti osasta kohtaa nousta ihan ylös asti ja osasta kohtaa jäädä vetoketjun alaosaan. Siinä välimaastossa tuli tiukka kulma. Ai että kehuin itseäni niin monta kertaa tätä kohtaa ommellessa. Ihan äkkiä en kyllä moista kohtaa sitten ompelekkaan.

Vuorin ompelu oli pakko tehdä käsin. Tämä oli niin paljon helpompaa kuin aikaisemmat käsinompelut että hip hurraa! Loppu alkoi häämöttää. :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Olen niin tyytyväinen tähän loppu tulokseen. Päihitin nahan, keinonahan ja löysin itsestäni uusia piirteitä. Pinsetti taikuri kiittää ja kumartaa jos olet jaksanut lukea tämän koko jutun.

Seuraavanksi jatkuu näiden välitöiden tekeminen, tosin enään näitä ei voi kutsua välitöiksi :D

Virkaten, virkaten, kesä kuluu virkaten. Ellei sitten tule taas välitöitä! :D